Tuntuu et musta on tullut ihan hyödytön, turhake.
Bestiksellä on poikaystävä ja aina sillon ku se ei ole sen kanssa se puhuu siitä mulle.
Ja toisekseen en enää edes viitsi olla bestiksen kanssa, tuntuu niin tylsältä..
johtuuko sitten masennuksesta tai jostain mutta..
eikä mulla paljon muita kavereita bestiksen lisäksi ole. Kaikki muut on enemmän ja vähemmän erilaisia kuin minä..
Bestikselläni taas tuntuu olevan kaikki hyvin. Hän on kaunis ja isorintainen, hänellä on poikaystävä ja perhe joka selvästi välittää hänestä (minun perheeni ei välitä minusta ollenkaan) ja kavereita joka nurkan takana koska hän vain on niin suunnattoman sosiaalinen. Toisinaan hän kyllä puhuu vain itsestään.. paljon. Ehkä liikaakin.
Kaiken tämän keskellä tunnen itseni onnettomaksi ja huonommaksi. Tuntuu kurjalta. Haluaisin löytää itselleni kavereita, mutten keksi mistä ja miten. Muutenkin samat seinät ja naamat kyllästyttävät, olen potenut vakavaa masennusta aika ajoin, ja vaikka tällä hetkellä tuntuu paremmalta en silti osaa nauttia mistään.
Anteeksi vuodatukseni, ehkä tämä helpotti edes vähän.
Bestiksellä on poikaystävä ja aina sillon ku se ei ole sen kanssa se puhuu siitä mulle.
Ja toisekseen en enää edes viitsi olla bestiksen kanssa, tuntuu niin tylsältä..
johtuuko sitten masennuksesta tai jostain mutta..
eikä mulla paljon muita kavereita bestiksen lisäksi ole. Kaikki muut on enemmän ja vähemmän erilaisia kuin minä..
Bestikselläni taas tuntuu olevan kaikki hyvin. Hän on kaunis ja isorintainen, hänellä on poikaystävä ja perhe joka selvästi välittää hänestä (minun perheeni ei välitä minusta ollenkaan) ja kavereita joka nurkan takana koska hän vain on niin suunnattoman sosiaalinen. Toisinaan hän kyllä puhuu vain itsestään.. paljon. Ehkä liikaakin.
Kaiken tämän keskellä tunnen itseni onnettomaksi ja huonommaksi. Tuntuu kurjalta. Haluaisin löytää itselleni kavereita, mutten keksi mistä ja miten. Muutenkin samat seinät ja naamat kyllästyttävät, olen potenut vakavaa masennusta aika ajoin, ja vaikka tällä hetkellä tuntuu paremmalta en silti osaa nauttia mistään.
Anteeksi vuodatukseni, ehkä tämä helpotti edes vähän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun mul pitäis olla kaikki niinkuin pitäiskin kivat vanhemmat, paljon kavereita, kiva harrastus.. ynm mutten silti osaa oikeen nauttia mistään.. en tiedä miksi.. äitikin aina valittaa kun mikään ei riitä mutkun mikään ei tunnu miltään (mikä neuvox)??
En voi oikein auttaa muuten kuin jakamalla ongelmasi.
Taitaa kuulua ihmisen perusluonteeseen se, että on aina hakemassa jotain uutta. Ihminen haluaa luonnostaan aina vain enemmän. Voiko yksikään ihminen tosissaan sanoa rakastavansa elämäänsä? TV:ssä näkee haastatteluja jos jonkinlaisilta oman tien kulkijoilta ja extreme-eläjistä. Kaikki jauhavat samaa: Tämä on elämäntapa, ja nautin tästä todella jne jne... jotenkin vain vaikea uskoa tuollaista...
Sorry vaan, en tosiaan osaa muuta sanoa, kuin että et ole yksin ongelmasi kanssa...
Jos bestikses käytös ärsyttää, niin olisiko mahdollista, että se ei enää ole sun bestikses? Sanoit kyllä, että se on tavallaan sun ainut ystäväs. Mutta jos se ärsyttää, niin on aika hankkia uusi ennen kuin on liian myöhäistä. Jos olet edes jonkinlaisissa puheväleissä joidenkin tuttujen kanssa, niin mene ja tutustu heihin paremmin. Ehkä joku ei loppujen lopuksi olekaan ihan niin erilainen. Tai ehkä voit oppia jotain näiltä erilaisilta ihmisiltä. Kenties jopa vastakohdat täydentävät toisiaan.
Turha sinun on bestistäsi kadehtia. Poikaystävät ovat mielestäni nykyään aivan liian tärkeäksi kehittynyt statussymboli. Se, että on poikaystävä, ei tarkoita yhtään mitään. Jos tietäisin ikäsi, olisi vielä hiukan helpompi vastata. Jos olet ikäluokkaa 12-16, niin tuo poikaystäväjuttu on siis todellakin täyttä humpuukia. Aniharvoin semmoset suhteet kestää tai on edes vakavia. Pelkkää statusta koko homma.
Ja rintojen koolla ei ole mitään merkitystä. Isoilla rinnoilla saa vain poikia, jotka ajattelevat väärällä päällä :)
Ja muka perheesi ei välitä sinusta? No, voihan se olla tottakin, näitä tapauksia on kuultu. Mutta usko pois, kyllä ne välittää. Jos ne käyttäytyy sua kohtaan jotenkin sun mielestä tyhmästi, niin se johtuu vaan siitä, että ne yrittää suojella sua. Niillä on eri arvot, eikä sille voi mitään.
Bestiksesi yltiömäinen sosiaalisuus koituu lopulta hänen omaksi tappiokseen. Olen nähnyt sen tapahtuvan läheisille henkilöille. Liikaa kavereita ei ole hyvä asia. Ennen pitkää joutuu tekemään uhrauksia... yritä vain varmistaa, ettet sinä joudu bestiksesi uhrilistalle.
älä ole onneton. Et sinä ole turha. Itse olen usein todella allapäin. Minulla ei ystäviä ole edes sitä yhtä. Silloin pitää vain keskittyä ajattelemaan jotain muuta. Kyllä se paha olo aina ohi menee. Itselläni on kyllä kanssa tuo sama ongelma elämästä nauttimisen suhteen. Mikään ei jaksa kiinnostaa, mistään ei nauti. Kaikki tekemiseni tuntuu vain turhauttavan minua... Ehkä meidän molempien pitäisi vain koettaa tehdä jotain aivan uutta.
Otsikkoasi en tajua... "ei kannata lukea". Ei noin saa kirjoittaa. Toisaalta se herätti huomioni ja tulin tämän lukemaan. Jostain syystä tykkään kuunnella (tai lukea) nuorten ihmisten vuodatuksia. tuntuu siltä kuin löytäisin niistä oman itseni. Muut vain osaavat laittaa ne samat tunteet sanoiksi paremmin kuin minä itse.
No tuo oli jo off-topic, mutta tsemppiä sinulle!