Perheessämme on 7,5 vuotias koira ja kohta 4 v täyttävä lapsi. Olen jo vuosien varrella tottunut siihen, että koira murisee lapselle, silloin kun tehdään jotain sellaista mikä ei koiralle sovi. Asiat on sujuneetkin ihan hyvin, mutta nyt koira puri lastamme. Sitä ennen se kyllä varoitti useampaan kertaan ja kielsimme myös lasta, ettei saa liian kovasti leikkiä (lapsi työnsi koiraa).
Meillä on periaate, että koira ei saa missään tilanteessa lasta purra, ja nyt on todella epätoivoinen olo, koska isäntä uhkaa viedä koiran piikille, jos asia kerrankin toistuu. Lapselle on kovasti koetettu opettaa myös että koira ei ole lelu ym.ym. mutta aina ei silmä ehdi mukaan.
Onko mitään keinoa saada yhteiselo paremmaksi ja voiko koiralle saada taottua kaaliin, että se on perheen arvoasteikossa lasta alempana?
Meillä on periaate, että koira ei saa missään tilanteessa lasta purra, ja nyt on todella epätoivoinen olo, koska isäntä uhkaa viedä koiran piikille, jos asia kerrankin toistuu. Lapselle on kovasti koetettu opettaa myös että koira ei ole lelu ym.ym. mutta aina ei silmä ehdi mukaan.
Onko mitään keinoa saada yhteiselo paremmaksi ja voiko koiralle saada taottua kaaliin, että se on perheen arvoasteikossa lasta alempana?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Itse olen joutunut samanlaisen asian kanssa tekemisiin. Koiraterapeutti on varmasti se viisain vaihtoehto ja eläinlääkärin tarkastus ettei koiralla ole esim. kipuja joista lapselle kimpaantuminen olisi saattanut johtua.
Jatkossa kehottaisin tosiaan pitämään huolen siitä että lapsi ei tuupi eikä työnnä koiraa. Lapsi ei mene rikki jos sinä siirrät lapsen pois ellei kiellot tehoa, mutta jos koira joutuu sen tekemään puolestasi niin silloin voi tulla pahaakin jälkeä. Ja jos koira on lasta varoittanut, sinä olet kieltänyt ja lapsi ei usko... Oliko se sitten yksin koiran vika???
Koira ei saa purra ihmistä, mutta rajansa se on koirankin sieto kyvyllä....
mielestäni,koira ei saa purra vaikka se olisi kuinka varoitttanut,koiran ei saisi edes varoitttaa lasta "että kohta puraisee jos jatkat"
EI!!!
koiran pitäisi mennä pois jos sillä on epämielyttävä olo,lapsi on ylempiarvoinen ja alempiarvoiset lähtee pois,ei ne ala räyhäämään ylempiarvoisille..JA jos sinä olet perheenne pomo,niin sinun olisi kuulunut laittaa koira(joka on alempiarvoinen) omaanpaikkaansa...
Meillä koirat lähtee pois jos lapseni repii korvista,ne ei missään nimessä uhkaa lastani! ne lähteävät pois hiljaa,tietenkin lapseni ei saa tehdä mitään pahaa koirilleni,mutta jos sitä vähän tönitään tai tassuja puristellaan..niin mun mielestä jos koira ei siitä erityisemmin tykkää niin se lähtee omaanpaikkaansa minne lapsi ei saa mennä...
JA tiedoksi jos nämä minun koirani joskus vahingossa edes murahtaisivat lapselleni niin minä pomona"ALFANA" murahtaisin kaksikertaa lujempaa takaisin ja uhkaavasti käyttäytyisin koiraani kohtaan niin tietävät että kuka on missäkin...
ei pidä lasta samanarvoisena vaan katsoo lapsen itseään alemmaksi. Vanhempien vastuulla on homman toimivuus. Kyllä koirallakin on oikeus puolustaa olemassa oloaan ja se että varoitti osoittaa että lapsi oli väärässä ja lapsen äiti joka ei saa lastaan tottelemaan. Olen itse kahden pojan äiti. Pojat ovat jo maailmalla. Meillä on myös aina ollut koiria. Ja itse ainakin yritin olla tasapuolinen. Minkääntyyppisiä konfliktejä ei tullut yhtä kertaa lukuunottamatta. Vanhin pojistani nappasi napakan otteen koirani parrasta eikä päästänyt irti ja kun päästi niin koira nappasi kevyesti pojan vaippa peppusta kiinni. Sen jälkeen kiusaaminen loppui. Tämä koirakin hyväksyi lapset samaan laumaan kuuluvana, vaikka olikin jo ennen lapsia. Lapsenkin on pakko totella.
