Hej!
Millaisia kokemuksia teillä on siitä kun ystävä kuolee? Musta tuntuu, etten mä voi vieläkään sitä hyväksyä ja ymmärtää. Ikävä koskee ja ei ole oikein ketään kelle enää tästä puhua! Masentaa!!
Millaisia kokemuksia teillä on siitä kun ystävä kuolee? Musta tuntuu, etten mä voi vieläkään sitä hyväksyä ja ymmärtää. Ikävä koskee ja ei ole oikein ketään kelle enää tästä puhua! Masentaa!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuska ei häviä... vaikka kuinka kauan olisi aikaa kulunut...
mä oon samaa mieltä... tuska ei koskaan katoa. mun ystävän kuolemasta on kohta kulunut 10 kuukautta ja edelleenkin se on yhtä tuskaa....monena iltana itken itseni uneen. mutta eihän itkeminen ole pahasta... onneksi on paljon hyviä muuistoja. kaikille jotka ovaat menettäneet jonkun läheisen toivotan voimia jaksaa!!!
Huonoja kokemuksia.. Kun olin 15 vuotias niin paras ystäväni teki itsemurhan ja samana päivänä olin matkustanut heille ruotsiin... ei kauhean mukava kokemus.. se sattuu helvetisti ja itken vieläkin häntä... Toinen hyvä ystäväni menehtyi autokolarissa.. jossa kummatkin olimme.. olimme 17 vuotiaita.. hänen isänsä kyydissä menossa laskettelemaan talvella.. Noh se reissu päättyi surullisesti.. hän ja hänen isänsä kuoli ja itse selviydyin juuri ja juuri... autokammo nykyään.. Ja kolma ystäväni kuoli ihan kasvaimeen kun olin 18 vuotias.. vaikka näistä on kulunut aikaa silti ne sattuu ja kummittelee mielessäni aina...
Sano sille masennukselle et menee pois.... On varmaan rankkaa.. Koita jaksaa, tuska ei kyl lähe koskaan jos se oli ihan todellinen ystävä eikä kaveri.Onneks mulla ei itellä oo tollasesta kokemuksia mut eihän sitä tiedä vaikka niitä joskus tulis. Toivottavasti ei....
Mun ystävä kuoli viime vuoden lopussa.
Itkin tosi pitkään iltaisin itseni uneen ja vasta nyt oon sen lopettanu.
Mä en alussa ymmärtäny enkä uskonu sitä ollenkaa....
Se on ihan totta kun sanotaan että aika parantaa haavat.
Puhu vanhemmilles. vaikka sulla ois huonot välit niihin, koita silti puhua niille.
Mulla autto ainakii tosi paljon kun puhuin kavereille ja kuuntelin miten ne oli reagoinu ku saivat tietää kuolemasta.
koita pärjäillä ja kyllä sen yli pääsee, vaikka se veiskin aikaa!
Mun ystävä, joka opetti mua luistelemaan ja elämään tapettiin.... Mä sekosin ihan totaalisesti....mä kaipaan sitä joka kerta, kun meen sinne paikkaan missä aina oltiin.... Se tyyppi oikeesti herätti mut henkiin! Rauha hänen muistolleen!
...mutta silti se on niin vaikeaa! me oltiin mun ystävän kanssa 17-vuotta erottamattomat, eli koko pienen ikämme. hän vaan ei koskaan kertonut mulle kuinka paha sillä oli olla täällä. oisin niin tahtonut auttaa. en ymmärrä miksei hän nyt uskoutunut mulle, vaikka aina jaettiin kaikki salaisuudet ja luotettiin toisiimme. vaikka en saisi näin ajatella, mutta nyt tuntuu kuin hän olisi pettänyt minut, tappamalla itsensä!
tää on niin vaikeeta, ei mulla enää oo ketään kelle uskoutua, eikä ketään kenen kanssa muistella yhteisiä muistoja. en ole koskaan oikein osannut tutustua ihmisiin, enkä varsinkaan luottaa kehenkään. nyt vaan oon niin yksinäinen olo ja ikävä suuri!! :(
Mä tiedän miltä parhaan ystävän menettäminen tuntuu... Mun ystävä kaivettiin maansisään kaks viikkoo sitten.. Oltiin yhessä 16 vuotta... Ja tiesin että hänellä oli paha olla.. Mutta hän ei kuunnellut ei uskonut että halusin auttaa... Hän lensi pois.. Avasi siipensä ja jätti minut tänne.. En kestä enää.. itselläni ei ollut muita ystäviä.. minua kiusataan koulussa ja kaikkialla.. Olen sulkeutunut ja ahdistunut elämään.. Enää en jaksa.. Anteeksi kaikki jos nyt jollekkin tuotan tuskaa.. Mutta en vain enää jaksa.. Suru sattuu liikaa ja elämä myös.. Hyvästi kaikki ja kiitos kun olette jaksaneet auttaa minua.. Muutenkin kyllä kuolisin vuoden sisällä.. miksi odottaa.. HALUAN POIS NYT!!!
multaki kuoli äiti viimmevuojen elokuussa ja aina vaa tekis mieli itkee.... äiti oli todella rakas mulle
mun kaverin kuolemastaon nyt kulunut jo varmaan neljä vuotta ja silti sen muistaa ja se satuttaa vieläki..ei sitä voi koskaan unohtaa..
mä tutustuin kaksvuotta sitten poikaan ja rakastin häntä yli elämäni, me oltiin kolmekertaa yhdessä oltais oltu vaan kerta ja pitkään ellenois saanu tietää että hän käytti huumeita aina hän lupasi että lähtee katkolle... mutta ei... oltiin kihloissakin... olin sanonut hänelle että mä en ikinä halua nähdä niitä huumeita ja kerran olin hänen luonaan siellä oli muitakin, pikku pippalot, menin vessaan ja avasin oven ja hän istui siellä ja tykitti juuri suoneen.. sillon mulla silmissä sumeni ja kilhati kiinni lähdin vaan pois... hän soitteli jatkuvasti minulle ja sanoin aina et en rakastanu sua koskaa enkä haluu ikinä nähä sua ja kaikee muuta...
siitä noin kuukaudenpäästä sain viestin että henkka on kuollut yliannostukseen, omankädenkautta!
henkka oli jättäny mulle kirjeen joss alopussa luki et mä rakastin sua, sä et ilmeisesti mua!
voitte vaan kuvitella miltä musta tuntu, mä sekosin täysin vedin pääntäytee ja olin jo itteäni tappamassa kun mun ystävä tuli ja sano et ei... tota jatku pitkään... mä en ois tässä nyt ilman mun ystäviä, ne on tukenu mua paljon ja usein jos ollaa oltu jossain joku on huomannu että mä oon kadonnu ja löytäny mut veitsi kädessä itkemässä, itse vaan en muista noita..
vasta vähän aikaa sitten tajusin et ei ollu mun syy eetä henkka teki itsarin, vaan että jokaisella on on oma kohtalonsa...
jos haluut mailaa mulle, kertoo omista murheista ym... tarviit kuuntelijaa mailaa mulle, mä tiiän et se helpottaa!!
[email protected]