Kun Buddha koki valaistumisen, niin mitä silloin tapahtui ja miten se häntä muutti? Mitä hän kertoi siitä?
Valaistuminen
Exmoro
242369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kun Buddha koki valaistumisen, niin mitä silloin tapahtui= Mieli tyhjeni ajatuksista.
Mitä hän kertoi siitä= Siitä tilasta ei voida sanoa mitään.
Valaistumis kokemuksessa ei ole ketään joka sen kokisi.
U.G. ei ole Gautama eikä Tathagata eikä Krishna eikä Jeesus, vaan UG:n "luonnollinen tila", sama ja eri kuin buddhaluonto. UG antaa yksityiskohtaisimman kuvauksen omakohtaisesta suuresta mullistuksesta, mitä tiedän. "Opetus" saattaa vaikuttaa varsin nihilistiseltä, mutta ...
http://www.well.com/user/jct/
kaasukupla joka on aivoissamme päätyy käpylisäkkeeseen.
... moni sitä yrittää kertoa. Tässä ote Chris Paulingin kirjasta Buddhalaisuus:
Valaistuminen on buddhalaisen polun lopullinen päämäärä. Niinpä jokainen buddhalaisuudesta kiinnostunut haluaa tietysti että hänelle kerrotaan tarkalleen mitä se on. Valitettavasti se on mahdotonta! Valaistumisen kuvaileminen on kuin yrittäisi kuvailla sinistä väriä syntymästään sokealle: sanat eivät kykene siihen. Zen-perinteessä on usein lainattu sanonta, jossa Valaistumisesta puhumista verrataan siihen että osoittaa sormella kuuta. Sormi voi osoittaa mistä kuuta tulee tähyillä, mutta se ei itse ole kuu. Erehdymme pahasti jos jäämme tuijottamaan sormea. Tämän varoituksen jälkeen voin uskaltautua suuntaamaan sormeni Valaistumista kohti
Valaistuminen on olotila. Olotilalla on monia eri puolia ja siksi Valaistumistakin voi lähestyä monista eri näkökulmista
Viisauden näkökulmasta katsottuna Valaistuminen on välitön oivallus todellisuuden luonteesta. Se on välitön kokemus maailman tuolla puolen piilevästä todellisuudesta. Tämä todellisuus on myös omien asenteidemme tuolla puolen. Niinpä tämä oivallus on jotain aivan muuta kuin että omaa jotain mielipiteitä ja käsityksiä elämästä ja maailmankaikkeudesta. Tätä Valaistumisen puolta kuvataan usein jyrkän negatiivisin termein minuuden tunteen tuhoamisena. Paremminkin voi sanoa tämän transsendenttisen oivalluksen laajentavan minuutta kauas kapea-alaisen käsityksemme tuolle puolen - eikä suinkaan tuhoavan sitä. Ylittämällä yhden pienen minuuden rajat Valaistuneesta olemuksesta tulee jotakin paljon suurempaa ja se näkee maailmankaikkeuden laajimmasta mahdollisesta perspektiivistä. Oikeastaan koko buddhalaisuus voidaan nähdä pyrkimyksenä saada yhä laajempi näkemys siitä kuka ja mitä olemme. Näin etenemme kohti Buddhatilan suunnattomia näköaloja
Vaikka olemmekin käyttäneet sanoja 'oivallus' ja 'perspektiivi' on Valaistumisessa kysymys yhtä paljon tunteesta kuin tietämisestä. Transsendenttinen näkemys kulkee käsi kädessä tunteiden syvimmän mahdollisen muuntumisen kanssa - se merkitsee yhteyden tunnetta kaikkien muiden olentojen kanssa ja myötätuntoista sydäntä kaikkea elävää kohtaan