Tilanne tuossa puremisessa oli hankala. Voi uusia tai sitten ei. Lapselle myös tehtävä selväksi koiran levon ja olemassaolon tarve. Lapsella ei saa olla asiaa koiran ruokakuppiin ei koiran nukkumapaikkaan.
Tilanne tosiaan... =(
Mutta ei mielestäni ole yksin koiran vika jos on lapselle näyttänyt että sille riitti. Koiran ei tarvitse "varoittaa" eli murista yhtään lapselle, jos koira näin tekee sitä on toruttava, mutta myös lapsi on otettava silloin vaikka väkisin pois koiraa kiusaamasta. On vanhampien vastuulla katsoa että tällaista ei pääse tapahtumaan, jos lapsi ei usko kieltoja, hänet siirretään pois koiraa kiusaamasta.
Meillä on 1- ja 3- vuotiaat lapset ja kaksi aasin kokoista koiraa. Kaikki ovat sisällä keskenään n.24 tuntia vuorokaudessa. Joten homman on toimittava. Keskarimme murahti kerran ja vain kerran pojallemme kun koira oli 6kk. Poika meni repimään juuri korvista ja koira ei tietenkään tykännyt. Minä kielsin koiraa, menin ja koppasin pojan syliin ja toruin aika kovastikin. Tämä kerta jäi viimeiseksi, ainakin toivotaan. Meillä ei koiran anneta murista yhtään jos kyseessä on perheen jäsen. Eikä lapset saa missään nimessä kiusata koiria millään tavalla. Jos vähänkin näyttää ettei koirat tykkää lasten toiminnasta, lapsia kielletään heti eikä huomenna. Monesti sanallinen kielto ei auta, vaan on koiran kannalta parempi jos lapsen yksinkertaisesti siirtää pois koiran kimpusta.
Kuulostaa varmaan siltä että olen ankara lapsilleni ja annan koirille enempi tilaa, mutta todellisuudessa pyrin siihen että lapset ja koirat voisivat elää yhdessä samankaton alla ilman murinoita. Ja näin meillä todellakin on, molemmat osapuolet tulevat erinomaisesti toimeen keskenään, välillä nukutaan kylki kyljessä ja välillä leikitään hali-leikkejä ja koskaan ei koirat murise.
En näe asiassa muuta kuin mahdollisuuksia parempaan jos vaan pidetään paremmin lapset ja koirat aisoissa. =)
kyllä lapset tarvitsevat kuria ja ohjausta koiriinkin suhtautumisessa. meillä on 2 ja 5 vuotiaat lapset ja välillä on tullut tilanteita, missä koiraa on kiusattu esim korvia tutkimalla. koira ei murise vaan on ihan hiljaa paikallaan. se varmaan luottaa myös siihen, että minä tulen heti hätiin kunhan huomaan asian.
ei voi muuta sanoa kun lukee näitä tekstejä, siis ihanko oikeesti te kaikki annatte muksujenne roikkua koirassanne kiinni tai repiä korvia tai jotain muuta kiusantekoa???
Saanko esittää sinulle neuvoja kaipaava
lisäkysymyksiä?
1.Onko koiralla sellainen makuupaikka missä se saa rauhassa nukkua tai levätä ilman lapsen häirintää?
2,Kielletäänkö teidän lasta retuuttamasta koiraa?
3,Ettekö ymmärtäneet koiran varoituksista huolimatta ottaa sitä lasta pois sen koiran kimpusta?
Meillä on dobermanni ja kaksi lasta mitään tuollaista ei ole koskaan tapahtunut kun meillä on selvät pelisäännöt
-koiralla täytyy olla rauhallinen makuu paikka
ILMAN LAPSEN HÄIRINTÄÄ!
