että.. mistä se kiusaaminen yleensä lähteekään.. siitä että jollakin on silmälasit, joku on pullukka,laiha,viisas,tyhmä,kaunis,ruma.. ynm erinlainen kun muut.. kiusaaminen voi johtua kateellisuudesta tai sitten erimielisyydestä joistain asioista.. sitten kun joku tyhmä "keksi" alkaa haukkumaan sitä toista että hän on erinlainen niin muutkin alkavat haukkua häntä.. ja se jokapäiväinen pilkatuksi,hyljeksityksi ja hakatuksi tuleminen voi johtaa syömishäiriöihin,masennukseen,viiltelyyn ynm,ja lopulta itsemurhaan.. mutta eihän kaikille näin käy.. jotkut meistä ovat niin vahvoja että kestavät sen kiusaamisen eivätkä välitä muiden mielipiteistä (joillakin vaan on niin hyvä itsetunto mutta harvoilla) tai ainakin antavat anteeksi kiusaajille ja pääsevät yli siitä.. mutta kiusaus kuitenkin satuttaa koska kaikki me haluamme tulla hyväksytyiksi.. ei ihmisiä ole luotu elämään yksin. niin miksemme voisi hyväksyä toisiamme sellaisenaan vaikka olisimmekin erinlaisia.. ei kaikkien kaveri tarvitse olla mutta ei saa kiusatakkaan
mietiskelen..
tässä
1122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on ihan totta, että jotkin ihmiset ovat niin vahvoja, että antavat kiusaajille anteeksi. Kuulun kai eräällä tavalla itsekin tuohon ryhmään. Nykyään paras ystäväni on sellainen ihminen joka kiusasi minua vielä vajaa neljä vuotta sitten yhtälailla kuin muutkin "kaverini". Jälkeenpäin kun ollan puhuttu asiasta, olen ymmärtänyt että se todella oli häneltä vain sellainen oikku, johon muut kaverit yllyttivät. Vaikka olenkin päässyt sen yli, on se kuitenkin jättänyt mulle henkiset arvet, sillä oon saanut vuosien varrella olla monia pitkiä hetkiä yksikseni kun kaikki kaverini ovat yht´äkkiä liittoutuneet yhdessä minua vastaan. Sitä ei oikein voi edes ymmärtää kuinka paljon sellainen sattuu, ennen kuin se tulee omalle kohdalle.
Nykyään olen 17 vuotias lukiolainen ja hyväksytty sellaisena mikä satun luonnostaan olemaan. Kiusaajat ovat jättäneet rauhaan, mutta muistot painavat yhä sydämessä...