Valaistumista kuvataan joskus "sydämen vapautumiseksi". Näin monet sen mieltävät ja tämä ilmaus kertoo paremmin miltä se tuntuu kuin puhuminen todellisuuden oivaltamisesta. Buddhalaisuus voidaan nähdä keinona vähitellen laajentaa niitä rajoja, joilla olemme määritelleet itsemme; yhtä hyvin se voidaan nähdä keinona antaa sydämemme vähitellen avautua. Ja jokainen askel kohti positiivisempaa ja rakastavampaa elämänasennetta - jokainen pienikin sydämen avautuminen - tekee meidät onnellisemmaksi ja täyttää tehtävänsä vieden meitä vähän lähemmäksi lopullista sydämen vapautumista, joka on Valaistuminen
Olemme siis kuvanneet Valaistumista pääasiassa viisauden ja myötätunnon käsitteillä. Mutta sitä voidaan kuvata myös monilla muilla tavoilla. Sen voi kuvata täydellisen vapauden ja rajattoman energian tilaksi - kaikkien huolien, kaikkien murheiden ja kaikkien surujen loppumiseksi: olemisen puhtaaksi autuudeksi
Kuulostaa siis suurenmoiselta. Mutta onko sitä todella olemassa? Jos se on olemassa ja todella saavutettavissa, on toki typerää juoksennella minkään muun perässä. Mutta kuinka voi tietää varmasti? .
Tässä asiassa sen paremmin kuin missään muussakaan ei buddhalaisuus edellytä sokeata uskoa. Sen sijaan se kannustaa järkevän luottamuksen kehittämiseen. Voimme kehittää järkevää luottamusta Valaistumisen olemassaoloon koska näemme siitä todisteita muissa ihmisissä ja koska meillä itsellämme on intuitio Valaistumisen mahdollisuudesta. Tämä intuitio vahvistuu asteittain sitä mukaa kun otamme pieniä askeliamme kohti "sydämemme vapautusta"
Jotkut buddhalaiset ovat niin onnekkaita, että voivat olla läheisessä yhteydessä opettajaan, joka on niin lähellä Valaistumista, että toimii oppilailleen elävänä todisteena sen olemassaolosta - kuten Buddha oli esimerkkinä oman elämänsä aikana. Mutta vaatimattomammallakin tasolla, ollessamme tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat säännöllisesti harjoittaneet buddhalaisuutta useiden vuosien ajan, alamme tavata ihmisiä jotka ovat lähempänä Valaistumista kuin me itse. Näemme myös että nämä ihmiset kehittyvät jatkuvasti, ovat kulkemassa oikeaan suuntaan. Näin voimme vakuuttua, että todellinen henkinen kehitys on mahdollista. Ja jos sille on olemassa minkäänlaisia rajoja, ovat ne kaukana siitä missä useimmat meistä tällä hetkellä ovat
Mutta jo ilman ulkopuolista todistustakin olemme kaikki nähneet ainakin etäisen välähdyksen Valaistumisen tilasta itsessämme. Meissä kaikissa piilee Valaistuminen mahdollisuutena samaan tapaan kuin tammenterhossa piilee tammi. Tämän itsessämme olevan "siemenen" ansiosta voimme vastata ihanteen haasteeseen. Elämämme parhaimpina hetkinä voimme kokea heikon aavistuksen Valaistumisesta kun kauneus, rakkaus tai inspiraatio valtaavat mielemme ja meitä tavallisesti ahdistavat vähäpätöiset huolet väistyvät kuin usva
Sen lisäksi että kannamme Valaistumisen siementä sisällämme on meillä myös luonnollinen halu kasvaa sitä kohti, juuri kuten kasvi haluaa kasvaa valoa kohti. Enimmän aikaa tämän halun hukuttaa arkielämän sekavuus. Mutta kun toimimme tämän halun pohjalta, tiedämme vaistomaisesti että olemme menossa oikeaan suuntaan. Jokainen Valaistumista kohti ottamamme askel tuo avaramman kokemuksen. Tunnemme olevamme tervehenkisempiä, onnellisempia, tyydyttyneempiä. Tämä ei ole vain teoriaa. Se on monien ihmisten välitön henkilökohtainen kokemus. Paras tapa saada selville onko Valaistumista olemassa on ottaa edes pieniä askelia sitä kohti ja katsoa mitä tapahtuu.
