Minulla on paha itsetunto ongelma ja ”pelkotiloja”.
Johtuen siitä, että minua kiusattiin nuorena ylä-asteella ja jotain oli ala-asteellakin. Pojat, välillä tytötkin, ilkkuivat ja naureskelivat. Kaikki puhui selän takana paskaa. Minulla ei ollut kavereita, puhumattakaan ystävästä. Istuin aina kotona, yksin. Onneksi minulla oli harrastukseni, josta sain voimia jaksaa. Päät kääntyilivät kun kävelin koulun käytävillä. Lintsasin koulusta useasti. Aina sai pelätä, että seuraavan nurkan takaa tulee joku, joka taas satuttaa minua. Jopa oma isäni ja veljeni mollasivat minua jatkuvasti. Minusta tuli pois vetäytyvä, arka, ahdistunut ja ujo tyttö, pelkäsin ihmisiä paljon. En halunnut käydä ollenkaan ulkona. Menin ulos vain silloin, kun ihmisiä ei olisi paljon liikkeellä. Aikasin aamulla, tai myöhään illalla. Viikonloppusin edes mennyt ulos. Aina kun uskaltauduin ulos, tuintui, että kaikki tuijottavat ja nauravat minulle. Varsinkin ikäiseni tytöt tuijottivat minua oudoksuen ja supatelleen toisilleen, pojat eivät vilkaisseet, paitsi ehkä kummaksuen. Kun kävelin ohi, koko lauma tyttöjä monesti kääntyi ja sitten alkoi hirveä supatus ja näin ilkeitä virneitä ja naurun pyrskähdyksiä. Vain äitini jaksoi minua tukea, hän ihmetteli miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin. En koskaan kertonut kotona miten asiat olivat koulussa.Itkin salaa monesti itseni uneen. Kirjoitin päiväkirjaan, en voinut muutakaan.
Kiusaaminen on jättänyt minuuun SYVÄT ARVET. Olen jo 18-vuotias. Minulla ei ole ollenkaan itsetuntoa. Pelkään edelleen ihmisiä ja olen hyvin arka. En uskalla yleensä edes avata suutani, koska pelkään, että sanon jotain typerää. En uskalla katsoa ketään. Arvatkaa vain millaista elämäni on? Mitä teidän kiusaajien mielessä oikein liikkuu?
Johtuen siitä, että minua kiusattiin nuorena ylä-asteella ja jotain oli ala-asteellakin. Pojat, välillä tytötkin, ilkkuivat ja naureskelivat. Kaikki puhui selän takana paskaa. Minulla ei ollut kavereita, puhumattakaan ystävästä. Istuin aina kotona, yksin. Onneksi minulla oli harrastukseni, josta sain voimia jaksaa. Päät kääntyilivät kun kävelin koulun käytävillä. Lintsasin koulusta useasti. Aina sai pelätä, että seuraavan nurkan takaa tulee joku, joka taas satuttaa minua. Jopa oma isäni ja veljeni mollasivat minua jatkuvasti. Minusta tuli pois vetäytyvä, arka, ahdistunut ja ujo tyttö, pelkäsin ihmisiä paljon. En halunnut käydä ollenkaan ulkona. Menin ulos vain silloin, kun ihmisiä ei olisi paljon liikkeellä. Aikasin aamulla, tai myöhään illalla. Viikonloppusin edes mennyt ulos. Aina kun uskaltauduin ulos, tuintui, että kaikki tuijottavat ja nauravat minulle. Varsinkin ikäiseni tytöt tuijottivat minua oudoksuen ja supatelleen toisilleen, pojat eivät vilkaisseet, paitsi ehkä kummaksuen. Kun kävelin ohi, koko lauma tyttöjä monesti kääntyi ja sitten alkoi hirveä supatus ja näin ilkeitä virneitä ja naurun pyrskähdyksiä. Vain äitini jaksoi minua tukea, hän ihmetteli miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin. En koskaan kertonut kotona miten asiat olivat koulussa.Itkin salaa monesti itseni uneen. Kirjoitin päiväkirjaan, en voinut muutakaan.
