Voisko koulukiusaajille ehdottaa terapiaa

vaan kun ei kunnilla rahat riitä. Joskus riittää taitava opettaja ja kouluhenkilöstö. Jos hoitaa lapsen ongelmia, pitää hoitaa myös kokonaisuutta eli kotia ja vanhempia.

Sitten pitää antaa rahaa kehitysapuun ja maahanmuuttajille. Alkoholistien hoitoon ja Soneran umts-tappioille. Kyllä se kiusaajan hoitaminen on hyttysenpaska itämeressä. Ne vanhemmat, jotka eivät sulata kiusaajien tyrannivaltaa tulevat laittamaan lapsensa tulevaisuudessa yksityisiin kouluihin. Tai kouluihin, joïhin vanhempien täytyy sitoutua kantamaan lastensa tekemisten vastuu. Tähän se menee pikkuhiljaa. Jokainen voi itse miettiä, mikä murennuttaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Tosin, en olisi ollenkaan varma, onko tasapäistävä peruskoulu hyvinvointia...

Terapia kiusaajien auttamisessa olisi kyllä hyvä, mutta paljon aikaa ja rahallisia resursseja vaativa keino. Eikä terapia oletettavasti tuottaisi heti toivottavia tuloksia ja kiusaaja voisi porskuttaa toisia terrrisoiden vaikka kuinka kauan.

Minua yläasteikäistä poikaani kiusattin vuoden verran ennenkuin asia kävi ilmi. Kävimme keskusteluja opettajien ja vanhempien kanssa, mutta kiusaaminen ei hellittänyt. Poikani pelkäsi kouluun menoa entisestään ja ainoana vaihtoehtona tuntui olevan koulun vaihtaminen.

Pojallani oli kuitenkin jo ystävät ja harrastukset kouluun sidottuja ja tuntui kohtuuttomalta, että hänen olisi pitänyt kaikki nämä luoda itselleen uudessa koulussa. Minä vanhempana en suostunut tähän, vaan turvauduin vähemmän viehättävään, mutta toimivaan menettelyyn.

Pyysin talossamme asuvan tuttavaperheen vanhemman pojan kavereineen tekemään selväksi, ettei kiusaaminen voisi enään jatkua ilman seuraamuksia. Tämä äärimmäinen konsti tehosi, kiusaaja ei kuulemma edes enään uskalla kävellä käytävällä poikaani vastaan.

Poikani on nykyään iloinen oma itsensä, jolle jokainen päivä on "jeespäivä", hänen omia sanoja lainatakseni.

Kun olisikin näin, että terroristikiusaajat saataisiin terapiaan... Usein heitä ei saada mihinkään, vaikka mitä tehtäsiin. Opettajilta ja asiantuntijoilta on otettu kaikki valtuudet pois ja valtuudet on kodilla. En puhu sen puolesta, että yksittäinen opettaja mitään saisi päättää, mutta jos koko joukko asiantuntijoita (kuraattori, lääkäri, rehtori, psykologi, terveydenhoitaja) on sitä mieltä, että lapsen tulisi siirtyä erityisopetukseen tai hoitoon ei vanhemmilla pitäisi tässä vaiheessa olla mahdollisuutta laittaa kapulaa rattaisiin.

Joka koulusta tai ellei jopa joka luokasta löytyy sellaisia lapsia, joiden paikka ei todellakaan siellä olisi. Syitä voi olla erilaisia, mutta tällainen häiriintynyt oppilas voi terrorisoida koko koulua.

Minua kiusattiin aikoinaan paljon koulussa. Ei siihen silloin puututtu, vaikka opettajalle "kantelin" ja vanhemmat kouluun soittivat. Haukuttiin lisää kantelupukiksi, kun opettaja kaikkien kuullen otti asian esille. Hävetti tosi paljon...

Mutta luin sittemmin Valituista Paloista (tästä jo siis aikaa hurjasti...), että tietyllä menetelmällä oli saavutettu hyviä tuloksia kiusaajien suhteen.

Eli opettajan ei koskaan tulisi pitää "henkilökohtaista" kiusaajaan kohdistuvaa kiusaamisenestopuhetta tai kohdistaa sanottavaansa kiusatulle koko luokan edessä/kuullen.

Tehokkainta oli kuulemma, kun opettaja otti kiusaajat yksi kerrallaan puhutteluun ja sanoi pitävänsä näitä silmällä, tarkkailevansa ja luottavansa siihen, että tuo kiusaaminen loppuu. Teki siis selväksi, että teko ei hyväksyttävä ja ei pidä itse ko. oppilaasta, jos tämä kiusaa. Eli jollain tapaa "ope sitten alkaa kiusaamaan" tätä.

Tämän tyyppistä. Tuolloin ajattelin, että kunpa minunkin kohdalla ja meidän koulussa.

Minua alettiin kiusaamaan vasta yläasteelle siirryttäessä. Jopa silloisista ystävistäni tuli kiusaajia.

Olenkin näin jälkikäteen miettinyt, että jos aika usein sama opettaja ja samat oppilaat ovat samassa luokkahuoneessa ensimmäiset 6 vuotta (ala-asteen) niin miksi heidät, tuo hyvä luokka pitää sitten ylä-asteelle tultaessa hajottaa?

Muutenkin elimistössä kiehuu murrosiän kynnyksellä ja ajatukset huiskishaiskis. Ja sitten vielä kaveriporukka menee uusiksi.

Vaikka opettajia tulisi lisää (eli niitä aineenopettajia mm. kemia, fysiikka, kotitalous jne.) niin mielestäni sen "kotiluokan" tulisi aina säilyä yhtenä vakituisemmista tuntiopiskelupaikkoina ja saman oppilasporukan tulisi saada olla yhdessä yläaste-ajankin.

Näin kiusaamista hieman saataisiin kuriin. Oma paras ystäväni siirtyi kiusaajiin, kun hän joutui yläasteella eri luokkaan ja ko. luokassa oli jo minua ala-asteella "sivuun katsoneita".

Jotta ystäväni tuli hyväksytyksi uudella luokallaan niin hänen täytyi liittyä kiusaajiin. Ymmärrettävää. Jos olisimme olleet samalla luokalla niin minullakin olisi ollut edes yksi hyvä ystävä oppivelvollisuuden 3 viimeistä vuotta enkä olisi joutunut kiusatuksi.

Mitä mieltä tuosta sama luokka, samat oppilaat koko peruskoulun ajan -ideasta? Mielestäni hyvä, sillä harvoinhan sitten yks´kask´ aletaan ketään kiusaamaan ennestään tutussa porukassa. Ja ala-asteikäiset sen verran "lapsia?", että se on jo koulun ja opettajien, (ehkä joissain tapauksissa myös vanhempien) silkkaa saamattomuutta ja lepsuutta, jos kiusaajan toimiin ei puututa.

tälläistä on hyvinkin paljon nykypäivänä.

Pitäisi koko koulun henkilökunnan puuttua asiaan heti vanhempien kanssa eikä kääntää selkäänsä, itseasiassa koko opiskelun ajan..

Koulukiusaamisen seuraukset ovat uskomattomia, moni ei edes uskoisi ja se pahin, luovuttaminen elämästä, järkyttävä "hinta" kiusaajalta!