Olen nelikymppinen nainen ja tunnen suurta inhoa vanhempiani kohtaan. Lapsuudessani ei tehty mitään muuta, kuin riideltiin, tiuskittiin ja paiskottiin ovia. Mitään ei tehty yhdessä, ei edes ruokailtu. Känniporukoita oli meillä istumassa joka viikonloppu. Häpesin vanhempiani siitä asti, kun aloin ymmärtää, ettei se ole normaalia. Vieläkin ovat yhdessä ja tiuskivat/huutavat. Eivät siedä toisiaan ja silti ovat yhdessä. (kun, eivät raukat muutakaan osaa).
Ikinä ei kukaan kysynyt onko läksyt tehty tai ylipäätänsä mitä kuuluu. Isää en tunne ollenkaan, ei olla ikinä puhuttu mitään. Kävi vaan töissä ja töitten jälkeen makas sängyssä ja katto telkkaria. Äiti vähätteli ja nauro ivallisesti milloin mistäkin asiasta.
Terapiassa oon käynyt kohta kaksi vuotta ja oon ihan helvetin ahdistunut.
Nyt sitten Äiti lellii lapsen lapsia oikein olan takaa. Mulle ei sanota edes moi, kun astun ovesta sisään.
Ilman lastani en olisi missään tekemisissä. Vituttaa, että tälläiset ihmiset on lapsia hankkinut. Meitä on 2 sisarusta minun lisäksi.
Ja joo, enpä tiedä mitä he ajattelevat, kun eivät halua puhua koko asiasta. Siihen opittiin meidän ”perheessä”, että mistään ei puhuta.
Ikinä ei kukaan kysynyt onko läksyt tehty tai ylipäätänsä mitä kuuluu. Isää en tunne ollenkaan, ei olla ikinä puhuttu mitään. Kävi vaan töissä ja töitten jälkeen makas sängyssä ja katto telkkaria. Äiti vähätteli ja nauro ivallisesti milloin mistäkin asiasta.
Terapiassa oon käynyt kohta kaksi vuotta ja oon ihan helvetin ahdistunut.
Nyt sitten Äiti lellii lapsen lapsia oikein olan takaa. Mulle ei sanota edes moi, kun astun ovesta sisään.
Ilman lastani en olisi missään tekemisissä. Vituttaa, että tälläiset ihmiset on lapsia hankkinut. Meitä on 2 sisarusta minun lisäksi.
Ja joo, enpä tiedä mitä he ajattelevat, kun eivät halua puhua koko asiasta. Siihen opittiin meidän ”perheessä”, että mistään ei puhuta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.