Minua on masentanut nyt kolme vuotta putkeen,milloin on masentanut vähemmän ja milloin enemmän.jokatapauksessa tällä hetkellä on masentanut jo pari kk:tta niin etten jaksa enää nousta edes sängystä,olen lopettanut koulunkäynnin ja mietin joka pvä itsemurhaa ja eilen oli niin lähellä ettei sitä olisi tapahtunut,tarvitsen apua,en tiedä miten saisin tämän ohi,en voi puhua kellekkään olen jo yrittänyt käydä nuorisovastaanotolla mutta huomasin etten pysty puhumaan siellä mitään,vaan kusetan niille että mulla on kaikki hyvin vaikka niin ei ole,ystävillenikään en voi puhua,ja nekin jättivät mut koska en enää ottanut heihin yhteyttä kun en enää yksinkertaisesti jaksa enää tehdä mitään.tarvitsisin apua oikeasti jotenkin mutten yhtään tiedä miten.Tämä oli enää ainoa keinoni kertoa asoista koska täällä kukaan ei tunne mua.
Masennus
????
5201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minulla on täysin sama juttu...
tässä teksti, mitä kirjoitin keho-osastolle:
" En tiedä edes, minne tämä kuuluu, mutta en jaksa ajatella sitä..
Kirjoitin tänne, koska jokapäiväinen masennus on johtanut siihen, että käsiini on alkanut ilmestyä viiltoja.. Näen nykyään aina unia, missä minut ammutaan (en kerro niistä enempää)
sanotte varmaan: "hanki harrastus! ni ei masenna!" tyylillä, mutta minulla on jo kuoroharrastus, eikä se ole auttanut ollenkaan. pikemminkin sulkenut minut pahemmin van muilta. en pysty puhumaan kenellekään tästä. Pelkään, että muut huomaavat haavat käsissäni. Haluan niistä eroon, mutta mielessäni hoen itselleni nykyään: "viillä, viillä, viillä!" nytkin on pieni veitsi kädessä..
Auttakaa minua! Haluan eroon tästä viiltelystä ja masennuksesta! *itkee*"
Voi sua! Jos esität kaiken olevan hyvin, et saa sitä apua, jota ansaitset ja tarvitset. Masennuksesta kärsiminen ei ole sen nolompaa kuin fyysisestäkään sairaudesta. :)
jooh. tuttua tuttua. ittellä kans kolme vuotta tuommonen kesti, nykyäänkin silloin tällöin saatta masentaa ja pahasti. Ei, en ikinä rohjennut mainita tästä kenellekkään kasvotusten, en ystäville, en aikuisille, en kenellekään.
Mutta netin välityksellä sitä pikkuhiljaa oppi avautumaan, se helpotti kummasti, vaikka aina olin ajatellut ettei se puhuminen mitään auta, se vain pikkuhiljaa aivan huomaamatta päivä päivältä parani.
Kuten "????" pystyit kertomaan tuosta helpommin anonyymina, siksi minunkin oli helpompi puhua netissä.
Oma masennus nyt meni jo aivan pohjamutia, kaipasin apua mutten uskaltanut hakea sitä. Joten minun on paha sanoa miten tuommoset psykologit tai muut helpottaa, vai helpottavatko edes?
Muttajoo, elämään pitää oppia suhtautumaan neutraalisti, ei odota liikoja mutta ei arvostele muita tai itseäänkään liikaa. Järki käteen asioissa, mm. kaikessa ei voi onnistua. tämä vaivasi ainakin minua, syytin lähes kaikesta itseäni.
http://tukiasema.net/
tossa syksyllä oli mulla sama juttu....ei jaksa mitään tehdä,vituttaa kaikki,vihasin kaikkea,lopetin koulun ja oli lähellä etten tehny itsemurhaa...kaikki alkoi kun rakas tyttöystäväni jätti mut.silloin koko maailma romahti.jouduin 6 viikoksi nuorten psykiatriselle osastolle.nyt kun pääsin pois,tuntuu välillä että masennus tulisi takaisin,en uskalla kertoa kenellekkään koska pelkään joutuvani takasin osastolle.syön kahta masennuslääkettä tälläkin hetkellä.ja noista kavereista....mulla ei ollu yhtään kaveria silloin syksyllä koska en jaksanu pitää kenenkään kanssa yhteyttä.nyt on kavereita vaikka kuinka paljon,koska olen avoin ja haluan tutustua uusiin ihmisiin,alkoholin kautta se käy paremmin.en kehota sua käyttää alkoholia,mut kerroin vaan oman keinon jolla sain kavereita.ei mun teksti varmaan paljon auta,mut kunhan tiedät että on ainakin 1 joka on saman kokenut....PÄRJÄILE!!!
kiitos kaikille apunsa antaneille..varsinkin jokujätkä16v :)
hohhoijaa.. pitäis kai vain jotenki yrittää se ysi päästä niin voisi pitää välivuoden ni saisi samalla vähän lomaakin...juuh ja alkohlia nautiskelen joka vkonloppu.. ainoa tapa millä saan vähän purattua hermoja.. pärjäile sinäkin jokujätkä16!