Hmmm..... Oonkohan kauhean väärässä jos sanon että monen vammaisen harrastuksiin kuuluu musiikki....
Mun avustaja ainakin sanoo että tiedän musiikista enemmän ku se mulle musa on henki reikä... Ilman sitä en voi olla kahta päivää kauempaa. Kun ostan levyn kuunten sen noin vain alusta loppuun. Sitten istun niin sanotusti alas ja kuuntelen sanoja ja mietin mitä ne merkkaa mulle....
Onko joku joka tuntee tekevänsä samoin???
VASTATKAA!!!!
Mun avustaja ainakin sanoo että tiedän musiikista enemmän ku se mulle musa on henki reikä... Ilman sitä en voi olla kahta päivää kauempaa. Kun ostan levyn kuunten sen noin vain alusta loppuun. Sitten istun niin sanotusti alas ja kuuntelen sanoja ja mietin mitä ne merkkaa mulle....
Onko joku joka tuntee tekevänsä samoin???
VASTATKAA!!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni on luonnollista että musiikki ja elokuvat merkitsevät vammaiselle enemmän kuin yleensä. Molemmista voi nauttia ilman suuria fyysisiä ponnistuksia joten ne ovat hyvin tasa-arvoisia ilmaisutapoja. Nykytekniikka antaa vammaisellekkin lähes rajattomat mahdollisuudet tuottaa musiikkia vaikka itse. Kyllä elämä ilman musiikkia kestämättömän ankeaa olisi.
ajatteleva
Olen viimisen päälle mussiikkidiggari... nimenomaan blues/hardrock/metalli ja suomirock.. Käyn hemmetisti livekeikoilla ja ostan vähillä pennosillani levyjä, MUTTA se ei ole mitenkään riippuvaa liikuntaesteisyydestäni... Musta toi sun kysymys oli hassu... Jotku ihmiset vaan diggaa enempi ko muut, niin vammaiset ko vammattomatkin..