Onko kenelläkään sellaista tilannetta, että on oltu lyhyen aikaa avioliitossa ja samalla on toinen suhde.
Joudun käymään usein Hesassa opintojeni takia ja siellä olen tutustunut ihanaan mieheen. En pysty jättämään häntä.
Tilanne on monimutkainen, koska olen onnellisesti naimisissa ja raskaana.
Turha kysyä kuka on lapsen isä. En tiedä sitä.
Hesan rakkaani lähettelee viestejä ja soittelee ja omalta mieheltäni yritän salata asian.
Mieheni varmaan tietää jo asiasta, mutta ongelmanani on, että en pysty päättämään asiasta enkä saa tehtyä mitään päätöstä.
Elämäni on kuin kapealla orrella keikkumista.
Oma mies on ihana, mutta niin on ihana myös toinen mies.
Joudun käymään usein Hesassa opintojeni takia ja siellä olen tutustunut ihanaan mieheen. En pysty jättämään häntä.
Tilanne on monimutkainen, koska olen onnellisesti naimisissa ja raskaana.
Turha kysyä kuka on lapsen isä. En tiedä sitä.
Hesan rakkaani lähettelee viestejä ja soittelee ja omalta mieheltäni yritän salata asian.
Mieheni varmaan tietää jo asiasta, mutta ongelmanani on, että en pysty päättämään asiasta enkä saa tehtyä mitään päätöstä.
Elämäni on kuin kapealla orrella keikkumista.
Oma mies on ihana, mutta niin on ihana myös toinen mies.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...molemmat miehet on niin yhtä ihania, niin valitset tietenkin sen, joka jo valmiiksi odottaa kotona:)
Yksinkertaista!
Jos ihan niinku rehellisesti aatellaan nii itseasiassa et ansaitse kumpaakaan miestä!!! Jos sun olis hyvä olla miehes kans, ei tarttis toista ettiä/pitää ja jos taas rakastajas oli niin ihana kuin väität(mitä se sit pitääki sisällään) niin oisit jo lähteny sen matkaan. Yksinkertaista eikös vaan? Ole siis rehellinen itselles ja anna näiden miestenkin alkaa elämään omaa elämäänsä ja nuolla haavansa rauhassa. Elä sinä omaa elämääs lapsesi kanssa ja yritä saada elämä raiteilleen.Lapsi on ainoa viaton joka ehkäpä kärsii eniten. Eikö jo ole tarpeeksi monen elämä saatu jo sekaisin vain siksi ettei rehellisyyttä arvosteta? Jos olet kerran kypsä äidiksi, ota vastuu teoistasi!!!!
Molemmat miehet siis ovat ihania... ikävä kyllä sinä et.
Onnea vaan, taidat onnistua pilaamaan ainakin 2 ihmisen elämän ja vielä syntymättömättömän lapsesi elämän myös. Omallasi ei minulle mitään väliä.
Ps: Tiesitkö muuten, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä. Terveisin Oma Napa, Pillu & Perse.
Jos ottaisit vielä minut, niin pääsisit asiassa eteenpäin...
Olisin niin vaativa kaikin puolin, että et ehtisi olla kiinnostunut muista enää.
Suosittelen avioieroa ja harkintaa abortin suhteen. Niin se lapsihan voi tietysti olla jonkun kolmannen miehen, vai? Olisi kai liian simppeliä, jos olis vaan kaksi vaihtoehtoa.
Ehdotan sinkkuelämää jossain mettässä, jossa ei oo kakslahkeisia sotkemassa sun kuvioitas.
...että kerrot just nyt miehellesi, että olet pettänyt häntä. Kerrot, että se ei ollut edes hetken hairahdus, vaan ootte tapaillu jo useamminkin - ja että tuleva lapsi voi olla kumman tahansa. Sillä kohtaa mies todennäköisesti alkaa pakata kamppeitaan, ja sinä jäät yksin. Pysy yksin (=asu yksin) niin kauan kuin lapsi on syntynyt ja saat teetätettyä isyystestin. Vasta sen jälkeen on aihetta ryhtyä miettimään mitä tehdä. Parempi kun ette liikaa märehdi asiaa ennen lapsen syntymää ja isyystestiä. En missään tapauksessa suosittele lapsesta luopumista tai aborttia, koska sitä tulisit katumaan koko loppuelämäsi ajan, oli hänen isänsä kumpi tahansa. Sitten kun sylissäsi on vauva, jonka isä on varmistettu, voitte keskustella tulevaisuudestanne paljon viisaammin, ilman että täytyy spekuloida ja pahoittaa toisten mieliä. Usko pois, näin kannattaa tehdä! Meille ulkopuolisille on aivan sama kummanko miehen kanssa vietät tulevaisuutesi - vai suostuuko loppujen lopuksi kumpikaan viettämään tulevaisuuttaan sinun ja vauvasi kanssa!
