onko realistista odottaa romanttista "elokuvista ja televisiosta" tuttua kosintaa...
len aina haaveillut sellaisesta...
Mieheni antoi minulle sormuksen ja menimme "kihloihin",mutta tuntuu että se on enemmänkin sellainen "seurusteluntunnus"! eli ei mielestäni virallinen kosinta.
Hän antoi sormuksen kolme ja puoli vuotta sitten.Nyt hän on puhunut naimisiin menosta,mutta minä kuitenkin sanoin että haluaisin kunnolisen,virallisen,romanttisen kosinnan....
Ovatkohan vaatimukseni liiallisia....vai voinko pyytää tälläistä?!
vinkkejä,neuvoja ja omia kosinta kokemuksia?!?!?!!?
len aina haaveillut sellaisesta...
Mieheni antoi minulle sormuksen ja menimme "kihloihin",mutta tuntuu että se on enemmänkin sellainen "seurusteluntunnus"! eli ei mielestäni virallinen kosinta.
Hän antoi sormuksen kolme ja puoli vuotta sitten.Nyt hän on puhunut naimisiin menosta,mutta minä kuitenkin sanoin että haluaisin kunnolisen,virallisen,romanttisen kosinnan....
Ovatkohan vaatimukseni liiallisia....vai voinko pyytää tälläistä?!
vinkkejä,neuvoja ja omia kosinta kokemuksia?!?!?!!?
Vastaukset 18
Vanhimmat
On realistista odottaa elokuva-kosintaa, jos mies todella rakastaa.
Mutta sitten taas, jos kerran mies antoi jo sormuksen kihlauksen merkeissä, tuskin hän toistaa tapahtuman, eikä se sinustakaan varmaan kivalta tuntuis, että kaikki uudelleen, sinun 'ohjelmoituna'...
Anna tämän olla, miehesi oli niin romanttinen, kuin vaan omana itsenä pystyi, turha sitä on pohtia.
Miksi sinusta tuntuu niin, että se olisi vain "seurustelutunnus"? Puhuitteko kuitenkin kihlautuessanne avioliitosta?
Ei kai siinä haaveilussa mitään pahaa ole. Moni varmasti kaipaa romantiikkaa. Ja mikset voisi pyytää. Mutta ehkä se kosinta ei olisi niin romanttinen, jos ollaan jo kihloissa ja on sovittu, että joskus mennään naimisiin.
ei puhuttu avioliitosta....se oli jotenkin vain sellanen "omistamisrituaali..."
en osaa selittää...muoti-ilmiö...jotain sellasta..nyt on tullut vasta neljän ja puolen vuoden päästä tullut avioliitto puheeksi..ja jotenkin nyt kaipaisin romanttista kosintaa
Koska ette ole oikeasti kihloissa tai siis lupausta ei ole tehty niin kai sitä voisi kosia. Mutta kihlasormuksethan teillä jo on... Että se on ehkä sitten eri juttu miten sen kanssa toimitte. Mitäpä jos teet niin, että kun miehesi puhuu seuraavan kerran jotakin naimisiin menosta niin sanot suoraan, että no eikös sun pitäs ensiksi kosia...? Vaarana tietysti on, että mies samantien kosii ja tilanteesta ei muodostu romanttista.
Kyllä nämä "kihlaukset" varmaan nykyään myös aiheuttaa sen, että perinteisiä kosintoja ei tapahdu.
Mä ainakin myös haaveilen, että menen kihloihin niin että mies kosii perinteisesti. Ja naimisiin menemme viimeistään n. vuoden päästä. Jos ei sitten säästetä häihin pidempään.
Ehkä pariskuntien pitäisi enemmän puhua keskenään siitä, että mitä kihlaus heille merkitsee jne. Ettei tule tilanteita, että toiselle se on avioliittolupaus ja toiselle jotain muuta. Jos joku tutuista menee kihloihin niin vaikka siinä yhteydessä vois puhua kihlauksesta ikään kuin ”ohi mennen”. Tai jos toivoo romanttista kihlausta niin vihjailla jotenkin. Jos vaikka tietää jonkin miehen kosineen niin voi puhua siitä miehelle. Tai jos ei kosinut niin ihmetellä sitä.
Vaikka kaikki miehet ei kyllä hoksaa vihjeitä!