-Meillä ei lapset roiku koirassa sehän menee jo eläinrääkkäyksen puolelle jos lasten annetaan pitää koiraa PEHMOLELUNAAN, koiran annetaan olla rauhassa ja sillä siisi!!!!
Kyllä se on lapsillekin se kuri saatava!
Ihan totta emme anna muksumme roikkua koirassa, emmekö anna repiä korvia tms. Tyttö vain tykkää koirasta kovasti ja haluaa halata koiraa enemmän kuin mitä koira haluaa. Koiralla on kaksi unipaikkaa kodissa, sille on taatusti sallittu täysi nukkumarauha. Koira vaan itse haluaa olla yleensä sielä missä muutkin ovat. Kyllä lasta kielletään, ja usein menee kiellot kerrasta perillekin. Mutta ei lapsikaan voi aina ymmärtää sitä että joka toinen kerta koira on leikkituulella ja joka toinen kerta ei. Koiran varoituksista huolimatta minä en ymmärtänyt puuttua asiaan, koska isäntä oli koko ajan sanonut muksulle, että pitää rauhoittua.
Ehkä tilanne oli kärjistynyt koska olimme juuri tulleet lomareissulta, ja koira oli ollut viikon hoidossa (tutussa paikassa kylläkin). Mutta se ei silti anna oikeutta purra.
Tiedän hyvin että vika on meissä vanhemmissa, mutta en kirjoittanut tälle palstalle sen takia että yksi jos toinen voi voivotella tapahtunutta vaan siksi että saisin asiantuntevia neuvoja, mitä voimme perheessä tehdä että tämä ei toistu.
Koiramme on pitkäikäinen, joten odotettavissa voi olla vielä puolet elämää edessä. Haluan todella että tämä on sallittua perheessämme.
Olisin täysin tyrmistynyt,jos meidän koira PURISI lasta! Koira ei saa tehdä sellaista missään olosuhteissa.
En tiedä, mitä edes tekisin, jos näin kävisi!
Meillä on ollut kolme koiraa ja kaksi lasta.
Koira ei ole koskaan edes murissut lapsille. Ei kuulu siis missään nimessä asiaan. Koiran pitää kestää normaalia elämänmenoa lapsiperheessä, johon kuuluu myös se, että lasten otteet voivat olla välillä vähän koviakin. Silti koiran on tiedettävä rajansa.
Luultavasti antaisin sellaisen koiran pois, johonkin kotiin, jossa ei olisi lapsia. Lapsilla on kuitenkin koko elämä edessään, enkä antaisi minkään tai kenenkään vahingoittaa heitä millään tavalla.
Sitten sun ei varmaan pitäis koiria pitääkkään. Saanko kysyä MIKSI sulla on koiria? Onko ne lapsilla leluina vai perheenjäseninä?? Jos koira otetaan perheeseen niin kaikkia koskee samat säännöt! Ei lapsi opi kunnioittamaan eläimiä jos ne saavat ihan mitä tahansa tehdä! Koirille kuri ja lapsille myös! Ei koirakaan saa kiusata lasta! Et ole mikään eläinrakas, keskity vaan muksujen siittämiseen ja jätä koirat muille!
lasta,ja haloo.Meillä lapset on opetettu niin että koirat jätetään rauhaan aina elleivät itse tule peuhaamaan.Vanhin ukkeli 10v ei enää paljoa viitti peuhata, 4v jaksaa ja haluaa aika usein lasten leikkeihin tosin omilla ehdoillaan ts pidän lelut itse ja meen karkuun ,sitten kurkkaamaan joko tullaan ja vetoleikeissä ärinä on kovaa,nuorin 6kk leikkis koko ajan on vaan alkanu tulla kokoa samalla voimaa ja rajuutta leikkeihin sen verran että tarttee olla päällepäsmärinä.Lapset 8,5,ja2v.Kyllä meillä on varoitusmurinoita ja kahnauksia ollut ,jolloin on myös koirille ärähdetty,mutta pääsääntöisesti lapset on pidetty kurissa sehkin suhteen miten koirien kanssa oleillaan.Ja on käynyt niinkin, että kun ei uskota on saatu sormille.Jälkiä ei ole jääny eikä verta tullut,eli ei ole purtu.Jos koira puree pelosta,puolustukseksi niin kyllä varmasti jälki näkyy ,eikä tartte olla iso koira.
