ystävyys se on ihana ja hieno asia...mutta aika ajoittain se satuttaa..mulle kävi niin että ihana ystäväni ei halunnutkaan enää olla kanssani..mutta kysymys kuuluu? kuinka pääsen yli tästä ystävästä.vanha ystävämme käytti hyväkseen tilaisuutta ku meidän välimme menivät poikki ja tunki väliin.ja nyt he tekevät kaikkea kivaa kahestaan ja lesoilevat ääneen..se tuntuu pahalta.toisaalt kaipaan entistä ystävää ja toisaalta en mutta vihata en osaa..niin kuitenkin kultainen ihminen hän aina oli.tuki ja kannusti!.
mutta miten hukuttaa hyvät muistot koska niitä miettiessäni saan itkun aikaan:(! mutta taas palaan pinnalle kun muistelen niitä riitoja.onko kellään samanlaisia tunteita?nyt olen yksin....kaverit hävisivät kaikki sen yhden mukaan...vaikka kuitenkin vapaa aikana ovat minun kanssa.mutta ehkäpä pää asia on se että olen kaikkien kanssa sovussa:)!
mutta miten hukuttaa hyvät muistot koska niitä miettiessäni saan itkun aikaan:(! mutta taas palaan pinnalle kun muistelen niitä riitoja.onko kellään samanlaisia tunteita?nyt olen yksin....kaverit hävisivät kaikki sen yhden mukaan...vaikka kuitenkin vapaa aikana ovat minun kanssa.mutta ehkäpä pää asia on se että olen kaikkien kanssa sovussa:)!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama homma täällä.. Menetin just parhaan kaverini.. Ei ole helppoa. =/ Mutta kyllä se siitä.. Hän petti minun luottamuksen erittäin pahasti,mutta silti on häntä hyvin ikävä..vaikka tiedän etten koskaan sitä voisi hänelle antaa anteeksi mitä hän teki.. Vitun vaikeeta.. =/ Mutta..elämä on. =/
Jep,on samoja tunteita.
mullaki tuossa pari kolme kuukautta takappäin menetin ystävän,mut se teki sen erikoisella tavalla,hyökkäs kimppuun. eikä selitystä ole tullu.Mut anyway,ajattelen hyviä aikoja.Eikä mua kyllä itketä sen lähtö,harmittaa vain.
HArmi ku sä menetit kaverin.
Ystävyys on vaikeata silloin kun se on yksi puolista. Naispuolinen ystäväni joka oli minun ja nykyisen seurustelukumppanini ystävä oli minuun ihastunut ja ei sulattanut ollenkaan sitä että minulla ja rakkaalleni tulivat lämpöiset ja läheiset välit, ja lopulta minä ja rakkaani rakastuimme.
Ystäväni otti tämän katkerasti ja jatkuvasti haukkui ja mollasi keksien paskaa ja puhuen pahaa rakkaastani. Annoin monta haukkumista ja monta pahaa sanaa surien anteeksi mutta lopulta riitti ja sanoin että ystävyys riittää; ei hänellä ole mitään oikeutta sanoa pahasti rakastamastani ihmisestä.
Silti tunnen syyllisyyttä että lopetin ystävyyden jonka piti olla ikuista, mutta ei tuolla ihmisellä ollut mitään oikeutta jatkuvasti haukkua rakastamaani joten olen ristiriitaisessa tunnetilassa; Valinta hyvän ystävän ja rakastamani ihmisen välillä oli vaikea, mutta pakollinen. Annoin ystävälleni aikaa hyvin paljon mutta hän ei halunnut muuttaa kantaansa.