Minä en näe enää säteitä auringon, en tunne tuulta hiuksissani. Minä en erota mitään mikä kaunista on, en kyyneleitä poskillani. Minä poltin sillat takanain, silti alitajunta mennyttä muistaa. Minä halusin tuntea jonkun ihollain, silti joku sisälläni muistoja toistaa. Minä en luota toisiin ihmisiin, en usko kauniisiin lauseisiin, en kulkenut tietä suuntaan oikeaan, en onnesta itke, en enää surustakaan. Sun lähtös jälkeen ei mulla ollut enää mitään, vain sisäiset haavat yksinäisyys syvemmälle vetää. Sinä lähdit ja niin olin selkä seinää vasten, hiljaa ymmärsin ovat unelmat vain onnellisia varten...
Minä en ikinä
Crystall
0115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.