Erich von Dänikenin "Erinnerungen an die Zukunft" eli Muistelmia tulevaisuudesta suomennettiin aikoinaan mielikuvituksettomasti nimellä "Vieraita avaruudesta" (jopa englanninkielinen "Chariots of the Gods" on tenhoavampi väännös).
Tämä pseudotieteen klassikko, ilmiselvästi rajatiedon alueelle luettava tuotos, löytyy yhä paikalliskirjastoni historiateosten hyllystä. Aikanaanhan tätäkin nidettä luettiin otsa rypyssä kuin parastakin hakuteosta. 70-luvun alun ufo-innostus tietty takasi kirjan, ja sen lukuisten jatko-osien, menekin.
Sittemmin von Däniken on paljastunut itsepintaisesti teorioitaan puolustavaksi huijariksi, joka on puolustellut väärenneteyjä todisteitaan muukalaisten vierailuista sillä, että "epäilijät eivät usko, ennen kuin näkevät omin silmin." Lienee perusteltua väittää että mies itse kyllä uskoo muinaisiin astronautteihin, joiden hän kirjassaan väittää puutuneen historiallisten kulttuurien syntyyn ja sivistykseen. Von Dänikenin mukaan muun muassa niin muinaiset Egyptiläiset kuin Väli- ja Etelä-Amerikan intiaanikansat saivat apua toisilta galakseilta rakentaessaan valtavia temppeleitään. Hän osoittaa hieroglyfejä ja luolamaalauksia joissa hänen mukaansa lentelevät avaruusmiehet raketeilla ja helikoptereilla. Jumaltarustot muuttuvat historiallisiksi selonteoiksi avaruusolentojen vierailuista. Lukeepa tämä piru jopa Raamattua, josta hän löytää viitauksia ydinaseisiin ja radiolähettimiin.
Unohdetaanpa hetkeksi von Dänikenin väitteiden piilorasismi (ilmeisesti Euroopan suuret maamerkit on pystytetty ihan ihmisvoimin...) ja keskitytään miehen ihailtavan ylimieliseen kirjoitustyyliin. Lähes joka toinen lause kirjassa päättyy huutomerkkiin, tyyliin: "Epäilemättä Liiton arkissa kulki sähkövirta!" Aivan kuin väitteet itsessään eivät olisi tarpeeksi mielettömiä lähettämään lukijan kulmakarvat matkalle kohti hiusrajaa.
Ennustaapa von Däniken hieman tulevaisuuttakin. Vuonna 1968 kirjoitettu kirja ennustaa muun muassa että ensimmäiset miehitetyt lennot Marsiin saavuttanevat Punaisen planeetan vuonna 1989!
Kirja lienee aikanaan tarjonnut huikaisevia näkymiä innokkaalle lukijakunnalleen. Menestys poiki jopa Oscar-ehdokkuudella palkitun dokumenttielokuvan.
Tosissaan von Dänikenin jaarituksia ei kannata missään nimessä ottaa, mutta nämä uskaliaat spekulaatiot tarjoavat kyllä viihdykettä muutamaksi toviksi. Sci-fiähän tämäkin tavallaan on.
Ja mikäs sen mukavampaa jos "Erinnerungen an die Zukunft" kumppaneineen löytyy historiankirjojen seurasta muuallakin kuin allekirjoittaneen kotikirjastossa?
Myöntäkää pois, ken on lukenut ja uskonut?
Tämä pseudotieteen klassikko, ilmiselvästi rajatiedon alueelle luettava tuotos, löytyy yhä paikalliskirjastoni historiateosten hyllystä. Aikanaanhan tätäkin nidettä luettiin otsa rypyssä kuin parastakin hakuteosta. 70-luvun alun ufo-innostus tietty takasi kirjan, ja sen lukuisten jatko-osien, menekin.
Sittemmin von Däniken on paljastunut itsepintaisesti teorioitaan puolustavaksi huijariksi, joka on puolustellut väärenneteyjä todisteitaan muukalaisten vierailuista sillä, että "epäilijät eivät usko, ennen kuin näkevät omin silmin." Lienee perusteltua väittää että mies itse kyllä uskoo muinaisiin astronautteihin, joiden hän kirjassaan väittää puutuneen historiallisten kulttuurien syntyyn ja sivistykseen. Von Dänikenin mukaan muun muassa niin muinaiset Egyptiläiset kuin Väli- ja Etelä-Amerikan intiaanikansat saivat apua toisilta galakseilta rakentaessaan valtavia temppeleitään. Hän osoittaa hieroglyfejä ja luolamaalauksia joissa hänen mukaansa lentelevät avaruusmiehet raketeilla ja helikoptereilla. Jumaltarustot muuttuvat historiallisiksi selonteoiksi avaruusolentojen vierailuista. Lukeepa tämä piru jopa Raamattua, josta hän löytää viitauksia ydinaseisiin ja radiolähettimiin.