Tuo, mitä kuvaat, on lähes sanasta sanaan se, mitä kristinuskossa kutsutaan pelastumiseksi ja miten Jeesus - mutta ei Paavali - kuvaa tuonpuoleista. Samoin nuo ohjeet siitä, miten tuo saavutetaan, ovat lähes sanasta sanaan samat kuin Jeesuksen: rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi, vapaudu vihasta, ole lempeä, anna anteeksi ja rakasta myös vihollistasi äläkä vastaa pahaan pahalla.
Kristillisessä mystiikassa jumalayhteys - unio mystica - kuvataan sanoinkuvaamattoman autuuden, ilon ja rakkauden tilana; se on tila, jossa ihmissielu on samanaikaisesti sekä täysin sulautunut osaksi P. Henkeä että myös samanaikaisesti täysin säilyttänyt oman yksilöllisyytensä, ja jossa on saavutettu täydellinen ymmärrys ja tietämys koko maailmankaikkeuden ja olevaisuuden olemuksesta.
"Ja jokainen askel kohti positiivisempaa ja rakastavampaa elämänasennetta - jokainen pienikin sydämen avautuminen - tekee meidät onnellisemmaksi ja täyttää tehtävänsä vieden meitä vähän lähemmäksi lopullista sydämen vapautumista, joka on Valaistuminen." Tuo on lähes sanasta sanaan se, mitä Jeesus olisi omasta puolestaan voinut opettaa.
Kristittyjen valtava historiallinen virhe on ollut ottaa Paavali ja Roomalaiskirje liian vakavasti - on otettu dogmiksi se, että vain sokea, yksisilmäinen usko pelastaa, ja unohdettu rakkauden kaksoiskäskyn noudattaminen. Kun muistetaan se, mitä Jeesus sanoi evankeliumeissa, niin tuo viimeinen kappale, "sen lisäksi että kannamme Valaistumisen siementä sisällämme on meillä myös luonnollinen halu kasvaa sitä kohti, juuri kuten kasvi haluaa kasvaa valoa kohti", on kuin suoraan kristillisestä opetuksesta.
voi ehkä tunnetilana verrata valaistumiskokemukseen, mutta valaistumisessa ei buddhalainen koe yhteyttä jumalaan.
Ymmärtääkseni kristityssä mystiikassa pysyvä yhteys jumalaan voidaan saavuttaa vasta kuoleman jälkeen ?
Näen melko turhana eri uskontojen sanomien vertailun, eri asia on ymmärtää että ne lopultakin tavoittelevat samaa (ilmeisesti?).
...että ne lopultakin tavoittelevat samaa (ilmeisesti?).
Ilmeisesti eivät. Monet uskonnot pitävät taivaan nautintoja uskonnollisen elämän tavoitteena, mutta seuraava Sutta esittää eriävän mielipiteen. Esimerkiksi islamin "viisikymmentä neitsyttä paratiisissa" -ajattelu on tämän Suttan näkökulmasta kunnon harharetki.
Anuruddha Sutta - Samyutta Nikaya IX.6
Translated from the Pali by Thanissaro Bhikkhu.
I have heard that on one occasion Ven. Anuruddha was dwelling among the Kosalans in a forest thicket. Now at that time, a devata from the retinue of the heaven of the Thirty-three named Jalini, one of Ven. Anuruddha's former consorts, went to him and, on arrival, addressed him with this verse:
Direct your mind to where you used to live,
among the devas of the Thirty-three,
empowered with all sensual pleasures.
Honored, surrounded by deva maidens, you will shine.
[Ven. Anuruddha:]
They've gone astray, deva maidens
established in self-identity.