Mä oon esim. ihmetellyt (avo)miehelleni, että kun yks mies kosi avovaimoaan ja tämä ei vastannut myöntävästi, että miks mies vielä kosii kun he ovat kihloissa. Ovat olleet monta vuotta. Ja onhan nainen silloin jo lupautunut menemään naimisiin? Joten luulisi siitä kantani asiaan tulevan selväksi. Että minusta kihlaus on avioliittolupaus. Enkä aio olla vuosia kihloissa. Miksi mennä kihloihin, jos ei aiota mennä naimisiin. Tai eihän se ole edes silloin kihlaus.
Kysymys nyt kuuluu, että oletteko kihloissa vai ette. Jos käytitte silloin joskus sanaa "kihlaus", miehesi ajattelee teidän jo olevan kihloissa. Silloin ei enää tarvitse kosia. Jos taas sinun mielestäsi ette ole kihloissa, kannattaa varmaan miehelle siitä kertoa. On aika ikävää, että miehesi luulee saaneensa sinulta lupauksen, jota et ole koskaan antanut.
muistaa, että pelkkä sana "kihlaus" ei kaikille merkitse avioliittolupausta! Ei edes kaikille miehille:) Yksisttäisten sanojen merkitykset muuttuvat, vaikka kuinka vastaan pullikoisi. Tällaiset asiat kannattaa ehdottomasti selvittää keskustelemalla, ei pohtimalla sitä mitäköhän sanaa tuli 4,5 vuotta sitten käytettyä.
Tässä tapauksessa riittää se, mitä sana kihlaus merkitsee tälle kyseiselle miehelle. Jos hän ymmärtää kihlauksen avioliittolupauksena, on naisen enää turha odottaa kosintaan. Jos taas nainen odottaa kosintaa, voi olla hyvä ottaa asia puheeksi. Jos minun morsiameni aikoinaan olisi mennyt kanssani kihloihin, mutta kertonut odottavansa vielä kosintaa, olisi kihlasormus lähtenyt sormestani samalla hetkellä.
Kannattaa siis varmistaa, mitä mies ajattelee, ettei joudu odottamaan turhaan.
Niin se tosiaan riippuu, että mitä silloin on ajateltu kihlauksen merkitsevän. Luulisi, että mieskään ei ajattele sitä avioliittolupauksena, kun ei silloin (kun he hankkivat ne sormukset ja "kihlautuivat")puhunut mitään avioliitosta.
Oma mieheni kosi aikoinaan todella romanttisesti, oli järjestänyt yllätysmatkan uudenvuoden viikonlopuksi Pariisiin, pakannut laukkunikin puolestani. Tuli sitten laukkujen, lippujen ja passien kanssa hakemaan minut työpaikalta eikä kertonut mihin oltiin menossa ennen kuin oltiin lentokentällä. Varsinainen kosinta tapahtui puistossa kun oltiin iltakävelyllä. Ruusuja ja skumppapullo oli mukana kuviossa, poksautimme sen putelin sitten kun olin vastannut kyllä. Lasit oli reppana hermostuksissaan unohtanut, mutta hyvältä se maistui pullonsuustakin! :-D
Jos mies on riittävän romanttinen, näkyy se arjen pienissä teoissa, ei ainoastaan tänä yhtenä kosintahetkenä. Romantiikkaa kannattaa vaalia suhteessa, pienet yllätykset piristävät arjen keskellä. Ja tosiaan tarkoitan pieniä - ei tarvitse mitään kalliita matkoja järjestellä. Oma mieheni tekee mielellään ruokaa ja pakkaa usein minulle eväät toihin. Usein siellä on joukossa yllätyksenä suklaasydämiä ja servietti johon on kirjoitettu pieni rakkaudentunnustus. Voileivät leikattu sydänmuotilla yms.
Ei-romanttinen mies ei varmaan kosintaankaan lataa paljoa romantiikkaa - itse vaihtaisin kyllä siinä vaiheessa miestäkin jos suhteessa ei romantiikka kukkisi! Painotan kyllä että romantiikan luominen on yhteinen "velvollisuus", mutta kuinka mukava velvollisuus se onkaan... :-D
Tuosta kihloihin menosta vielä: itse en ymmärrä lainkaan kysymystä "mennäänkö kihloihin?". Mikä kysymys se on? Oikea kysymyshän on "tuletko vaimokseni" jonka jälkeen päätetään hääpäivästä ja häiden järjestely alkaa. Itse en tällaista hääpäivätöntä, päämäärätöntä kihla-aikaa haluaisi käydä läpi. Minulla homma hoitui niin, että muutimme miehen kanssa yhteen hyvin pian tavattuamme - tiesimme heti että tämän ihmisen kanssa sitä haluaa viettää lopun ikänsä. Kosiminen tapahtui "jo" puolen vuoden päästä ja naimisiin mentiin parin kuukauden päästä kosinnasta. Avioliittoa on nyt kestänyt kahdeksan vuotta ja romantiikka kukkii vieläkin, pieninä päivittäisinä tekoina.
