Kuoleman raju esileikki

Joku kuolee nopeasti.
Täysin yllättäen, vaikka nukkuessaan...

Joku hereillä, ehkä tuskissaankin.
Ehtien kuitenkin tajuta: Hyvä Luoja, kuolenko minä?

Sitten on niitä, joita kuolema runtelee vuosia.
Ja elämä vetää takaisin, ihan kuin kumpikin tappelesi lapsestaan...

Voi kuinka monta kertaa mietin:
Luojani, anteeksi, nyt se on tullut tuo lähtöni...

Ja joka kerran kuitenkin.
Minä nousin elossa, en vielä kuollutkaan tänään...

Luojani:
Miksi kuolemalla on kohdallani (ihan kirjaimellisesti) aika raju tuo esileikki?