Minulla on n.20 cm korkea posliinen jauhopurkki, jossa on teksti mustalla kaunokirjoituksella: Potatismjöl. Etupuolella on harmaan ja vaaleanpunaisen sävuinen ruusu ja pohjassa vihreä IMPORT-leima.
Onko kenelläkään tietoa tällaisesta esineestä? Onkohan se edes vanha?
Onko kenelläkään tietoa tällaisesta esineestä? Onkohan se edes vanha?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sana yksinkertaisesti tarkoittaa, että esineesi on tuontitavaraa. Koska teksti taitaa olla ruotsinkileinen, niin olisiko kaukaa haettu, jos arvaisi, että se on Ruotsista.
Varma ei tietenkään voi olla, jos esine on uusi, sillä pitkin maailmaa nyt tehdään tilauksesta erilaista myyntitavaraa. Esim. suomalaisten matkamuistomyymälöiden Lapin nuket saattavat olla Made in Taiwan.
minullakin on vanha valkea posliininen astiasto, jossa on sinisiä kuvioita. Pohjassa leima import. Tiedän, että leima tarkoittaa maahantuotua,mutta kai se liittyy johonkin aikaan tms.?
Minullakin on semmoinen mutta eilainen ja kysyin siltä antiikki keräilijältä niin hän sanoi, että
pohjassa jossa on leima IMPORT sijoittuisi 1600- lukuun tommoiset ja voivat tosiaan olla erittäin arvokkaita..
Minä ostin kirpparilta 5 kahvikuppiparia joiden pohjassa on punaisella import. Taisin tehdä hyvän löydön, koska kuppipari maksoi 0,80 snt eli yhteensä 4 eur. Osaakohan kukaan sanoa, mikä näiden todellinen hinta olisi?
Minulla on japanilaisia astioita,joissa pohjassa mustilla tikkukirjaimilla että IMPORT.
Teekannujen vannoutuneena ystävänä olen laskeutunut täällä himassa pienen kannukokoelman keskelle joista import leimoilla olevaa fajanssisarjaa edustaa Japani.Tai voivat olla englantilaisia,jotka imitoivat itämaista tyyliä.
Minulla on 60 luvun fajanssinen ruskealasitettu teekannu,jossa rottinkikahva ja ilmeisesti taas Japania 60 luvun maissintähkän mallinen kellertävä teekannu,jossa rottinkikahva.Lisäksi import fajanssia löytyy 3 tumman vihreää kaalinlehteä imitoivaa kahvatonta mukia,eli kai tämmöistä fajanssista juoma-astiaa.Lisäksi muutama itämainen korurasia fajanssia ja posliinia.Kaikki ajoittuu ajalle 1955-75.
Kaffe Fassetin jossain neulontakirjassa oli samanlaisia vihannesaiheisia astioita,mukeja ja muuta joita oli laitettu roikkumaan tuunattuun astiakaappiin.Kaappi sijaitsi Englannissa joten kaalinlehti juoma-astiani voisivat siis olla englantilaisia.
Impotrt leimalla minulla on myös sinivalkoista posliinia oleva pieni kahvikuppi.Hyvin intialaisen näköinen.Kupin tyyli vaikuttaa 50-60 luvun taitteesta olevalta ja kupin suuosa on karhea eli suupoltettu.
Voiko tosiaan olla että import leimaa olisi jo käytetty ennen 1900 lukua?
Minusta kirpparin vannoutuneena ystävänä vaikutaa että import leimalla on varustettu kaikki suomeen tuotettu tusinatavara.
Näillä ei ilmeisesti ole mitään arvoa,arvo määriytyy kai esteettisyyden myötä,mutta sopivat hyvin granny chic tyylistä tykkäävälle.Oma kotini on mummola.Ei mitään uutta tavaraa.Päätin valmistautua ajoissa,kun tänävuonna on nelikymppiset.
laitahan kuvaa
Ketjun aloittaneesta viestistä on jo yli yhdeksän vuotta.
Vuosia sitten en ollut mitenkään perehtynyt antiikkiin tai astioiden leimoihin. Olin kuitenkin alkanut kiinnostua ja halusin oppia uutta. Menin antiikkimessuille tutustumaan ja oletin, että saisin asiantuntevaa opastusta esittelijöiltä. Otin mukaani pienen porsliininekan, jonka olin perinyt isoäitini astiakaapista. Sen pohjassa luki "import".
Esittelin nekkaa jollekin ihmiselle, joka oli astioitaan esittelemässä ja kysyin, mitä leima tarkoittaa. Hän kovin asiantuntevasti mietti ja katseli nekkaani ja totesi sitten, että merkintä kyllä viittaa siihen, että esineeni on Italiasta.
Sillä tiedolla mentiin sitten seuraaviin messuihin, jossa samaa nekka tituleerattiin saksalaiseksi, ja eräs esittelijä kertoi nähneensä samaan sarjaan kuuluvat kupitkin joskus.
Aloin ihmetellä, kuinka ammattitaitoisia nämä messuajat loppujen lopuksi ovat. Eräällä pöydällä oli hurjan hieno astiasto, jossa oli tosi vanhat Arabian leimat. Kysyin esittelijältä, minkä ikäinen astiasto mahtaa olla, ja hän arveli, että varmaan 1700-luvulta. Joopajoo.
Niin että on viisainta ja järkevintä ottaa selvää itse, tutustua kirjallisuuteen ja nuuskia museoitita ja etsiä todella asiantuntijoita. Vaikeaa vain on tietää, kuka messuilla todella jotain tietää, ja kuka on palkattu tuntipalkalla messuesittelijäksi ilman alkeellisintakaan käsitystä antiikista.