Sanoisin kyllä vinkiksi että jos ei miehestä löydy romantiikkaa edes kosintavaiheessakaan niin tuskin se siitä paremmaksi muuttuu iän myötä. Jos olet ikuinen romantikko, valitse elämänkumppaniksi samanlainen romantikkomies!!! Mikään ei ole ihanampaa kuin hullutella yhdessä ja poltella kynttilöitä kuutamokävelyjen jälkeen. Kyllä sitä romantiikkaa löytyy muualtakin kuin elokuvista, kunhan vaan luo sitä elämäänsä!
Mukavaa keväänjatkoa sinulle, toivottavasti kaikki lutviutuu kohdaltasi!
Meillä kihloihin/ naimisiin menosta oli puhuttu etukäteen ja molemmat tiedettiin siis toistemme ajatukset tapahtumien kulusta. Menimme kihloihin yhteisellä päätöksellä vajaa 2 vuotta sitten(romanttisesti kylläkin), ja silloin päätettiin mennä naimisiin, ajankohtaa ei tosin vielä päätetty. Lisäksi tuleva miehieni halusi kuitenkin vielä kosia minua romanttisesti ennen kuin häitä aletaan suunnittelemaan. Hän oli ostanut timanttisormuksen ja pyysi minua vaimokseen Budapestissä ravintolaillallisella - tarjoilija toi hämmästykekseni jälkiruuan sijasta minulle sormuksen..
Eli meillä kihloihin meno oli kyllä lupaus avioliitosta ja kosinta timanttisormuksineen lähtölaukaus sille, että häitä aletaan suunnittelemaan!
Mutta ei siitä kosinnasta niin paljon ilahdu tai ole samanlaista tunnelatausta ja yllätystä jos jo ollaan kihloissa (siis menty jo kosintaa ennen). Siis että mies on jo kuitenkin lupautunut menemään kanssani naimisiin.
Kihloihin menosta olimme puhuneet miesystäväni kanssa jo jonkin aikaa. Yhdessä päätimme mennä naimisiin ja kävimme kokeilemassa ja ostamassa sormukset, mutta en saanutkaan sitä heti sormeeni.
Kosinta tapahtui 24.12.04 Oltiin vanhempieni luona syömässä joulupuuroa, kun miesystäväni pyysi appiukkonsa ja anoppinsa siihen pöytään istumaan. Siinä se sitten esitteli sormukset ja pyysi siunausta meidän tulevalle liitolle. siinä vanhempani sitten haukkoivat henkeään hetken ja miesystäväni antoi vielä viina pullon "vaihtopalkkioksi" (halvalla lähti tytär mietin mielessäni heh..) kun vanhempani sitten antoivat siunauksensa liitollemme miesystäväni meni polvilleen eteeni ja kosi minua vanhempieni edessä. vanhan aikaista, mutta mielestäni todella romanttista :)
Ei mielestäni ollenkaan romanttista tuolla lailla "ostaa" viinapullolla. Itse en olisi vastannut myöntävästi!! Vanhanaikaisuus voi joskus olla ihan nättiä mutta itse ainakin haluan kasria pois nuo järkyttävät patriarkaalijäänteet. Hyi!
Ei tuo ollut mielestäni vanhanaikaista. Että kositaan sen jälkeen, kun on jo sormukset ostettu ja tehty lupaus naimisiin menosta. Tuntuu hyvinkin modernilta! Minusta vanhanaikaista on se, että mies ostaa sormuksen ja kosii tai sormukset ostetaan yhdessä sen jälkeen.
No joo.. Viinapullo ei ollutse osa jota tarkoitin romanttiseksi.. se nyt on vaan ollut suvussa toissijainen perinne... Lähinnä tarkoitin sitä että kihlattuni pyysi isältäni morsiamen kättä, joka muuten on vanha perinne! Mutta nyt se ei kyl enää tunnu niin romanttiselle kun tuli niin paljon kritiikkiä.. Eli se siitä :(
Pääasia, että se itsestä tuntuu romanttiselta ja on onnellinen. Ja tapoja on monia. Mitä sitä muitten ajatuksista välitäämään. Kaikki tykkää eri asioista.