Minkä luonteenominaisuuden tai taidon haluaisit omata ?
Mistä luonteenominaisuudestasi haluaisit päästä eroon ?
Anonyymi
50<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Haluaisin olla poikkitaiteellinen.
Näin on hyvä kuin nyt on.
Ette tulleetkaan, laitoin sähköpostia palomalle pariinkiin otteeseen ja uuden puhelin numeronikin..ei tullu kettää :/
Pirre
Paloma tuli Suomeen lastenlastensa kanssa, joten vuotuinen tapaamisemme peruttiin.
Ensi kesänä Pirre tullaan;))
Pirre, nyt vasta huomasin että olin saanut sinulta postia 14/08. Vastasin juuri. Olen pahoillani että emme voineetkaan tavata tänä kesänä..
Suunnitelmani muuttuivat kun hellyimme viime tipalla lastenlasten pyyntöihin saada lähteä mukaan Suomeen. En tavannut korppista enkä tiinaakaan, enkä kirjailijatuttaviani joiden kanssa oli jo sopinut tapaamiset etukäteen; reissattiin lasten ehdoilla ja käytiin vain nopeasti sukuloimassa. Kajaanin tienhaarassa kyllä muistutin Lego että tosta ois päästy muuten Kajaaniinkin, aika nopeasti, mutta aikataulu oli sen verran tiukka.
Ensi kesänä jos olen elossa teemme itä-Suomen mutkan.
Kaikkien ominaisuuksieni summa olen minä.
En halua päästä itsestäni eroon.
Voisin laittaa yhtäläisyysmerkit alle,
niin samoin koen.
Psyykkisestä alkoholiriippuvuudesta. Ei nyt ole ihan pahinta sorttia, mutta olisi parempi jos vain silloin tällöin satunnaisesti ottaisi. On niin mukava piipahtaa paikallisessa. En tiedä onko se luonteenpiirre, mutta kyllä siitä ennen pitkää luonteenomainen tapa tulee.
Muuten perusluonteenpiirteisiini olen tyytyväinen.
Alkoholi tuotti mullekin ongelmia vielä eläkkeelle pääsyn aikaan, se jäi pois kun huomasin ettei vanha keho kestä juomista, samoin tupakka, kumpikin pahe jäi pois.
Vanhaa koiraa ei enään muuteta, ei ole syytä muuttakaan.
Oliko vaikea jättää? Nousiko paino? Pitikö keksiä jokin muu asia tilalle? Tai tuliko muuta? Itsellä on sellainen tapa, että kun olen kaikki auttamiset, siivoamiset asiain hoidot ja muuta hommat tehnyt niin ikään kuin palkitsen itseäni ja lipittelen. Kun on vielä aika paljon vastuuntuntoa ja tarmokkuutta jäljellä niin usein on ne kaikki tehty, vähän liian usein, eli pari kertaa viikossa. Onhan se mukavan rentouttava olotila, kun kaikki on ympärillä kunnossa, eikä vuorokauteen tarvii autoakaan ajaa, senkin otan huomioon. Mutta turhaahan se kai on.
Miten pääsit tupakasta eroon ? Vähitellen vai kertalaakista vai millä ihmeen keinolla ? On vaikea olla ilman tupakkaa ja paha olo kun polttaa.
Mulle ei tahdo millään onnistua vaikka ymmärrän että tupakka piinaa elimistöäni.
Helpottuiko olosi paljonkin tupakasta luopumisen jälkeen ?
Alkoholia en ole juonut vuosikausiin enkä koskaan paljon.
Tupakasta yritin päästä eroon siitä asti kun tuli tavaksi, opiskeluaika Helsingissä kun rahat oli vähissä yritin onnistumatta, ennen varsinaista lopettamista tupakkalakot päättyi alkoholin ottamiseen. Kun lopetin alkon käytön, tein päätöksen tupakan lopettamisesta jo kuukautta ennen ja keskityin ajattelemaan etten määrätyn päivän jälkeen polta, sitkeesti viikko pari niin alkaa unohtumaan, ei se täysin unohdu mut sen kanssa voi elää, ei ensimmäistäkään tupakkaa, alkoholia ei enään edes mieli tee.
Vielä, olo on ollut raikkaampaa, loppuaikana piti syödä pastilleja kun oli suussa paha maku tupakin jälkeen.