(HUOM! >) And they've gone astray,
those beings with deva maidens as their aim. (< HUOM!)
[Jalini:]
They don't know bliss
who haven't seen Nandana,
abode of the eminent devas,
glorious, of the Thirty-three.
[Ven. Anuruddha:]
You fool, don't you know the arahants' maxim?
'How inconstant are compounded things!
Their nature: to arise & pass away.
They disband as they are arising.
Their total stilling is bliss.'
Jalini, there is now in deva company
no further abode [for me].
With the utter ending of wandering on in birth,
there is now no further becoming.
Miten valaistumisen voi erottaa esimerkiksi itsesuggestion aiheuttamasta psykoosista tai vaikkapa mieltä laajentavien kemikaalien aiheuttamasta tilasta?
Tulee äkkiä tilanne, jossa pitää mietti oliko kaikki sittenkin harhaa tai mielikuvitustani. Vastaavasti kristillisissä uskonnoissa pitää miettiä, oliko Pyhän Hengen tunne pelkkää omaa alitajunnan toimintaa ja itsesuggestiota.
Buddhalaisuus on kyllä todella mielenkiintoista ja olen aina sen kokenut jotenkin positiivisena. Minä olen tässä ja nyt, mutta en voi luottaa Buddhan kokemusten teodenperäisyyteen - kuten en voi oikein luottaa Raamatun kertomuksiin Jeesuksestakaan.
Onko kukaan muu saavuttanut valaistumista kuin Buddha? Veikkaisin, että joku amerikkalainen dollari-guru on varmaan "saavuttanut" ja myy nyt kovaan hintaan oppaita miten siinä onnistutaan, mutta jos puhutaan ihan oikeasta valaistumisesta, niin miten on?
kyllä sen erottaa, tottakai. En nyt tarkoita että tietäisin mitä on valaistumisen kokemus, mutta sen verran on tullut kokeiltua eri juttuja että tiedän mikä ero on meditatiivisen tilan mielenselkeydellä ja niillä muilla jutuilla. Mutta kuten Mamakikin jo kirjoitti, tätä juttua ei voi sanoin selittää, täytyy itse kokea.
Mielikuvan siitä tilasta voi kullä muodostaa: on kuin aurinkoisen kirkas ja selkeä taivas, tyyni ja rauhallinen. Ei mielen sekavuutta symboloivia myrskypilviä taivaalla, ei pilvenhattaraakaan häiritsemässä sisäistä auringon paisteen tilaa. Jotenkin tähän tapaan sitä usein tiibetinbuddhalaisuudessa kuvaillaan.
Ero tilojen välillä on kuin yöllä ja päivällä.
Flora Courtois esimerkiksi ei ollut mikään dollariguru, vaan lopulta hänestä tuli zen-opettaja:
http://www.zazen.fi/flora.htm
Itseni kohdalla Floran kertomus lisää luottamusta ja innostusta.
Mitä uskontoihin yleensä tulee niin... kai sitä uskoa tai luottamusta pitää ihan hiven löytyä, jopa buddhalaisuudessakin?
Meditaatiota on kyllä tutkittu tieteellisestikin, ja todettu sen aiheuttavan muutoksia buddhalaismunkkien aivoissa.
"Meditaatiota on kyllä tutkittu tieteellisestikin, ja todettu sen aiheuttavan muutoksia buddhalaismunkkien aivoissa. "
Viittaat tässä tutkimukseen, jolla on havaittu EEG:llä erilaisia aaltomuotoja kuin normaaleilla ihmisillä. Tämähän viittaa nimenomaan siihen, että kaikki mitä tapahtuu ja mitä koetaan tapahtuu nimenomaan oman pääkopan sisällä....?
Uskovatko Buddhalaiset ihmisellä olevan jonkinlaisen hengen, vai onko ihminen nimenomaan se, mitä pääkopan sisällä tapahtuu?
