Tämä on tätä samaa yksinäisen monologia jota minulta on tullut aikaisemminkin. lukekaa jos kiinnostaa.(Tuskin)
Mikähän se on inhottavin kipu mikä voi olla? Kipuja on monenlaisia mutta yksi inhottavimmista on varmasti se, kun tuosta rintakehän päältä vihloo niin tuskallisesti että sitä ei osaa sanoin kuvata. Se on kipu johon on yksi lääke mutta sitä ei myydä apteekissa. Sitä ei myydä missään sillä sitä ei voi ostaa. Jotkut eivät sitä kipua tunne, joillakin siihen on lääke jo olemassa, mutta osa kärsii siitä päivittäin. Itse kuulun viimeisimpänä mainittuun ryhmään. Ja nyt kysymys johon ei lienee vaikea arvata vastausta. Mikä on tuo sairaus? Se on se että joutuu elämään ilman rakkautta vaikka haluaisi sitä niin paljon antaa ja saada ja vielä painotus sinne antaa kothtaan.
Kylmä totuus on se että unelmat ovat unelmia ja todellisuus on todellisuutta kaksi asiaa jotka on syytä todellakin pitää erillään. Erityisesti tuskaa lisää epätietoisuus. Kun ei tiedä miksi ei kelpaa ei ole koskaan kelvannut. Kumpa joku sanoisi edes syyn miksi kaikki on tarkoitettu menemään aina pieleen sillä lopputuloksella että mikään ei muutu. Miksi on niin että aina rakastun vääriin ihmisiin? Vääriin? Niin. Ei ole hyötyä rakastua ei edes ihastua, kun lopputulos on etukäteen tiedossa. Säästyy vaan kivulta sillä en ole niin onnekas, että se ihme tapahtuisi että samalla joku rakstuisi minuun. Sen täytyy olla jotakin uskomatonta. Ehkä sellaista ei tapahdu hetkessä mutta kun ei tapahdu mitään muutakaan. Siis Ei MITÄÄN. Sattuu kun ei ole edes kädestä saanut koskaan pitää. Jotkut sanovat että kaikille on se oikea jossain mutta eikö tarvittaisi uskomaton tuuri että se löytyy? Silti vaikuttaa että jotkut sen löytävät? Miksi en minä? Kävisikö selitykseksi se, että sitä ei yksinkertaisesti ole.
Se kun on vielä niin että kun on yksin ei halua lähteä minnekkään. Kun ei lähdee minnekkään ei ketään voi edes tavata. Miksi lähteä? Olenhan joskus lähtenytkin mutta mitä se on muuttanut, aina olen takaisin tullut samanlaisena. Ihan kun ei olisi missään käynytkään. Varsinainen yksinäisyyden noidankehä. En edes halua miettiä mikä on sen loppuäässä.
Ja yksinäisyydessä sydän vain jäätyy elämänilo häviää siinä samalla. Ennen hymyilin, nauroinkin joskus oikeasti. Enää ei vaan jaksa ei ole mitään syytä. Se on sellaista pinnallista jos on. Tosiasiassa sisällä on kylmä ja ikävä ja hiipuva, pimeyteen katoava toivo paremmasta huomisesta. Siinä se nähdään. Samalla katoaa toivo ja usko paremmasta.
Mutta minuahan ei yksinäisyydellä tapeta. Minä kestän! Tarvittaessa taistelen yksin vaikka koko loppu elämän. Kärsin tuskat ja käännän toisenkin posken. Hammasta purren vien läpi sen mikä kohtalo on. Kävelen selkä suorana pää pystyssä loppuun asti. Minä kaadun saappaat jalassa niinkuin sanotaan. Ja jos joskus se onnepäivä koittaa että taistelun voi lopettaa, olen onnelisin ihminen maailmassa. Taistelu loppuu vasta kun saan nukahtaa jonkun syliin tai joku nukahtaa minun syliini. "Rauhaa mä etsin, sotaan mä jouduin" Joku sanoi joskus.