Kun otsikoit "Koira puri lasta" niin puriko ihan oikeasti vai näykkäsikö niin että hampaat hipaisivat ilman isompia fyysisiä jälkiä.Tottakai asia täytyy koirallekin selvittää,että tämä ei käy.
ärähdetty
siis sellaista, että verta olisi tullut.
Mutta ranteeseen jäi hampaan jälki ja tuli kunnon mustelma.
Huvittava todeta, että täällä muutama, kuten sinä olet vaivautunut lukemaan jutun ja miettimään myös mitä vastaa. Suurimmalla osalla tuntuu olevan niin kova kiire kertoa oma mielipiteensä, ajattelematta asiaa käytännön kannalta.
Ja hyvin koko perheellä yhteiselo sujuu kaiken kaikkiaan. Tämä oli ainutkertainen tapaus josta luonnollisesti pelästyin. Täytyy vaan nähtävästi olla tiukempi molemmille osapuolille jatkossa eikä luottaa kumpaankaan, ei lapseen eikä koiraan.
muukaan auta,täytyy vaan olla tarkkana, varsikin koiran vanhetessa,sillä eihän sitä koskaan tiedä
jos paikkoja välillä kolottaa,ja sit kun joku tulee vielä repimään ja tönimään,kyllähän siinä voi hermo mennä kiltiltäkin kaverilta.Olen sitä itsekin kerran saanut sormille, menin ottamaan tyynyä hämärästä huoneesta sängyltä ,jolla vanhemmat koirat makasivat,siinä samassa pikkupeto singahti käteni viereen katsomaan mitähän täällä,4-vuotias ärähti ja nappas osuen samalla mua sormeen,voihan vitsi kun se säikähti,vetäyty häntä koipienvälissä taaksepäin ja oli tosi surkeen näkönen.Tiesi kyllä mitä oli tehnyt,eihän tarkoitus ollut muhun osua vaan piti pikkupirua kurittaa.Koko loppuillan sitten kiehnäs perässä vaikka oli jo heti anteex saanutkin.Kun koira näykkää tai purasee niin sen jälkeinen käytös kertoo kanssa miten vakavasti asiaan täytyy suhtautua,toisaalta lasten ja koirien kahinat täytyy ottaa tarkan seulan alle.
Meillä sattui pari vuotta sitten sama tapaus. Koira tosin näykkäsi, ei tullut ihorikkoa. Poika 3 v ei uskonut murinaa ja koira hermostui. Koiralla oli silloin korvatulehdus (kuuri ja tipat jo päällä).
Tuolla periaatteellanne on varmasti viisainta luopua koirasta.Koska nuo periaatteet pitäisi myös luoda lapsen käyttäytymiselle.(esim. ettei lapsi saisi missääntapauksessa kiusata koiraa.)
Minäkin tahdon tuoda kantani esiin.
Ja se on selkeä:
Mikään ei puolusta sinua ja miestäsi sitä vastaan, että ette "osaa" kasvattaa lapsianne. Kyllä sen nelivuotiaan kaaliin se pitää takoa, että koiraa ei kiusata.
Ei koiraassa ole mitään vikaa; koira antaa normaalisti varoitussignaaleja että nyt ärsyttää jne, mutta te ette vaan pysty tarjoamaan koiralle vakaata ympäristöä.
Ellette pysty nyt saamaan nelivuotiasta lastanne kuriin, niin herää kysymys, millaisiin tilanteisiin joudutte lapsen kouluikään ehtiessä?
Ja puhun kokemuksesta; jo kaksi ja kolmevuotiaan saa kohtelemaan koiraa kunnioituksella, sekä tytön, että pojan. Eli vika on tässä tapauksessa vain ja ainoastaan lapsenkasvatuksessa.
Ihan potaskaa kirjoitat! Koira ei saa missään olosuhteissa purra lasta, sehän on itsestään selvää!
Jolloin vikaa on varmasti koirassa. Ehkä se ei jaksa lasten normaalia kohtelua ja silloin olisi parempi luovuttaa se jonnekin, jossa ei ole pieniä lapsia.