Unohdetaanpa hetkeksi von Dänikenin väitteiden piilorasismi (ilmeisesti Euroopan suuret maamerkit on pystytetty ihan ihmisvoimin...) ja keskitytään miehen ihailtavan ylimieliseen kirjoitustyyliin. Lähes joka toinen lause kirjassa päättyy huutomerkkiin, tyyliin: "Epäilemättä Liiton arkissa kulki sähkövirta!" Aivan kuin väitteet itsessään eivät olisi tarpeeksi mielettömiä lähettämään lukijan kulmakarvat matkalle kohti hiusrajaa.
Ennustaapa von Däniken hieman tulevaisuuttakin. Vuonna 1968 kirjoitettu kirja ennustaa muun muassa että ensimmäiset miehitetyt lennot Marsiin saavuttanevat Punaisen planeetan vuonna 1989!
Kirja lienee aikanaan tarjonnut huikaisevia näkymiä innokkaalle lukijakunnalleen. Menestys poiki jopa Oscar-ehdokkuudella palkitun dokumenttielokuvan.
Tosissaan von Dänikenin jaarituksia ei kannata missään nimessä ottaa, mutta nämä uskaliaat spekulaatiot tarjoavat kyllä viihdykettä muutamaksi toviksi. Sci-fiähän tämäkin tavallaan on.
Ja mikäs sen mukavampaa jos "Erinnerungen an die Zukunft" kumppaneineen löytyy historiankirjojen seurasta muuallakin kuin allekirjoittaneen kotikirjastossa?
Myöntäkää pois, ken on lukenut ja uskonut?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Herra taiteilija von Dänikenistä nousee mieleen muisto noin kymmenen vuoden takaa. Televiisiosta käsin. BBC oli ihan ottanut hommakseen tarkistaa vonin kirjoitusten lähteitä. Kaikille "ulkoavaruuden ihmeille" löytyi mitä luonnollisin selitys. Eteläamerikkalaiset alkuasukkaat nakutteli kuvia kiveen ja perhe vanhensi tuotosta nuotion lämmössä ja tuhkassa. Avaruusotusten kuvakivistä pienemmät meni paremmin kaupaksi, turistin helpompi kantaa. Ja sitä rataa.
Lopulta kuvausryhmä meni jututtamaan vonia ja kysymään kommenttia tieteellisistä väärennöksistä. von tokaisi: Mitä te minulta tuollaista kysytte, minähän olen viihdekirjailija! Hyppäsi isonumeroiseen bemariin ja roiskaisi sorat utelijoiden silmille. Herra von häipyi vauhdikkaasti mutkaista tietä näkymättömiin. Samoin toivoisin tekostensa tekevän, ainakin tiedehyllyistä.
Kyllä noita ex-vaimokin hetken luki ihan tosissaan, mutta into hiipui kun järki lisääntyi. Kirjastolaitoksen luokitusperusteissa lienee tarkistamisen varaa, olisko oma HUUHAA-luokka mitään, numerolla 13
Olin Budapestissa scifi-conissa, ja herra von oli kunniaesiintyjä. Itäeurooppalaiset seurasivat perässä tähdet silmissään. Ikinä en ole nähnyt ylimielisempää tyyppiä aamiaishuoneessa. Kun menimme seuraamaan hänen esitelmäänsä, se oli vanhaa pehkua Kuuhun perustettavista asemista jne. kuin olisi lukenut Heinleinin nuorisokirjoja. Suomalaiset nousivat ja marssivat kesken kaiken ulos. Toivon, että jotakin meni jakeluun.
Samaisessa tilaisuudessa oli esiintyjänä myös John Brunner, englantilainen scifi-kirjailija ja herrasmies, jolle oli osoitettu siivouskomeron kokoinen tila luennointiin. Nopeasti levisi sana, että hän oli loistava puhuja, ja unkarilaiset järjestäjät joutuivat improvisoimaan isomman huoneen, jotta kaikki kuulijat mahtuivat. Maailmassa on vielä oikeutta.
Suomalaisten esiintyminen kansainvälisellä foorumilla ansaitsee kaikkien moraalisesti korkeatasoisten kansalaisten kannatuksen ja kannustuksen.
Viikko taakke pyhänä Hesari lainasi Panu Rajalan tulevaa Mika Waltari-kirjaa. Natsi-Saksassa vieraillut taiteilijavaltuuskunta veti kättä etuviistoon, kun Pomo tuli saliin. Paitsi Mika ja oliko se Jarno P toisena. Pitkällinen kuulusteluhan moisesta provokaatiosta seurasi. Tuohtunut Waltari heitteli järjestäjien päivärahat ja kulukorvaukset hotellin ikkunasta kadulle. Ei kuulemma hyväksynyt lahjuksia. V A Koskenniemi vippas sitten sen verran, että pojat pääsi kotiin. Tuli vaan mieleen.
Ehkä maailmassa on vielä oikeudenmukaisuutta, ajoittain ja haarukkapaloina.