Monta kertaa olen yllättänyt itseni miettimästä, että olisiko minulla voinut olla näin hyvä olla miehen roolissa. Olisi säästynyt muutama kyynel, paljon rahaa ja vaivaa. Mutta sitten on pakko todeta, että miehenä voin erittäin huonosti, olin itse asiassa monella tapaa fyysisesti sairas. Kroppa ilmaisi pahan olon tauteina.
Eli kaikki minussa oli naista, niin ydin kuin kehokin, joka parani prosessin aikana, niin ettei nyt ole enää mitään jäljellä noista sairauksista.
Itse en halua olla nainen tai mies...tai mulle se on samantekevää. Pääasia että on mitä on.
Ja mä satun olemaan nainen. Kelpaa mulle.
Eli kaikki minussa oli naista, niin ydin kuin kehokin, joka parani prosessin aikana, niin ettei nyt ole enää mitään jäljellä noista sairauksista.
Itse en halua olla nainen tai mies...tai mulle se on samantekevää. Pääasia että on mitä on.
Ja mä satun olemaan nainen. Kelpaa mulle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kenen on syy ettei vaivojesi syytä huomattu jo aiemmin
Sitä että miehenä oleminen aiheutti sinulle psyykkistä ja fyysistäkin kärsimystä
Sinut olisi pitänyt leikata ja hormonihoitaa naiseksi jo paljon aiemmin
Ei se ole helppoa. Kiltti tyttö on vaikka miehen roolissa, jos tuntee sitä kautta tulevansa ympäristön hyväksymäksi. Lopuksi vaan sitten oma paha olo voittaa voimakkuudessaan kaiken.
Mä tulin ulos omana itsenäni vasta selkä seinää vasten, vaihtoehtona oli kuolema.
Nämä korjaushoidot ovat tulleet suomeen vasta viime vuosikymmenillä. Niin tyttelillä, kuin minullakin ei ollut nuorena laisinkaan tarjolla hoitoja. Olisin joutunut varmaankin "hullujenhuoneeseen" jos olisin alkanut isoon ääneen vaatimaan hoitoa silloin kun havaitsin ensimmäiset oireet. Eläminen miehen roolissa oli pakkovalinta, vaikka se olikin henkisesti raskasta.
Asia on just näin. Murrosiässä elin mielikuvitusmaailmassa samaan aikaan kun testosteroni jyräsi kehoani väärään suuntaan ja aiheutti astman...joka hellitti vasta kun olin prosessissa saanut naisen hormonitasot. Olisin ollut valmis prosessiin jo 14-ikäisenä. 25-ikäisenä vielä epätoivoisena etsin ratkaisua, mutta sitten päätin: Jos tää on tätä niin olkoon. Mun pitää sitten elää "miehenä". Ja päätös piti niin kauan kuin voimat riittivät. Astma paheni vuosi vuodelta ja olin säännöllisesti Jorvissa happipulloissa ja lääkityksellä. Jollei masennus olis tappanut mua niin sitten astma. Nyt on molemmat olleet jo vuosia muisto vain...
Mentiin tälle linjalle, niin minutpa on herätetty henkiin teholla itsemurhayrityksen jälkeen ja suljetullakin olen ollut.
Kiva sielä oli olla, muiden hullujen joukossa. Transsukupuolisuus on aika vakava oireuhtymä.
Pystyyko kukaan panemaan paremmaksi ?