Kirjoituksestasi huomasi, että sinulla ainakaan ei ole lapsista mitään tietoa. Toivottavasti saat sellaisia joskus, niin ajattelusi vähän laajenee.
kun sulla on omia lapsia,huomaat että kaikki ei ole ihan niin kun kuvittelee.
suosittelen lukemaan lapsi-psykologiaa, nelivuotias ei ymmärrä asian logiikkaa, vanhempien täytyy toimia siten ettei lapsi ja koira joudu törmäyskurssille.
Enkös minä niin sanonut? :)
Minulla on 8kk poika ja sakemanni narttu sekä husky uros!
Meillä on 1,5 huonetta koirien omaa, jonne lapseni ei tule missään nimessä menemään.(kodinhoitohuone ja "koirahuone" joka vie takaovesta pihalle)
Koirani saavat vapaasti päättää missä ovat siellä taikka meidän kanssa olohuoneessa tai tietokoneen ääressä..
Myönnän poikani on kova paijaamaan koiriani..Se saattaa repiä korvia tai turkkia,mutta tällöin olen ottanut poikani käden ja sanonut hänelle että ei,ja näyttänyt että nätisiti(poika on vielä nuori joten todenäköisesti alkaa ymmärtämään sitten kun on vanhempi) mutta samalla silitän koiriani ja kehun heitä kun vaan makaavat paikoillaan kun poika repii. näin ne ovat tajunneet että poika ei tarkoita pahaa.
Kyllä nuo opit pojalle menee kohta periksi,ja koirani ovat niin rakastuneita poikaani että eivät oikeastaan välitä.
esim.
Poikani oli lattialla istumassa ja koirani makasivat ympärillä(minä katoin telkkua siinä vieressä) yhtäkkiä mieheni huutaa että "heiheihei!!" minä ihmettelin tyhmänä että mitä?
poika oli maannut sakun kaulalla ja työntäny kädet sen suuhun ja leikki koiran kielellä...(säikähdin tilannetta niinkuin kuka tahansa) mutta narttu vain makasi ja silmät oli kiinni ja häntäheilui. Tietysti en ole päästänyt tilannetta toistumaan mutta niin vaan kävi kun olin liian keskittynyt tv'seen..
toinen juttu oli kun poika oli sylissäni ja hän paijaili husky urosta.. taas silmät vaelsi telkkariin,ja sitten uros alkoi vinkumaan.Katoin mitä se vinkuu poikani "maisteli" uusilla hampaillaan koiran korva... :/ Komensin poikaa ja läpsäisin käelle että ei,ja koiraa kehuin kun raukka ei edes liikahtanut vaan makoi pakoillaan.
Sitten koira nousi istumaan ja nuolaisi poikaani kasvoista.
Sinänsää hauskoja tilanteita näiln jälkeen päin,mutta omaa tyhmyyttäni kaikki tapahtui. Koirani ovat vain omaksuneet että poika on pieni ja sille pitää antaa anteeksi. Ja sen huomaa että ne tietävät sen.
Silloin kun poikani oppi istumaan ja sitten istui lattialla horjuen,minä lähetyvillä katoin että osaako se ottaa vastaan omilla käsillä jos se menee nurin. Mutta husky ei antanut sen mennä nurin vaan asettui pojan taakse makaamaan,niin kuin se ympärille käpertyneenä. Vieläkin mietin oliko se vahinko vai "ajatteliko" koira että se menee turvaksi.
Tuli pitkäjuttu ja entiiä sitten että auttoiko tämä sinua ollenkaan.
Mutta tsemppiä sulle,ja kyllä varmasti saat asiat hollille. =)
Näkisin idean niin, että koira tosiaan pitää itseään ylempiarvoisena. Jos se kerran tai pari varoittaa että lopeta, ja penska ei usko, on ihan ymmärrettävää että rähähtää tai jopa näykkäisee. Sehän yrittää vain palauttaa sen omalle paikalleen.
Itse en aio lapsia hankkia, sillä hermo ei kestä. koirat sentään uskovat kerrasta kun niille sanoo. Eivätkä naapurit ole ainakaan heti soittamassa minnekkään suojelujärjestöön jos nappaa korvasta kiinni.