Pertikki, Niin eikö mitään pahetta/tapaa tullut alkoholin tilalle? Ihanko vaan kaikki muu säilyi ennallaan. Anonyymi 26.8.2019 8:40
No ei tullu, nyt jouten ollessa vois vaikka jotain keksiä mut kun ei keksi, onko niin että ilo ilman viinaa on teeskentelyä, usemmiten kävi niin että juominen johti paheisiin emännän mielestä,
Ulkoilua olis tarpeellinen harrastaa, mut en kehtoo tyydyn kuntolaitteeseen telkkarin ääressä, parempi se kuin ei mitään.
Tupakasta vielä, kävin viimekuussa keuhkojen kuvauksessa niin tulokset mietitytti mutta lääkäri totesi niien olevan ok kunnossa, lopetinkohan tupakin liian nuorena.
Alkoholin liika käyttö, pilaa ihmissuhteet. Vanha sisarus kun juopottelee, pilaa kaikki muistotkin lapsuudesta. Ei halua enää edes tavata, liikaa juopottele via. Haukkuvat kaikki muut ihmiset, eivät itseään.
Tässä oli kyse omista luonteenpiirteistä, ei siskon.
Tupakan jätin muutaman yrityksen jälkeen vähän yli nelikymppisenä . Kerrasta poikki.
Kauan se oli mielessä ja unissa myös paino nousi lisääntyneen ruokahalun vuoksi.
Viina oli ongelma viimeiset parikymmentä vuotta, kun meni välillä useamman päivän juopotteluksi, jonka jälkeen karmea krapula.
Itsetutkiskelun jälkeen sain laitettua korkin kiinni yli viisi vuotta sitten. Nyt on hyvä olla ilman, eikä onneksi tee mieli, vaikka olen käynyt monesti etelän lomamatkoilla, ja ei tuota vaikeutta juoda mineraalivettä ruuan kanssa.
Jälkikäteen ajatellen , paljon on ollut hauskaakin alkoholihuuruisissa ajoissa, mutta myös murhetta. Aika aikaa kutakin.
Mitä näillä luonteenpiirteillä yleensäkin tekee, kaikista eroon vaan.
Siitä vaan vapaasti, nakkaa menemään.
No niinpä :))
Mikä se on luonteenpiirre on ? Onko se syntymässä saatua vai opittua ?
Näköjään jotkut näytävät ymmärtävän viinanjuonnin ja tupakanpolton luonteenpiirteiksi.
Nehän ovat vain huonoja elintapoja
jotka vain johtavat sairauksiin ja pahaan oloon.
Eikö sitten normaalin olemisen tilan muuttamisesta tule toinen luonteenpiirre. Mielestäni ainakin itsellä alkoholin käyttö on muuttanut luonnettani. Silloin tällöin tarvitsen arkeen jonkinlaisen lievän turruttautumisen, sen tilalle että olisi turhautunut tai yksinäinen tai harmissani jostakin. Voisi ottaa toiseksi esimerkiksi vihan, jota itsellä ei ole. On kohdeltu väärin, eikä ole saanut oikeutta, siitä on tullut mielen päälle viha ja katkeruus. Kun tarpeeksi kauan potee eikä ole mahdollista asiantilaa muuttaa niin luonne muuttuu siltä osin.
Kuka sitten luonteenpiirteen tyhjentävästi selittäsi, miten esim. sinä Tellukka sen ymmärrät.
Minusta luonteenpiirre on ihmisen luonteen ominaisuus ja niitä on ihan tuhoton määrä.
Pienenä esimerkkinä nyt vaikka sellaisia kuin;
kunnianhimoisuus, välinpitämättömyys (plösöys), avoimuus, sisäänpäinkääntyvyys, ujous, arkuus, eteenpäinpyrkivyys, tiedonhaluisuus (uteliaisuudeksikin sitä sanotaan), vilpillisyys, miksei laiskuuskin minkä joku mainitsi, empaattisuus, ylpeys, ahneus, itseriittoisuus, kärsivällisyys, äkkipikaisuus, ennakkoluulottomuus, varautuvaisuus, aloitekyvyttömyys ...
Esim. viha ja katkeruus, niin nehän eivät ole ominaisuuksia vaan tunteita, joita kaiken luonteinen ihminen saattaa joskus tuntea, herkkäluonteiset ehkä helpommin.
Lähtisikö se pahe tai huono tottumus sitten luonteenpiirteestä "heikkous" tai "luonteenheikkous". Että arkea ei kestä jos ei ole mitään aineita; mässäysruokia, pelejä, alkoholia, tupakkaa ja erilaisia lääkkeitä, mielialalääkkeitä. Myös erilaisiin kiputiloihin liian herkästi napattavat särkylääkkeet ovat niitä.