Mikähän se on inhottavin kipu mikä voi olla? Kipuja on monenlaisia mutta yksi inhottavimmista on varmasti se, kun tuosta rintakehän päältä vihloo niin tuskallisesti että sitä ei osaa sanoin kuvata. Se on kipu johon on yksi lääke mutta sitä ei myydä apteekissa. Sitä ei myydä missään sillä sitä ei voi ostaa. Jotkut eivät sitä kipua tunne, joillakin siihen on lääke jo olemassa, mutta osa kärsii siitä päivittäin. Itse kuulun viimeisimpänä mainittuun ryhmään. Ja nyt kysymys johon ei lienee vaikea arvata vastausta. Mikä on tuo sairaus? Se on se että joutuu elämään ilman rakkautta vaikka haluaisi sitä niin paljon antaa ja saada ja vielä painotus sinne antaa kothtaan.
Kylmä totuus on se että unelmat ovat unelmia ja todellisuus on todellisuutta kaksi asiaa jotka on syytä todellakin pitää erillään. Erityisesti tuskaa lisää epätietoisuus. Kun ei tiedä miksi ei kelpaa ei ole koskaan kelvannut. Kumpa joku sanoisi edes syyn miksi kaikki on tarkoitettu menemään aina pieleen sillä lopputuloksella että mikään ei muutu. Miksi on niin että aina rakastun vääriin ihmisiin? Vääriin? Niin. Ei ole hyötyä rakastua ei edes ihastua, kun lopputulos on etukäteen tiedossa. Säästyy vaan kivulta sillä en ole niin onnekas, että se ihme tapahtuisi että samalla joku rakstuisi minuun. Sen täytyy olla jotakin uskomatonta. Ehkä sellaista ei tapahdu hetkessä mutta kun ei tapahdu mitään muutakaan. Siis Ei MITÄÄN. Sattuu kun ei ole edes kädestä saanut koskaan pitää. Jotkut sanovat että kaikille on se oikea jossain mutta eikö tarvittaisi uskomaton tuuri että se löytyy? Silti vaikuttaa että jotkut sen löytävät? Miksi en minä? Kävisikö selitykseksi se, että sitä ei yksinkertaisesti ole.
Se kun on vielä niin että kun on yksin ei halua lähteä minnekkään. Kun ei lähdee minnekkään ei ketään voi edes tavata. Miksi lähteä? Olenhan joskus lähtenytkin mutta mitä se on muuttanut, aina olen takaisin tullut samanlaisena. Ihan kun ei olisi missään käynytkään. Varsinainen yksinäisyyden noidankehä. En edes halua miettiä mikä on sen loppuäässä.
Ja yksinäisyydessä sydän vain jäätyy elämänilo häviää siinä samalla. Ennen hymyilin, nauroinkin joskus oikeasti. Enää ei vaan jaksa ei ole mitään syytä. Se on sellaista pinnallista jos on. Tosiasiassa sisällä on kylmä ja ikävä ja hiipuva, pimeyteen katoava toivo paremmasta huomisesta. Siinä se nähdään. Samalla katoaa toivo ja usko paremmasta.
Mutta minuahan ei yksinäisyydellä tapeta. Minä kestän! Tarvittaessa taistelen yksin vaikka koko loppu elämän. Kärsin tuskat ja käännän toisenkin posken. Hammasta purren vien läpi sen mikä kohtalo on. Kävelen selkä suorana pää pystyssä loppuun asti. Minä kaadun saappaat jalassa niinkuin sanotaan. Ja jos joskus se onnepäivä koittaa että taistelun voi lopettaa, olen onnelisin ihminen maailmassa. Taistelu loppuu vasta kun saan nukahtaa jonkun syliin tai joku nukahtaa minun syliini. "Rauhaa mä etsin, sotaan mä jouduin" Joku sanoi joskus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
laita mailiosottees jos haluat mailailla..mulla on samanlaisia tunteita, vaikka seurustelenki, koska rakkaani asuu niin kaukana.
Taidokkaastipa osaat ilmaista ajatukses kirjallisesti, vieläpä mielenkiintoa/ajatuksia herättävästi. Sehän on nähty ennenkin.
[email protected], jos tuntuu siltä, et muutaman rivin vois tällaselle uteliaalle tyttöselle heittää. Ihan vain siltä pohjalta lähden, et ois mukava tietää, minkälainen tyyppi noiden kirjotusten takana onkaan. Kyllähän nyt tekstit sinänsä ketovat paljon, mutta eivät tarpeeksi..:)
kannattaa rakastua,vaikka sitten vääriin ihmisiin!!!