Olen kyllästynyt tähän näytelmään, jos sovittaisiin että jatkossa sanottaisiin suoraan mitä halutaan, tarvitaan, mistä pidetään ja mitä inhotaan, kerrotaan rakastaminen ja kerrotaan jos ei välitetä, oltaisiin rehellisiä ja alettaisiin edes 4 kymppisenä oikeasti elämään, ei sitten tarvitsisi hieman ennen kuolemaa miettiä että jospa, mutku, sisku, miksi en jne. ......
Kyllästynyt
näyttelijä
222167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
meille, kaikille 40 plussalaisille täällä, vai jollekin siellä henkilökohtaisessa elämässäsi?
Elämä onneksi opettaa. Näin 40 iässä on liiallinen sinisilmäisyys siperian kautta karsiutunut ja kokemusten tuoma viisaus auttaa lukemaan rivien välistä.
Ilahdutat kommentillasi.
Olet hyvällä polulla. Oikeat asiat voidaan sanoa
suoraan harkitusti. Toisen sanan miekka voi olla
karkea, kun taas toisen sivallus voi olla kepeä
herättäjä antamaan korrektin vastauksen.
Arvostelu voi olla kirpeäkin, kun asia niin
vaatii.
Ikävä kyllä karkean miekan käyttäjät sortuvat
ajoittain henkilökohtaisuuksiin, jotka joko li-
säävät tai vähentävät kävijöitä palstalla.
Dilemma voi sitten olla siinä, ovatko aliakset
hyvät vs. pahikset. S24:ssa on ihan tarpeeksi
haistattelupalstoja, joihin olen kyllästynyt,
sillä huomaan tulevani niissä vain huonotuulisek-
si. Haluan viihtyä palstalla. Mitä pahaa siinä
on? Kun huomaan laidunmaan pilaantuneen, etsin
uuden.
Jos sinulla on taito lukea rivien välistä, on
sinulla taito lukea myös elämää
Kiitos :)
Sinä olet tuonut ilon takaisin tälle palstalle (on toki muutamia hyviä ja mukavia vakiokirjoittajiakin vielä jäljellä!!) on ollut iloa lukea Sinun positiivisia, hauskoja ja hyviä kirjoituksia. Itse olen seuraillut palstaa pitkään, vaan en ole kirjoittanut.
Kyllähän tässä on elämän saatossa oppinut yhtä sun toista ;) joskus voi toki mennä pieleen rivien välistä tulkitseminen ja elämän lukeminen, mutta ei kovin usein. Työssäni tarvitsen hyvää ihmistuntemusta ja elämän ymmärrystä - se jos joku on palkitsevaa!
Olen minäkin erehtyväinen ja joskus kuohahdankin.
Tämän kaltainen vastaus ruokkii sielua.
Kiitos :) itsellesikin.
"Mystikko"..nimimerkkisi viittaa johonkin salaperäiseen ja mystilliseen...Tuo ihmissuhderintama ei ole niitä helpoimpia paikkoja olla töissä, mutta antoisa se on ja haastava vai, mitä:)
Sinut jo "tunnenkin" kun pitkään teitä olen seuraillut :) Sinäkin olet yksi tämän palstan hauskoista ja hyvistä kirjoittajista!
Näin se juuri on antoisaa ja haastavaa työtä, ei helppoa ei, mutta jos olisi helppoa ei olisi haastavaa....
Olen huomannut, että välillä kuohahtaa ;) mutta sehän on myös postiivinen asia!
vai seuraillut..
en ole vaarallinen mystikko... Olen kuiteskin lueskellut niin aktiivisesti että vakikirjoittajat tuntuu jo ihan vanhoilta tutuilta :) Hyvää ja kaunisunista yötä, missäpäin Suomenmaata sitten oletkin...
Tästä on nyt jo kymmenen vuotta, kun tein itselleni uudenvuoden lupauksen. Minusta se hiukan ainakin sivuaa aihetta. Lupasin itselleni, että siitä lähtien en enää tee mitään pelkästään kenenkään toisen mieliksi, ainakaan jos se tekee minut onnettomaksi.
Siitä sitten alkoikin puolen vuoden sisällä ihan elämänmuutos. Avoero ja lasten kanssa muutto toiselle paikkakunnalle. Eikä ole kertaakaan tuntunut väärältä päätökseltä.