Jos kaikki on mieltä, pääkoppakin on mieltä, samoin mittauslaite. Pohjimmiltaan mitään näistä ei kuitenkaan ole. Eikä toisaalta ole olematta.
tiivistettyä tyhjyyden muotoa joka on kuitenkin tyhjyyttä.
olet tuolla tarkkuudella.
Se mitä tarkoitin on : uskonnot antavat ohjeen siitä miten järjestää asiansa kuntoon tässä elämässä ja kuolemanjälkeisessä tilassa.
Lainaus Yrjö Kalliselta:
”... jumalaa tavoittava vihdoin väsyy, irrottaa otteensa ja kokee kuinka jumalaan pudotaan. Silloin ymmärretään Zen, joka on sama kuin Tao, kristinuskon uudestisyntyminen, buddhalainen nirvana, elämän punaisen langan loputtomuus uskontojen läpi. ”
Yksinkertaisinta on varmaan olla vertaamatta eri oppeja millään tasolla.
niin islamilainen paratiisi on lähinnä kosminen ilotalo. Monissa uskonnoissa tuonpuoleinen käsitetään lähinnä aistinautintojen paikaksi.
Mutta juuri tuo kristillisen ja buddhalaisen valaistumisen samankaltaisuus panee mietityttämään: kumpikaan ystävistäni ei löytänyt sanoja kuvaamaan sitä tunnetta, miltä jumalayhteys tuntui ja millainen se oli. Siksi se kai on mystica.
Näin äkkipäätä muistellen tuon unio mystican kokeneita jo tässä elämässä ovat P. Birgitta, P. Tuomas Akvinolainen, P. Fransiskus Assisilainen, Mestar Eckhardt, A. Katariina Sienalainen ja Teresa Avilalainen. En ole aivan varma Äiti Teresasta. Varmasti heitä on muitakin.
sillä varmuudella jonka tietämättömyys antaa, väitän että buddhalainen ja kristillinen valaistuminen ovat aivan eri asioita.
Buddhalainen ei valaistumisessa koe jumalan läsnäoloa, ei erottelua jumala-minä. Ei jää eroa minän ja muun maailman välille.
Kristityt eivät pääse irti jumalasta, se on kosmoksen komponentti, erillään minusta ja meistä. Kaikkivoipa, kaikkitietävä luojajumala.
Neurologisina ja mentaalisina kokemuksina ne voivat olla mittareilla nähtynä samanlaiset.
Eikö nämä voisi olla samanlaisia tiloja kuitenkin. Eihän niitä kumpaistakaan voida sanoin kuvata. Sanat ei riitä kertomaan kuin omalla tyylillä vertauksin. Kristitty voi siis kuvailla sitä vertaamalla jonkinlaiseen jumalanyhteyteen ja buddhalainen taas kaiken yhteyteen. Sama asia erilaiset käsitteet, joilla voidaan sitä yrittää hiukan edes kuvata.
NDE- kokemuksia ei kuitenkaan pidä laskea valaistumisiksi, niissähän ihminen on vielä "keskeneräinen", matkalla ja hän kokee sen tilanteen omasta tilanteestaan käsin. Se voi kertoa ennemminkin siitä tilasta johon sielu/henki tulee fyysisenkin kuoleman jälkeen, ennen uutta syntymistään fyysiseen kehoon.
ole mitään sitä vastaan että ne luokitellaan samaksi tilaksi, en työskentele niiden kimpussa eikä minulla ole tieteelliseltä puolelta mitään jaottelua jota puolustaisin.
Ei sillä valaistumisen kannalta ole mitään merkitystä - muuten kuin siten, että uskominen siihen että kristinopin kautta voi saavuttaa valaistumisen on harhaa.
Mutta mikäpä meidän käsityksemme ei olisi harhaa.
En osaa ottaa kantaa noihin kuolemanläheisyystiloihin. Luulen että silloin ollaan lähellä ns. bardo-tilaa.
