Sinä päivänä
Kaikki muuttui
pieni mieli hajosi
niin hiljaista
ruumiini helteestä hikinen
väsynyt, suurimmaksi osaksi kuollut
Aurani rippeet
olin säilönyt
harmaaseen pahvilaatikkoon
odottamaan parempia aikoja
Muistan
että katosin
ja aika
katosi
ihmiset näkivät kai minut
koska huusivat minulle
kun seisoin keskellä pikatietä
tai jossakin muualla - en muista enää...
mutta kukaan ei pysäyttänyt autoaan
en muista
mitä sitten tapahtui
valkoisia huoneita
tuttuja kasvoja
joiden ilme oli väsynyt ja pettynyt
puoli vuotta elämästäni pyyhkiytynyt pois
kipupisteistä ei pääse enää eroon
koska peikot unohtuivat nurkkiin
keittivät myrkkypuuroa
tarjoilivat sitä minulle
Onneksi
unohdus suojelee särkynyttä
Tänään
kaivoin laatikon esiin
avasin sen
vapisin pettymyksestä
tyhjä
hieman pölyä
ikkunasta kurkisti valonsäde
osui pahviin
joka värjäytyi roosan väriseksi
************************************
Sellainenhan se oli.
Ensimmäinen psykoosini.
Toivottavasti myös viimeinen.
Ja mitä tänään näen?
*hymyilee*
Kaikki muuttui
pieni mieli hajosi
niin hiljaista
ruumiini helteestä hikinen
väsynyt, suurimmaksi osaksi kuollut
Aurani rippeet
olin säilönyt
harmaaseen pahvilaatikkoon
odottamaan parempia aikoja
Muistan
että katosin
ja aika
katosi
ihmiset näkivät kai minut
koska huusivat minulle
kun seisoin keskellä pikatietä
tai jossakin muualla - en muista enää...
mutta kukaan ei pysäyttänyt autoaan
en muista
mitä sitten tapahtui
valkoisia huoneita
tuttuja kasvoja
joiden ilme oli väsynyt ja pettynyt
puoli vuotta elämästäni pyyhkiytynyt pois
kipupisteistä ei pääse enää eroon
koska peikot unohtuivat nurkkiin
keittivät myrkkypuuroa
tarjoilivat sitä minulle
Onneksi
unohdus suojelee särkynyttä
Tänään
kaivoin laatikon esiin
avasin sen
vapisin pettymyksestä
tyhjä
hieman pölyä
ikkunasta kurkisti valonsäde
osui pahviin
joka värjäytyi roosan väriseksi
************************************
Sellainenhan se oli.
Ensimmäinen psykoosini.
Toivottavasti myös viimeinen.
Ja mitä tänään näen?
*hymyilee*
Vastaukset 9
Vanhimmat
hyvä ja kaunis on runosi ja etenkin loppu. hymyile
Ehdottomasti omaperäisiä, tunnistettavia "käsialasta". Herkkyydessä voimakkaita ja vaikuttavia. Uskon myös että samalla terapeuttisia. Sitähän kirjoittaminen paljon on, sielun terapiaa.
olen kommentoinut kahta edellistä runoasi keskustelupalstalla terveys>anoreksia "ennenkuin on liian myöhäistä".
Ihailen taitoasi ilmaista itsesi ja tunteesi etkä osoita ketään sormella, vaikka tilanteessasi moni muu tekisi niin. Tuollainen asenne vaatii henkistä kypsyyttä!
Täytyy myöntää, että joskus olisi helpointa osoittaa sormella. Oma paha oloni alkoi jo noin kymmenvuotiaana, jolloin eräs mies (rauha hänelle, haudan rauha nimittäin) aloitti seksuaalisen ahdistelun.
Olen kirjoittanut aika järkyttäviä ja inhorealistisiakin runoja ja novelleja, mutta ne menevät niin paljolti henkilökohtaisuuksiin, ettei niitä täällä tohdi julkaista.
Olen lamaantunut antamistanne kehuista.
Käsittämätöntä, että minun runoni ovat jonkun mielestä hyviä. *aivan pihalla*
Laitan luultavasti kohta linkkeihin galleriani osoitteen, jahka se valmistuu. Siellä olisi esillä visuaalinen puoleni.
Jotta terevetulloo vuan. ;)
Ja maantien pölystä
kurkkuni on kuiva.
Silmäni sameat
viiltävästä viimasta.
Kuitenkin kuulen
huutosi tiellä.
Viimeisillä voimillani
auttaa haluaisin...
mutta niin palasina
on oma elämä.
Vain tuhkana tuulessa.
Auttakaamme ensin itseämme.
Minulla on suuri suunnitelma
elämälleni. Se toteutuu joka päivä, joka hetki.
Kenties joskus on kipinäni niin kirkas, että voin sillä sytyttää kynttilän ja jakaa valoa muillekin.
Sitäpaitsi... runoillasi olet jo auttanut valtavasti.
Kiitos Sinulle. *halaa*
heikkouden voimaa. Usein tuntuu siltä luovuus ja ihmiselämän inhimillisemmät puolet ja ominaisuudet versovat useinkin heikkoudesta ja oman epätäydellisyyden tuntemisesta, ei suinkaan voimasta. Ehkä se on jonkilainen luonnon laki.
Ei minunkaan tarvitsisi kirjoittaa jos tuntisin hallitsevani täysin elämääni, edes itseäni. Kirjoitin tästä kokemuksesta joskus runonkin. taisi olla "Rikkinäinen", hukkunut jo bittiavaruuteen. Jos täällä joku on täysin ehjä ja vahva, on luultavasti väärässä seurassa.
Muotoilit asian aika kattavasti.
Jos ei tuntisi itseään usein varsin riittämättömäksi ja hauraaksi, ei olisi tarvetta luoda. Mutta toisaalta, ns. vahvoilla ihmisillä on yleensä heikkouksia kovan kuoren alla.
Olisin mielelläni lukenut sen runosi.
Löytyisiköhän se vielä jostakin?
Suo muuten anteeksi sekavuus.
Olen kauhean uninen.
Kohta toivon mukaan unessa...