Vanhemmiten oon tullut laiskaksi. Liekö luonteenpiirre?
Muuten olen ihan mukava immeinen.
Pääsin juuri eroon yhdestä harmillisesta luonteenpiirteestäni.
Sovimme että meidän on paras elää erillään.
onhan viinan runsas juominen luonteenpiirre, koska on perso viinalle.., ei ole itsekuria
Jos tykkää niin juoda niin miksi pitäisi kurittaa itseään ?
Mitä se kellekään kuuluu, j o s ei kellekään haitaksi ole.
Sinä vaan haluat kurittaa ja kontrolloida muita.
Ranskalaiset juo usein
onko se kelvoton kansa ?
Britit viihtyvät pubissa
onko ne huonoja ihmisiä ?
Sakemannit lotraa kaljaa
niillä on oikein olutfestivaalitkin,
onko sakemannit kelvottomia ihmisiä ?
Mitä itsekurilla ja juomisella on tekemistä keskenään.
Mitä omilla rahoilla ja ajallaan tekee
ei kuulu kellekään harpuille.
Jos itse kokee juomisensa ongelmaksi,
silloin kannattaa ryhdistäytyä ja häipyä vähin äänin maisemista jos jotakuta
häiritsee.
Kippis ! Viini on hyvää, vaikkei sitä joisikaan.
Suon sen muille !
Turmion tielle vie viinin ja oluen kaa läträäminen, saati tällä iällä tiukan viinan otto. Faktaa!
Olen vuosien aikana tullut sinuksi itseni kanssa ja hyväksynyt heikkouteni, joita totta vie löytyy,
mutta osaan joskus yllättää itseni myös plussaominaisuudella.
Tämä ihminen siis oppii, kasvaa ja kehittyy vielä vanhoilla päivillään.
Se on aika lohdullista huomata.
Hyvä Maissii, tuo on minunkin kokemukseni, oppiminen jatkuu!
Ja hyvä niin.
Kierosta huumoristani, se aiheuttaa väärinymmärryksiä :)
Pirre.
Eipä juominen muille kuulu, mutta usein paljon juovat häiritsevät muiden elämää. Itse eivät huomaa ja suuttuvat, jos ei heidän saman jutun kertomiset kiinnosta, myös kehuvat itseään, muut on pöpejä.
Videotallenne örvellyksestä,
joka näytetään seuraavana päivänä selvin päin olevalle päähenkilölle.
Monet on tuollasia selvin päinkin.
On minullakin tosiasiassa muutama heikkous tai luonteenpiirre mitkä voivat olla rasitus, mutta olen ne tavallaan ominut osaksi minua ja en edes tiedä haluanko päästä niistä edes eroon.
Katsotaampa: siskoni huomautti minua siitä että pidän ovia auki koko ajan, vaikka vain vähän, menneisyyteeni. Itse sen tiedostan elämisellä aikaparalleeleissa: etenkin kirjoittaessani Kolumbiantarinaani olen vahvasti palannut ajatuksissani sinne. Toisaalta, olen joskus sanonut että Nostalgia on toinen nimeni: en sulje kokonaan ovia, ikävöin jokaiseen paikkaan mitä olen joskus kutsunut kodikseni, koen luopumisen tuskaa joka kerran kun käyn synnyinkodissani. Onko se jonkun asteen sentimentaalisuutta?
Toiseksi, ja tämä liittyy osittain edelliseen: Olen erittäin pitkävihainen. Voin antaa anteeksi minulle tehdyt vääryydet, mutta en voi unohtaa niitä koskaan.
On muitakin….
Mikä on aikaparalleeli ? Eikö voi sanoa, että muistelee menneitä . Se on ihmisten luonnollista toimintaa, ei edes pidä siltoja polttaa takanaan . Nostaögia toinen nimesi ? Mik si pitää tavalliset asiat sanoa noin omituisesti, tuokin on jostain kirjallisuudesta lainattua.
Pitkävihaisuus tekee katkeraksi. Oletkos varma ettet itse ole koskaan kenellekkään vääryyttä tehnyt ? Itselle helpompi antaa vääryydet anteeksi vaikka pyytämättä ja unohtaa ne, muuten se kuona jäytää sisällä ja elämä on raskasta.
Aikaparalleeli=rinnakkaisesti tapahtuvaa aikajanalla.