OBE-tilasta (Out of Body Experience)on tekeillä väitöstyö (Olli Erjanti), odotan mielenkiinnolla.
meni tajunnan toiselle puolelle,näki ihmiskunnan ongelmat ja kehitti opin eli dharman.pohjimmiltaan lääke sisimpänsä rauhoittamiseen ja kärsimyksen loppumiseen. tunnetaan paremmin meditaationa .Shangharaksita: valaistumisen ihanne ,283 .kirjastoissa.
Paha mennä sanomaan varmuudella mitä SILLE Buddhalle silloin sen puun alla todella tapahtui.Siitä on niin kauan.Mulla olis yhden hyvin tuntemani kotigurun omakohtainen kokemus tiedossa.Se meni kutakuinkin näin:Se luki kauheesti kaikkia juttuja (on varmaan nytkin kir-
jastossa)ja huomasi,että kaikki mielenkiintoisimmat jutut johtaa aina Budddhalaisuuteen.Se vaikutti sopivan hullulta.No se luki sitten enemmän niitä ja meni niin pyörryksiin että se tai ne ja kaikki sen energiakehot ja koko bioplasma kanssa tuupertu lattialle yhteen läjään taju kankaalle.Aikansa siinä maattuaan se sai jostain monta wattia valoa päähänsä ja tajus että ei ole mitään.On vain tyhjyys(no jotkut kvanttifyysikot on sen kanssa samaa mieltä siitä että ydin on valoa ja energiaa).Sen jälkeen sillä vasta välähtikin:Se tyhjyys ei olekaan tyhjyys,se on musta tyhjyys(pimeä energia)ja että se laajenee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.Se alkoi itse hengittää ja laajeta samanaikaisesti ja tunsi olevansa maailmankaikkeus.Sen jälkeen se ymmärsi lakata ajattelemasta,pitää turpansa kiinni ja päätti että on parempi vaan hengittää ja yrittää elää niin ettei vahingoita mitään.
Viisauden täydellisyyden oivallus.
sano että oli kivaa..vähän niinkuin linnanmäellä...
Alussa minut täytti voimakas hyvänolon tunne. Päädyin valaistumiseen oltuani pahassa kriisissä. Osasin tasapainottaa tilanteen niin, että kaikki kriisin osapuolet olivat tyytyväisiä. Seurasin jonkinlaista sisäistä tunnetta siitä mikä on oikein. Oikein on tärkeä sana, sillä dualistinen ajatteluni murtui, mutta jäljelle jäi sana oikein vailla vastakohtaa. Oikein tarkoittaa toimimista zenin mukaan.
En siis tavoitellut valaistumista - se vain tapahtui- saavutin niin hienon tasapainon, että valaistuin. Valaistumisen tunteesta ei voi erehtyä, valaistumisesta puhutaan ilmeisesti koska valaistumisen tunne on valo.
Nyt ymmärrän zenin(kutsutaan sitä vaikka siksi). Perimmäistä totuutta ei ole - on vain zen - elämän alkuhetki, joka on ihme - siksi valaistuminen on ihme, sillä ihminen saavuttaa henkisesti tuon elämän alkuhetken. Elämä syntyi tasapainosta. Kaikki on sattumaa. Elämän tarkoitusta ei ole.
Valaistuminen muokkasi koko arvomaailmani uusiksi. Dualistinen ajatteluni vain murtui, eikä siitä jäänyt mitään jäljelle - sen jälkeen ei ole ollut pakko ponnistella minkään eettisen kysymyksen ääressä - kaikki järjestyi päässäni kohdalleen.
Valaistumisen aikana olisin voinut kirjoittaa vaikka uuden uskonnon - niin kirkkaasti elämänarvot järjestyivät mielessäni ja niin syvästi ne ymmärsin. Uskonto olisi tosin seurannut tasan tarkkaan vanhojen uskontojen viisauksia. Huomasin, kuinka jokaisen uskonnon takana on zen.