Itse pienempänä sain remmiä, ja kunnioitan vieläkin vanhempiani vaikka aikuinen olenkin.
maailma on julma.
pitää koiraa ja lasta silmällä. Ei kai siinä muu auta. Lapsi on onneksi jo nelivuotias, eli tuota koiranhalimisvaihetta ei varmaan kauaa enää kestä. Pikku hiljaa lapsikin oppii, miten koiran kanssa tulee toimia.
Mielestäni tässä keskustelussa on tullut esiin liian mustavalkoisia mielipiteitä. Asia on nähtävä sekä koiran, että lapsen näkökulmasta: koira on toiminut koiralle ominaisella tavalla (varoittanut ensin murisemalla, sitten ottanut kovemmat otteet kun ei ole mennyt sana perille), eikä sitä pidä asiasta syyttää. Jos olisin koira, olisin kyllä tehnyt samoin. :)
Toisaalta lapsikaan ei tehnyt mitään väärää, varsinkaan jos tönäisi koiraa vain halimistarkoituksessa. Lapsi on lapsi eikä ymmärrä kaikkia pelisääntöjä, se on yhtä luonnollista kuin koiran käytös.
Tässä on siis kaksi luonnollista tapahtumaa törmäyskurssilla, joten asialle ei voi tehdä muuta kuin VAHTIA. Ja vahtia ja vahtia.. Koira välillä vaikka eri huoneeseen, jos lapsella on kovinkin villi vaihe päällä. Ja koiran kanssa ulos ilman lasta, että saa siltä välillä rauhaa. :)
Tsemppiä!
Jäin vähän miettimään, mikä on sitä, mistä koira murisee "silloin kun tehdään sellaista mikä ei koiralle sovi". Kuulin kerran, kun eräs äiti selitti miten heidän poikansa (jotain 1,5-2 v.)tapaa nykkiä ja repiä koiraa karvoista, korvista jne. Koira menee pakoon ja lapsi perässä.. Äiti selitti tätä juttua hauskana tarinana. Epäilen ettei tätäkään äitiä enää naurata, jos koira jonain päivänä päättää hoitaa asian toisella tavalla..
Tiedän kokemuksesta, että 4 v. lapsi voi olla jo todella kovakourainen ja pystyy jo fyysisesti satuttamaan koiraa. Jos taustalla on koiran pitempiaikaista "härnäämistä" lapsen puolelta, johon te aikuiset ette ole puuttuneet, niin koira luultavasti katsoo, että sen on "pidettävä itse itsestään huolta."
Luultavimmin on helpoin takoa lapsen kalloon, että pysyy kaukana koirasta. Ilman syytähän koira ei mene lasta puremaan, oletan näin. (?) Ette tietankään voi antaa koiran pureskella lasta, mutta kun tilanne on jo noin pitkällä, koira tuskin enää suostuu sietämään lapsen kovakouraista käsittelyä. Yhteiselo on luultavasti mahdollista, mutta koirallakin on oltava oikeus olla rauhassa. Jos tätä ei sille pystytä antamaan, on ehkä uuden kodin etsiminen pakollista.
Joskus on myös pakko myöntää, että kaikki lapset ja koirat eivät sovi keskenään yhteen. Kirjoituksesta tuli väkisinkin mieleen juuri tällainen "koirankiusaaja"-lapsi, joka ei usko vaikka miten tolkuttaa, että "koiraa ei saa ajattaa takaa, vetää hännästä, repiä turksita, pidellä väkisin päästä kiinni, tökkiä kuonoon jne.." Lista on loputon. Näitä lapsia on, enkä sellaiseen perheeseen koiraa suosittele, ennenkuin lapsi on kasvanut.
