Tästä sain idean "uutisista", jonka kopioin nyt tähän.
"Claes Andersson tunsi jo varhain vahvaa kuolemankauhua, jota hän käsitteli runoissaan. Anderson pohti nuorena lääketieteenopiskelijana kuolemaa ja mietti, mitä hänelle tapahtuu, kun hän on kuollut. Mitä enemmän elämä eteni, sitä enemmän hän tuli sinuksi kuoleman kanssa.
”Elämä päättyy juuri kun olemme oppineet rakastamaan sitä”, Claes Andersson kirjoitti runokokoelmassaan Dessa underbara stränder, förbi glidande. Oli vuosi 2001."
Siis mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Toiset saavat viestejä "tuonpuoleisesta", mutta miksi minä en saa mitään viestiä näistä kuolleista omaisistani?
Tähän viestiini haluan sellaisia viestejä, joilla on kokemusta tuonpuoleisesta elämästä, siis onko vainajat ottaneet yhteyttä teihin?
"Claes Andersson tunsi jo varhain vahvaa kuolemankauhua, jota hän käsitteli runoissaan. Anderson pohti nuorena lääketieteenopiskelijana kuolemaa ja mietti, mitä hänelle tapahtuu, kun hän on kuollut. Mitä enemmän elämä eteni, sitä enemmän hän tuli sinuksi kuoleman kanssa.
”Elämä päättyy juuri kun olemme oppineet rakastamaan sitä”, Claes Andersson kirjoitti runokokoelmassaan Dessa underbara stränder, förbi glidande. Oli vuosi 2001."
Siis mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Toiset saavat viestejä "tuonpuoleisesta", mutta miksi minä en saa mitään viestiä näistä kuolleista omaisistani?
Tähän viestiini haluan sellaisia viestejä, joilla on kokemusta tuonpuoleisesta elämästä, siis onko vainajat ottaneet yhteyttä teihin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuolemanpelko?
Pakko ei oo jos ei taho, on mieli lauseeni.
, jote voin vastata viestiisi ,jos tahon,sori sinulle
Tuleva mieheni ja Suuri Rakkauteni kuoli yllättäe1982.
Istuimme iltaa kahden tv katselen.kaikki oli rentoa ja onnellista.Menin edellä vuoteeseen ja jonkin hetken päästä hänkin tuli.Tunsin hänen kääntyilevän muutaman kerra ja sitten herätti minut.
tzu tzu kuuntele minua nyt tarkasti Rakkaani pyysi , hän oli laittanut valot ja totisena ehkä vähän järkyttyneenäkin sano että hän kävi
äsken rajalla, millä ihmeen rajalla utelin ,minäkuolin äsken.
Hän nousi ylös ja pyysi minut myös istumaan, olet sanonut aina pelkääväsi kuolemaa sinun ei tarvii pelätä enää,minun pitää puhua sinulle nyt, sano että et pelkää. Sillä jos kuolen uudelleen en pääse takaisin, asialla on siksi kiireTätä hän vaan hoki.
Mieheni oli tekniikan ammattilainen, eikä koskaan osoittanut kiinnostusta edes puhumaan yliluonnollisesta asioista.
Muulla ei ole merkitystä nyt vain sillä ettet pelkää lähtösi kohdalla ja sitten hänellä meni taju. Soitin anbulanssin ja hänet vietiin sairaalaan. Seuraavana aamuna hän soitti muistutti minua kauniista kuolemasta ja vannotutti viellä etten saa pelätä.
Illalla tuli soitto että hän menehtyi yllätyksellisesti jota ei voitu sairaalassa odottaa.
Usein kysytään kuolevan viimeiset sanat,odottaen että hän sanoo jonkun kuolemattoman ajatuksen, kuulema hän on niin itsessä ettei muuta tajuaakaan.
Rakkaani tiesi kuolevansa, hän kävi Rajalla, hän rakasti minua niin. että kuolemansa hetkelläkin halusi pelkoni pois.
Miten ihmeellistä, noitten hetkien arvo suurenee vain vanhetessa.
Minä saan viestienkeliltä viestejä. Samoin unessa näen läheisiäni. Myös enne unia näen.
Enkeli voi olla lintu tai perhonen. Johdattaa oikeisiin päätöksiinkin. Nämä ovat asioita joita voi miettiä täkin alla turvassa.
Kuka nukkumista pelkää?
Siehä et tiiä mittää;))
Jos näkee painajaisia silloin voi pelätä nukkumista.
Jo vanhastaan sanotaan , et älä nuku onnesi ohi,sillonkin pelätään nukkumista, siinä voi mennä rahat ja rakkaudet.
Miksi jatkaisimme elämäämme ikiaikaisesti tuonpuoleisessa? Mikä tarkoitus elämällämme siellä on/olisi?
Ei olisi tulevaisuutta, ei tavoitteita, ei huomista. Vain ikuisuus.
Joskus aikuisena esitin isälleni toivomuksen, jos hän kuolee ennen minua, niin voisiko hän tulla "lähettämään" minulle vistin sieltä jostan. Isäni sanoi heti, että ei tule.
Äidilleni en moista toivomusta edes esittänyt, koska hän oli niin sairas ja valvoin hänen vierellään (eri pedissä) sairaalassa viikon, mutta ei ole äitikään tullut mitään viestiä sanomaan.
Sitävastoin veljeni, joka kuoli autokolarissa, niin silloin mietin paljon, että kuoliko hän heti, vai joutuiko kitumaan kauankin. Niinpä hän ilmestyi uneeni, tuli makkarinovesta sisään ja istahti viereeni,. Nousin ylös ja halasin häntä ja sanoin heti, että tiedän, että olet kuollut. Sitten veljeni näytti vain rintakehäänsä, että siihen ilmeisesti koski, mutta lopputulema oli, että näin on kaikki hyvin ja hän lähti siitä samasta ovesta. Pyysin, että tule takaisin, koska en minä sinua pelkää, mutta ei ole tullut enää.
Omituista, että heräsin unestani istualtani ja tunsin edelleen veljeni halauksen ympärilläni.
Sie vastasit ensin kysymykseesi maanpäällisellä ajatuksella. Mitäs jos elämän tarkoitus onkin Ikuisuus, ei tulevaisuus,ei tavoitteita eikä huomista.
Yks aamu kuuntelin selvänäkijöitä telkkarista ja ihmisten puhelinsoittoja,kaikilta soittajilta tuntui puuttuvan jotain
jos minulla olisi niin..
Lähdin lopulta mussukan kanssa lenkkipolulle ja jäin miettinään kävellessä tv ohjelmaa
mitä me etsimme, mitä minä etsin,etsinkö mittään.Se ei selvinnyt vaikka teimme 3km lenkin.
Tullessamme pois polulta näin maassa jotain tosi kiiltävää,päässä välähti että taisin löytää arvokkaan timantin.
Nostin ja puhdistun pienen hopean värisen pinssin ,johon aurinko teki kiilto kepposen.
Löytö oli pinssi hopean värinen, valkoinen tähti toisella puolella ja toisella luki peace
En voinut uskoa sitä todeksi, otin sen vastaukseksi minunkin kyselyyni etsimisestä, kyllä se on Rauha.