Olen kahden murrosikäisen yh-äiti. Erosta nyt n. 1,5v. Nuoremman pojan (14v) kanssa ollut nyt tosi hankalaa. Poika on hyvin ehdoton mielipiteissään, ei usko esim. nukkumaanmeno kehoituksia yms. Pikkuhiljaa riitamme pahenevat, haistatteluja alkanut olla, joskus potkaissut minua. Jotenkin en vain saa otetta häneen, tuntuu, ettei lapsi kunnioita yhtään. Isänsä kanssa on tekemisissä säännöllisen epäsäännöllisesti ja vierailujen jälkeen muutama päivä kotona yhtä taistelua.
Tänään, kun yritin puhua koulunkäynnin (numerot laskee koko ajan) tärkeydestä ja riittävästä yöunesta, alkoi poika huutaa niin paljon kuin jaksoi. Suutuin hirveästi ja litasin kasvoihin... siihen tietysti sain hasta v**** kommentit ja uhkauksen, että lyö aina myös minua, kun asiat menee hankauksiin. No, sinänsä fiksu kommentti, eihän asioita toki lyömällä ratkaista ja omatunto nyt kolkuttaa todella, sanottuakin tuli vaikka mitä. Pitäisköhän hakea itselle apua vai miten tästä nyt taas selviää eteenpäin?
Tänään, kun yritin puhua koulunkäynnin (numerot laskee koko ajan) tärkeydestä ja riittävästä yöunesta, alkoi poika huutaa niin paljon kuin jaksoi. Suutuin hirveästi ja litasin kasvoihin... siihen tietysti sain hasta v**** kommentit ja uhkauksen, että lyö aina myös minua, kun asiat menee hankauksiin. No, sinänsä fiksu kommentti, eihän asioita toki lyömällä ratkaista ja omatunto nyt kolkuttaa todella, sanottuakin tuli vaikka mitä. Pitäisköhän hakea itselle apua vai miten tästä nyt taas selviää eteenpäin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
14 vee on vielä lapsi ja voit nätisti tuoda esille, että jos äitiä ei uskota on ovi tuolla. Vaikka et ehkä uhkausta toteuttaisikaan, luulisi lapsen jo heräävän todellisuuteen. Älä ala lyömään, jos tuolla linjalla jatkat on turha tulla tänne marisemaan. Itsehän olet soppasi keittänyt silloin ja antanut mallin käyttäytymiseesi.
Älä koskaan sano uhmakkaalle teinille "ovi on tuolla". Se on typerintä mitä voi tehdä. Siinä mielentilassa sitä voi lähteä ja sillä taas on usein kurjat seuraukset.
Älkää IKINÄ tehkö kodista paikkaa, jonne pitää pelätä tulla. Riidellä saa ja komentaa, mutta kotiin pitää AINA voida tulla, tapahtui mitä tapahtui.
Kyllä teidän kannattais vaikka käydä kasvatusneuvolassa juttelemassa. Etsi numero ja soita sinne ja kysy neuvoa. Älä yksin seillä koeta ratkaista asiaa. Ulkopuolisen apu auttaa. Avioerosta hänen purkautumisensa johtuu, ja tietysti murrosiästä. Entä jos hänen isänsä puhuisi lapsellesi? vai haukkuneeko sinut lyttyyn. Älä ala lyömään, hän itsekin alkaa lyömään muita, ja ainakin sitten omia lapsiaan, aikanaan. Ottaa mallia. Ja sitä rakkautta pitäisi hänelle antaa. Ota syliin vaikka riehuu, toki voi olla jo liian voimakas sinulle. Sano päivittäin että rakastat häntä, ja sen että ero ei ole hänen syy kuten myös sille toisellekin teinille. Ota nyt johonkin yhteyttä.
Itselläni on kohta 14-vuotias, joka on 20 cm ja 20 kg minua kookkaampi. Ei siinä enää sylissä pitely auttaisi, ja taitaisin jäädä äänenkäytössäkin kakkoseksi jos huutamaan ruvettaisiin.
Auktoriteetti on täytynyt luoda jo vuosia ennen tätä päivää. Nyt asiat hoituvat puhumalla ja perustelemalla ( tietenkin uhkailemalla, kiristämällä ja lahjomalla) :)
Pojalla on ikävä isäänsä,sen takia hän kapinoi sinulle..Kokeilkaa jos poika voisi muutta isälleen,lopullisesti tai sitten niin että viikko sinulla,viikko isällä.Meilä toimii.
t.Vara-äiti
asioita puhumalla ja pyydettiin anteeksi puolin ja toisin. Keskusteltiin myös isän luo muutosta, mutta poika ei tähän ole halukas. Eli nyt taas rauha maassa... Ajattelin kyllä puhua myös lasten isän kanssa, mutta jotenkin kynnys on aika korkea, koska joskus saanut tunteen, että ex ajattelee minun liioittelevan tai haluavan syyllistää. Ehkä se riski on vain otettava, onhan kyse kuitenkin lapsista? Kiitos kaikille vastanneille, toisten mielipiteet aina selkeyttää kummasti.