Yksi tärkeä asia: jos miehesi asiasta kuultuaan haluaa avioeron, yritä saada hänet ymmärtämään, että avioeroa kannattaa hakea vasta kun isyys on selvillä. Voi olla, että isäksi paljastuu se toinen mies, mutta voi olla myös niinkin, että isäksi paljastuu oma aviomiehesi! On parempi vaikka asua erillään, kuin erota heti myös virallisesti, sillä ihmisen mieli on muuttuvainen. Pitää antaa tilaa tunteille ja hyväksyä aiheelliset syytöksetkin. Me aikuiset ollaan herkästi häiriintyvää sorttia, mutta tällaisenkin asian kohdalle sattuessa pitää osata nähdä pitkälle! Suosittelen todellakin, että tässä tapauksessa kerrot ehdottomasti isyyden epävarmuudesta miehellesi ja odotatte isyystestin tulosta ennen suurempien päätösten tekoa.
Mulla itselläni on tosi monimutkainen lähimenneisyys..ja täynnä vääriä valintoja,joten,kuuntele itseäsi äläkä muiden viisaita neuvoja.Vain sinä päätät mitä haluat vaikka päätöksen teko ei olisi aina niin selvääkään.
Itse seurustelin ihanan miehen kanssa yli vuoden.pikku ongelmia tietysti oli mutta eiköhän niistä olisi selvitty kun aikaa olisi antanut kulua.No minä tein itse tapani mukaan kärpäsestä härkäsen ja uuden ihastukseni tavattuani kutsuinkin hänet luokseni kylään.
Verukkeine käytin itselleni että meillä menee muutenkin huonosti vaikka tosi asiassa olin elämäni miehen kanssa.Sitten ihastuimme tämän uuden mieheni kanssa korvia myöten ja aloimme tapailla.
muutaman päivän kuluttua jätin elämäni rakkauden ja jatkoin tämän vietävän hyvännäköisen ihastukseni kanssa elämää, miettien vain kuinka onnellinen olen saadessani tälläisen kiltin miehen itselleni.
meni 2 kk ja meillä oli jo ongelmat hyvää rataa vauhdissa.Olimme eri paikkakunnilla asuessamme päättäneet viisaasti että muutamme minun asuntooni ja hupsista kun olikin yhtäkkiä raskaana.
kaikenlaiset ongelmat alkoivat kasautua yllemme ja homma ei toiminut ollenkaan.sitten sain vielä kuulla kuinka tämä poikaystäväni oli pettänyt minua entisen tyttöystävänsä kanssa ja minä olen raskaana ja hoidan kaikki asiat muutenkin.
ahdistuin ja masennuin...koko raskauden alku ja keskivaihe oli minulle pelkkää sumua ja vasta loppuvaiheessa saimme elämämme jotenkin järjestykseen.
ilman raskautta olisin jättänyt tämän miehen jo aikoja sitten.
edelleen olemme yhdessä kuin ihmeen kaupalla mutta silti kaipaan exääni ja olemmekin silloin tällöin edelleen yhteydessä.kumpikin jatkaa uutta elämää...minä vähän vähemmän onnellisena.
monesti olen katunut miksi jätin exäni ja aloin seurustella tuntemattoman miehen kanssa?
nyt meillä on lapsi ja olemme kihloissa ja yritämme kovasti pitää liiton kasassa vaikka edelleen taistelemme kaikennäköistä tuulimyllyä vastaan.
rakkaudesta en tiedä mutta välitän hänestä kovasti.hän on erittäin hyvä isä lapsellemme.
erehdyin vain sekoittamaan himon tunteen rakkauteen niinkuin monet muutkin naiset ja siten pilasin elämäni jonka olisin voinut viettää täydellisesti exäni kanssa.
siispä päätä asioista itse ja järjellä.Lapsen teko on paljon muuta kuin kasvava maha ja suloinen pikkukäärö.lapsi on myös valvottuja öitä ja päivällä kuljet kuin zombi kun ei saa nukkua(varsinkin yh äitinä!!kaikki kunniani heille)kiukutteluja ja itkuja joista ei ota selvää mitä haluaa.
kiukustumista , hermostumista, ainaista väsymistä ja huolenpitoa.MINNEKÄÄN et mene enää yksin tai ainakaan ajattelematta koska tarvitsee käärö noutaa.24 h valmiudessa toisen tarpeisiin vastattaessa.
elämä ei ole enää yksin kertaista ja lähdet tästä vaan, vaan pitää pukea riisua pakata purkaa laittaa ja ottaa ennenkuin pääsee lähtemään!
täytyy ajatella lasta realistisesti.usein lapsista puhutaan vain vaaleanpunaisilla haavekuvilla, kuinka he nauravat ja ovat kilttejä ja nukkuvat ja syövät.sitäkin tietysti mutta paljon vastuuta liittyy lapseen jota kannattaa ajatella.
isyyden selvittäminenkään ei tapahdu niin nopeasti ja on monivaiheinen tehtävä.
hankinnat täytyy tehdä lasta varten ennenkuin se syntyy ja yksin tai ei.raskaana kaikki sujuu hankalammin,ison mahan ja hormoonien vuoksi.
itse olen tehnyt abortin ja nyt minulla on lapsi.keskeytyksen tein koska en halunnut tehdä lasta eräälle joka ei ansainnut minua, saati sitten lasta, eron keskelle.ja en ole katunut yhtään päätöstäni.se oli vahva päätös ja tämä lapsi myös.
VOIMIA JA ROHKEUTTA PÄÄTTÄÄ OIKEIN;MITÄ IKINÄ SE SITTEN ONKAAN!
jenny