Se ei oikein ole sama asiaa kuin menneisyyden muisteleminen tai muistoissa eläminen, koska siinä menneisyys ja nykyisyys tapahtuvat tavallaan rinnakkain ja eivät sulje pois toisiaan kokonaan. Menneisyys on läsnä nykyisyydessä ja heijastaa itseään tulevaisuuteen.
"Nostalgia on toinen nimeni" on joku lukemani ilmaisu joka on jäänyt erityisesti mieleeni koska se kuvaa hyvin psyykeäni.
En koe itseäni erityisen katkeraksi; olen pikemminkin avoin ja aurinkoinen luonne. Tämä pitkävihaisuuteni pulpahtaa esille tietyissä tilanteissa ja kanssakäymisissä tiettyjen ihmisten kanssa. Voin hyväksyä kompromisseja mutta että joiku kauan tapahtunut ilkeys, vääryys jne. voi pysyä jossain taka-alalla erittäin kauan.
Miksi peruutat sanasi, kun juuri sanoit ettet voi KOSKAAN unohtaa sinulle tehtyjä vääryyksiä ? Ei kovin luotettavaa itsetuntemusta . Tiettyjen ihmisten kohdalla vihasi purkautuu,
voi niitä tiettyjä. Täällähän voi aurinkoisuudestaan ja muista ominaisuuksistaan vakuutella sitä tai tätä, lukija tekee päätelmät , sinäkin jo tosi kauan kirjoittanut.
Ensinnäkin, anteeksianto ja unohdus ovat eri asioita ja asetin ne tarkoituksella vastakkain.
Ei minun tarvitse vakuutella ketään mistään; nämä ominaisuudet ovat olleet osa minua koko elämäni, eikä siihen vaikuta yhtään mitään miten sinä hahmotat tekstiäni. En ole täällä tekemässä mitään mainoskampanjaa itselleni.
Ellet koe viestejäni lukemisen arvoisiksi muuten kuin vain takertumalla johonkin yksityiskohtaan ja vastaamalla aggressiivisella kritiikillä, niin pyydän sinua olemaan osallistumatta keskusteluun. Jokaisella saa olla mielipiteensä, mutta se miten ne tuodaan esille ei tarvitse olla loukkaavaa tai syyttelevää.
Niin ja sitten se on aina niitten toisten syytä, kun hänen vihansa purkautuu vastoin hänen muuten niin aurinkoista luonnettaan.
Tuntee helposti hänelle tehdyn vääryyttä, jos ei häntä kehu ja silittele.
Jos ihminen on oikeasti antanut anteeksi, niin ei hän sen jälkeen tunne asiasta vihaa eikä katkeruutta vaikka sen asian vielä muistaakin.
No joo, ehkä minä en sitten ole "ihminen". Vaikka olisinkin mielessäni antanut anteeksi tehdyn vääryyden, niin sen ajatteleminen voi vielä vuosienkin jälkeen voi nostattaa paljon negatiivisia tunteita pinnalle. Luulen että tätä ilmiötä sanotaan "pitkävihaisuudeksi".
Silloin anteeksiantosi on pelkkiä sanoja, jos vieläkin tunnet vihaa ja katkeruutta asian tiimoilta, jossa tunnet itseäsi kohdellun väärin.
Pitkävihaisuus on just sitä, kun ei pysty antamaan anteeksi.
Vai että aggressiivisuutta , jos ei juttujasi niele sellaisinaan. Se tikku ja malka vertaus sopii tähän, näet muissa sitä et itsessäsi . Pikävihainen sanot olevasi. Viha ja aggressiivisuus on lähellä toisiaan, kamalaa kantaa sitä pitkäaikaisena.
Että oppisin hillitsemään kielenkäyttöä, ettei aina mitä sylki suuhun tuopi :(
Passiivinen aggressiivisuus eli suomeksi piilov……..u on tapa josta on vaikea päästä eroon.
Jotkut ovat mestareita siinä.
Minä haluaisin tulla etevämmäksi tässä taiteenlajissa. Tarkoitan yleensä sitä mitä sanon, sanon sitä mitä tarkoitan. Selitän, korjaan justeeraan, koska haluan olla rehellinen ja selkeä kannanotoissani. Tökerö, hyökkäävä aggressio, verbaalinenkin, on vastenmielistä, koska siitä puuttuu "finesse", se kielellinen taituruus joka osoittaa että puhuja/kirjoittaja on verbaalisti ajan tasalla.