Näitkö särön päivässäsi tänään
entä ihmisen itsessäsi paikkaamaan sen
Oliko auringon pilkahdus voimavarasi
sulattamaan jääporttisi
Uskoitko kilpesi pitävän kuoresi
tahrattomana pitämäsi mielen ulkoisen
Saitko sielunpeilit vastaamaan
viestiisi minuuden voimasta
Nousiko Ares kilveksi tummaksi
vastarinnan taltuttajaksi uhmassasi
Huomaatko kiireen petollisen vaaran
verhoavan viattomuuden itsessäsi
Nousitko usvastasi huomaajaksi
lähimmäisesi puolestapuhujaksi
kasvoiko tahtosi peittämään särön
istuttamaan hyvän olon siemenen
Saitko mielesi hetkeen rauhaisaan
astumaan valoon yhteiseen jaloon
Annatko aikasi kädenojennukseksi
tilaisuudesta iloa ammennettavaksi
Kun ilta saapuu kera hiekkaveikon
suotko puolisollesi suudelman tyynyksi
unien pilvilinnaan rauhaisaan lepoon
Uskallatko rakentaa samanlaisen huomisen?
entä ihmisen itsessäsi paikkaamaan sen
Oliko auringon pilkahdus voimavarasi
sulattamaan jääporttisi
Uskoitko kilpesi pitävän kuoresi
tahrattomana pitämäsi mielen ulkoisen
Saitko sielunpeilit vastaamaan
viestiisi minuuden voimasta
Nousiko Ares kilveksi tummaksi
vastarinnan taltuttajaksi uhmassasi
Huomaatko kiireen petollisen vaaran
verhoavan viattomuuden itsessäsi
Nousitko usvastasi huomaajaksi
lähimmäisesi puolestapuhujaksi
kasvoiko tahtosi peittämään särön
istuttamaan hyvän olon siemenen
Saitko mielesi hetkeen rauhaisaan
astumaan valoon yhteiseen jaloon
Annatko aikasi kädenojennukseksi
tilaisuudesta iloa ammennettavaksi
Kun ilta saapuu kera hiekkaveikon
suotko puolisollesi suudelman tyynyksi
unien pilvilinnaan rauhaisaan lepoon
Uskallatko rakentaa samanlaisen huomisen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
on selvästi saanut runosuonet pulppuamaan.Omana kokemuksenani sanoisin että särö sielussa on kuin kivi kekgässä,hiertää aika ajoin vaan ei estä kulkua.Aika lienee paras lääke tähänkin vaivaan....
usko tulevaan oli tosi synkkä saadessani särön syvälle sisälle ei meinannut millään jaksaa.Onnex on aika ja sen ihmeellinen parannus voima.Vieläkin yhdessä yli 20 vuotta ja hymyssä suin eteenpäin
särö, sen vaikeampi sitä on korjata..ja, mitä syvemmällä se on sen kauemmin sen parantuminen vie. Kun näkee ja kokee toisen hädän yötä päivää, oppii olemaan kiitollinen pienestä..ja nauttimaan siitä, mikä itsellä on hyvin. Kipurahat olen maksanut itsekin, mutta ilman sitä olisin "köyhenpi" monessa. Kun suru tulee sydämestä, ei Burana auta:)
käden yksinäiselle tai apua tarvitsevalle, saa itsekin..Meillä ammatti-ihmisilläkään ei vain ole aina aikaa pysähtyä..ja kumma kyllä aina vain vähemmän. Minulle tuo aurinko on lääke, joka antaa paitsi hyvän mielen myös positiivisuutta ja iloa pienistä asioista:)
Etelän ruuhka-Suomessa kaivattaisiin enemmän
kaltaisianne sympaatikkoja jakamaan murheet
yksinäisten ja muutenkin henkisesti raajarik-
koisten parissa.
Vaihdoimme eilen ajatuksia eri ihmistyyppien
kanssa ja yksi oli, että jopa siivoajiakin
käytetään sosiaalisen kanssakäymisen välineinä.
Monelle vanhukselle ne ovat viikon, parin välein
todellinen henkireikä. Itse siivous saattaa usein
jäädä verukkeeksi.
Valtion ja kuntien olisi enemmän panostettava
tähän sektoriin, jolloin kenties julkisen puolen
kuorma kevenee.
Henkinen vireys ylläpitää parempaa terveyttä.
Aurinko voi siis myös olla lihaa ja verta :)
kiireen petollisen vaaran". Kiire on paljon pahempi kuin voisi luulla. Silloin ei ole aikaa lähimmäiselle, ei ole aikaa kuunnella, ei lohduttaa...jne. Samalla tulee poljettua oman sisimmän ääntä pienemmäksi.
Liikenteessäkin pitäisi muistaa, kun liikumme siellä autolla, niin siellä henkemme on toistemme käsissä. Kiire tämänkin asian peittää ja silloin on onnettomuuden vaara olemassa. Kiireessä saattaa jalankulkija jäädä alle jne.....
Minnekkä tämän päivän ihmisellä on kiire ja mikä on kiireen hinta. Tätä sopii miettiä.
kannattaa silloin tällöin katsoa ja ihmetellä
menetettyjä ohikiitäviä hetkiä.
Ihmiskunnalla on myös merkillinen taipumus
unohtaa tapahtuneet katastrofit. Viime vuosi
oli karu muistutus.
Itselläni ei ole lapsia, mutta ystävilläni ja
kollegoillani on ja olen huomannut selvän
muutoksen heidän suhtautumisessaan. He katsovat
paremmin perään ja arvioivat tarkemmin kuinka
liikkua kohteesta toiseen.
hetket ovat sitten omasta ihmisenä kehittymisestä pois ja se on surku pitemmällä aika välillä. Tämän tyyppinen ilmiöhän on parasta aikaa menossa. Saa nähdä mitä kaikkea kiireen trendi vielä tuo mukanaan. Loppuun palamiset ovat jo yksi varma merkki siitä.
siinä, että ihminen sairastuu yhä useammin psyykkisesti. Vaatimukset, odotukset, turvaton lapsuus, huonot ihmissuhteet..avioerot...kaikki nämä yhdessä saavat ihmisen voimaan pahoin.
se onkin. Varmasti myös kiire aiheuttaa paljon niitä psyyke juttuja. Mutta yritetään me olla pitämättä kiirettä..:) öitä sinulle..zzzz
* iltahymy *
"Huomaatko kiireen petollisen vaaran
verhoavan viattomuuden itsessäsi" -
kerroit vaikuttavassa runossasi.
Mitä tällä oikein tarkoitit?
Valista minua :)
Liian aikuisen elämänmenon
herkän lapsen itsessäsi
tai
Tunteettoman arjen
avoimen mielesi
ole lopullista suuntaa elämälleen, on holtiton. Se, joka horjuu kannassaan, tempautuu helposti virran vietäväksi.
Olemme yksilöitä ja silti niin erilaisia -
Olemme yksin, mutta joukossa.
Lapsuudella on suuri merkitys tuon "horjuvuuden" kannalta.
Lämminhenkinen koti antaa lapselle terveen "itseisarvon", joka vanhemmiten ilmenee hyvänä itsetuntona: ei ole laumasielu päätöksissään ja kunnioittaa muiden elämää - ei potki kissoja tai mummoja.
Jo nuorena uskaltaa sanoa asiallisen mielipiteensä myös perheen ulkopuolisille aikuisille (opettaja tms).
Valitettavasti näin ei aina ole.