Kiusaaminen on jättänyt minuuun SYVÄT ARVET. Olen jo 18-vuotias. Minulla ei ole ollenkaan itsetuntoa. Pelkään edelleen ihmisiä ja olen hyvin arka. En uskalla yleensä edes avata suutani, koska pelkään, että sanon jotain typerää. En uskalla katsoa ketään. Arvatkaa vain millaista elämäni on? Mitä teidän kiusaajien mielessä oikein liikkuu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ne jotka kiusaa, ni niil on itsetunto ongelmii,
Muakin on kiusttu, ala-asteelta lähtien, olen yläasteella, eikä loppua näy.
Seurauksena en oikeasti osaa luotta kehenkään.:(
Jos joku sanoo jotakin hyvää, hän valehtelee.
Maailmassa on vain pari ihmistä kehen voin luottaa, ja ne kehen todella voin luottaa tietävät sen itse.
Juu. siinä siitä kiusaamisesta,
Sinulle "sattuu"
Hyvää jatkoa, kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin:) Olen varma siitä.:)
Jaksamisia sinulle
Mä olen 27-vuotias nainen. Olen myös sisältä täysin särkynyt, mutta mulle on sattunut monenmoista elämän varrella ja pari vuotta kestänyt koulukiusaaminen yläasteella on vain osasyy tähän lopputulokseen. Ihan tuollaista tilannetta ei siis ole ollut. Kuitenkin ymmärrän sua ja surullisinta on se, etten osaa sanoa mitään, mikä lohduttaisi. Lapset, nuoret ja aikuisetkin osaavat olla toisilleen tosi julmia ja kylmä totuus on se, että osa esim. koulukiusatuista kärsii siitä lopun elämäänsä.
Voin vain toivoa, että elämääsi tulisi joku, joka olisi erilainen kuin kaikki muut tähän asti. Joku, joka hyväksyisi sinut ja hälventäisi pelkojasi. Ja sen jonkun olisi parasta olla luottamuksesi arvoinen...muuten hyppään täältä oman monitorini takaa sinne luoksesi ja se joku saa kuulla kunniansa! No, voimia ja halauksia sulle. Muistan sua, rakkaudella :)
Surullista! Miten helppo onkaan menettää itsetuntonsa kiusaamisen takia, vaikka todellisuudessa kiusaajat alentaa käytöksellään vain itseään! Olet ujo muttet yhtään muita huonompi. Sullakin on vahvat puolesi, jotka joku löytää, kunhan vain oppii tuntemaan sut. :)
Olet jo tarpeeksi pitkään ollut yksin sun ongelman kanssa. Etsithän apua, koska ansaitset ja tarvitset sitä kaiken kokemasi jälkeen!
Opetusjärjestelmässä pitäisi rohkeasti katsoa eteenpäin ja panna nämät häiriköt terapiaan. He terrorisoivat koulumaailmaa muutenkin. Terapiaan vain niin siitä ne kiusaajat vähenisi.
Toivon todella, että elämäsi muuttuisi paremmaksi. Kiusaajat ovat todella tappavia pahimmillaan:( Tsemppiä sulle:) Vaikutat oikein mukavalta tytöltä:) Ansaitset paremman elämän.
Hanki apua....Mene vaikka johonki terapiaan...Siel huomaat,ettei ne asiat oo oikeesti niinkuin sä itestäs luulet...Joo,ne jotka sulle naureksii,ni niit pissiksiä löytyy aina..sano niille,että sanokaa suoraan,jos on jotai ongelmia....Ja jos jotkut sulle vittuilee,niin yritä olla kuuntelematta niitä...
Ne sanat kyllä sattuu,mutta niihin ei kannata uskoa...ei todellakaan,koska ne ei oo totta...Mun kaverin ex-poikakaveri vittuili mulle yläasteel jatkuvasti...Eikä sulle varmaa kaiikki naura..Ihan tavallinen ihminen sä oot ja sovellut ihan hyvin varmaa monellekii alalle esim.kuhan nyt ekaks hankit apua,ett itsetunto nousee,....ainakii mul on niin,että kun mä annan muitten olla ja oon ystävällinen,niin neki nataa mun olla..vaikkei kavereit kaikista saiskaan...Yläasteelha muakii kiusattiin jonkin verran..mutta ei enää..