niin edellisen vanhan uroksen aikana. Koira oli jaloissani ja tyttö 2v pyöri siinä ympärillä.Kielsin tyttöä tulemasta lähelle koska nyt oli koiran vuoro olla siinä, koirakin murahti.Tyttö teki äkki liikkeen ja koira tökkäsi tyttöä.No ei käynyt pahemmin.Tyttöä kiellettin ja koiraa kiellettiin.Meni muutama vuosi ja leikin tiimellyksessä tapahtui taas haaveri. Nyt sitten soitin ongelmakoira kouluttajalle joka an´toi erittäin selkeät ohjeet:koira kurittaa lasta koska se pitää lasta alempiarvoisena ja kurittaa itse jos me emme kurita. Lasta opetettiin kohtelemaan koiraaa oikein ja vanhalle herralle annettiin sen ruokarauha ja leporauha.Tyttö alkoi ymmärtämään vaikka pieni olikin. Teimme jopa ulko aitauksen vanhalle koiralle että saa olla siellä rauhassa. Mutta kun teimme juuri ongelmakoira kouluttajan ohjeiden mukaan mitään eripuraa ei enään tullut.Tyttö ja koira olivat parhaat ystävät koiran kuolemaan saakka.Eikä tänä päivänäkään tytölle ole jäänyt mitään kammoa koirasta.Tämä samainen vanha herra puolusti tyttöä aina tämän ollessa ulkona nukkumassa, nukkuivat yhdessä sohvalla... Kyllä lapsi siitä oppii.täytyy vain olla varovainen(minä vahdin koko ajan). Tuo projekti vaatii sisukkuutta mutta uskon että siitä selviätte.Muistakaa vaan lapselle opettaa koiran "omat hetket" se on tärkeää!Meilläkin oli piikki uhkana vanhalle herralle mutta minä mielummin kyselin apua ja paneuduin ongelmaan.Palkitse vaikka lapsi jos se ymmärtää koiran haluavan olla rauhassa ja palkitse koira jos sietää lasta murisematta.Kannattaa ehkä soittaa ongelmakoira kouluttjalle, sieltä saa erittäin hyvät ohjeet.Meitä ainakin auttoi ja koirakin eli tytön kanssa vielä monta vuotta tämän jälkeen.Pidän peukkuja.!!
"voiko koiralle saada taottua kaaliin, että se on perheen arvoasteikossa lasta alempana"
Pelkästään "johtajuusharjoituksien" tekeminen ja jatkuva alistaminen "arvoasteikossa" alemmaksi ei suinkaan KORJAA koiran käytöstä lapsia kohtaan. Itseasiassa sillä saa aikaan hyvin pian epävarman koiran joka on tikittävä aikapommi. Epävarma koira ei ole koskaan luotettava.
Suosittelen opettamaan koiralle ettei lapsien läsnäolo ja härnääminen haittaa. Siis koira opetetaan pienentämään omaa "personal-space":iä-
Kiitä lluojaasi että koira kertoo siitä että on epämiellyttävä olo kun lapsi tekee epämiellyttävää, tilanne olisi voinut olla toisinkin: koira olisi käynyt suoraan kiinni, ilman murinoita (yleensä nämä tapaukset ovat vallan yleisiä, sillä ihmiset opettavat kovin koiriaan olemaan murisematta rankaisemalla niitä siitä karkoittavasta signaalista)
"Sitä ennen se kyllä varoitti useampaan kertaan ja kielsimme myös lasta, ettei saa liian kovasti leikkiä"
"voiko koiralle saada taottua kaaliin, että se on perheen arvoasteikossa lasta alempana?"
Ikävä tapaus ja pahoittelen, jos vastaukseni vaikuttaa liian kärkevältä, mutta em. perusteella täytyy sanoa, että kyllä se on mielestäni tässä tapauksessa lapsi, jonka kaaliin on taottava, että jos koira varoittaa, se on viimeistään jätettävä rauhaan. Ei koirankaan kaikkea tarvitse sietää.
Koira toimi niinkuin sen voi odottaa toimivan: lapsi aiheutti sille epämukavan olon, jolloin se murinallaan varoitti, epämukava olo ei ilmeisesti poistunut, jolloin koira kävi kiinni. Ongelma ei ole lauman arvoasteikossa, Uman kanssa tosin olen samoilla linjoilla, että koira pitää lasta itseään alempiarvoisena, eikä se siitä muuksi muutu ennenkuin lapsi on vanhempi ja koiran käsittelyyn kykenevämpi. Koira saattaa napata kiinni myös ylemmästään, jos se tuntee, ettei sillä siinä tilanteessa ole muuta vaihtoehtoa.
Jälkiviisas on aina helppo olla, mutta jos vielä joudut vastaavanlaiseen tilanteeseen, puutu siihen, eli käy hakemassa lapsi pois koiraa kiusaamasta.