Joskus tuntuu vaikealta sanoa toiselle ihan tosissaan miltä tuntuu, mutta se on kuitenkin paras tapa, eikä tule niitä väärinkäsityksiä kuten usein näyttää käyvän.
vaatii rohkeutta.Jos on vielä vikaa että on turhan kiltti ,tuottaa totuuden sanominen tuskan hien otsalle.Rehellisyys maan perii on tosi juttu ,mutta rehellisen mielipiteen ei tartte olla ilkeilyä ja toiselle pahan mielen tuottamista.Ainakaan itsetarkoituksellisesti.
tekee virheitä, mutta myös oppii niistä, jos haluaa. Meille on annettu eväät hyvään elämään, mutta siihen päästäksemme meidän pitää tehdä valintoja, ja kenties luopua monesta. Kun on rehellinen, ei valehtele edes itselleen saati toiselle. Elämäkin on haaste, joka pitää elää joka päivä uudelleen..oppimalla ja erehtymällä..
Itse olen elänyt rehellistä elämää viimeiset kymmenen vuotta. Kolmekymppisenä huomasin, että vain sillä tavalla jaksaa oikeasti elää. Valehtelu, pahimmillaan itselleen, vie tuhottomasti energiaa. Mutta joskus mietin, että onko kertomatta jättäminen valehtelua?
Sitku, mutku, joskus elämä on saanut jäädä minun osaltani taakse, ja elän tätä päivää niin hyvin kuin sitä pystyn elämään.
asiasta..jos omatunto ei soimaa siitä, liekö se silloin valehtelua? Ainakin parisuhteessa asiat pitäisi kuitenkin varmaan puhua halki..ne tahtovat kasvaa ja mutkistua muuten..
voi olla paha asia, silloin kun toinen kuitenkin saa asian selville juuri sieltä "rivien välistä".
Samaa mieltä tässä päivässä elämisestä, se kuitenkin on se ainoa mikä on todellisuutta - tämä hetki tässä nyt.
kun haluais suoraa keskustelua ilman omia tulkintoja, ettei tarvitsis olettaa...kun alkaa jo tämä oma elämä olla lopuillaan(vakava sairaus) niin haluais edes lopun ajan vain ja ainoastaan rehellistä keskustelua, eikä mitään maton alle jäävää...ei jaksais näytelmiä ,että kaikki on hyvin ja suvun ja kavereiden aikanateeskennellä että meillä on jo asiat puhuttu suoraan ja uskallettu kertoa toiveet ja pelot.KUN EI OO...NEUVOKAA
Kyllä se on vaikeaa opetella puhumaan asioista aidosti ja tunteella kun on koko ikänsä vältellyt, kierrellyt ja kaarrellut.Niin vähän kuin on mahdollista antanut itsestään ulospäin,ettei vaan kukaan tule ja riko haurasta itsetuntoa.
Sit vasta kun on tapahtunut jokin suuri tunne myrsky joka "pysäyttää" havahtuu siihen tosiseikkaan mitkä asiat ovat aitoja minkä puolesta voisi taistella ja jättää ne "turhanpäiväisyydet" omaan arvoonsa.Mutta on myös "turhanpäiväisyyksillä"oma tärkeä tehtävänsä.Ei ihminen jaksa ilman niitä "pää ei kestä".
Tullessaan vanhemmaksi ne vaan pikku hiljaa vähenee koska ei ole tarvetta paeta(pelätä) totuutta.
alottakaa kiroittamaan omilla nimillä.
Katsotaan sitten kuka on se rehellinen!
Hyvät sanat eivät johda mihinkään.
Rehellisyys alkaa siitä kuka olet ja mitä et ole!
kokonaistilannetta on vaikea neuvoa. Tilanteenne vaikuttaa myös sellaiselta ettei näin maalaisjärjellä päättelemällä ehkä päästä hyvään ja oikeaan lopputulokseen...mutta tuntuu siltä, että kissa pitäisi nostaa pöydälle, jos ei omin voimin ja taidoin niin olisiko ehkä alan ammattilaisen kanssa keskusteleminen järkevää?
...on mestari valehtelemaan ennen kaikkea itselleen ;)
Ei elämää kannataisi hukata jahkailuun, mutta tunneasiat ei ole niin yksinkertaisia.Voihan monella olla niin suuria pettymyksiä ihmissuhteissa että ei uskalla luottaa vaikka haluaisikin.