Itse olen lukenut pelkkää psykaa realiin ja mietityttää et onkohan sillä mahdollisuus saada ihan kohtalainen arvosana? Ja onko mahdollista et tulee kahdeksan sopivaa kysymystä yhestä aineesta..huonolta näyttää :( Voisiko kukaan sanoa psykaan jotain avainsanoja mitä pittää todella osata että pärjää? Olisin todella kiitollinen jos joku osaisi sanoa jotain vinkkejä vielä viime hetken lukemiseen mitä todella kannattaisi päntätä? :)
psyka
Paniikki iskee
171218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mä oon kans lukenu vain yhtä ainetta...kyllä mä luulen ainakin, et sillä voi saavuttaa hyvän arvosanan, jos sen yhden aineen hyvin hallittee...riippuu tietenkin, kuinka hyvää arvosanaa haet... Kaveri on kirjoittanut jo reaalin syksyllä, se vastas pelkkään psykologiaan ja kirjotti siitä laudaturin. Että kyllä kaikki on mahdollista!!
Sellasia tärppejä, joita mulle on sanottu psykologiasta on oppiminen, kehitys(erityisesti nuoruus) ja psykologian tutkimus... Kyllä sä pärjäät, luota ittees!:)
Ite käyn iltalukioa enkä ole lukenut reaaliaineista kuin psykologian ja uskonnon.
Juu, hiukka huimaa. Mutta jos olet lukenut psykologian abi-opasta niin aika hyviä pisteitä on saatu aika onnettomilla vastauksilla.
Sosiaalipsykologiaan liityvät jutu kannatais osata ja kognitiivisen psykologian perusasiat hyvin.
Avain jutut kognitiivisesta ja humanistisesta psykologiasta sekä psykoanalyysistä ja behaviorismista.
Bowlbyn, Piaget'n, Mahlerin ja Eriksonin teoriat. Eli nää psykososiaaliset kriisit, kiintymysteoria jne.....esioperationaaliset kaudet...assimilaatiot...adaptaatiot....jne...
Noi kun osaa niin ei hätiä :)
Mikä on kyseinen Bowlbyn teoria? Olen lukenut 5 kurssia psykaa (kurssit 1,2,3,4 ja 5) ja kirjasarjana Eliisa Tuunalan ja Risto Vuorisen Psykologian perusteet. Missään niistä ei ole mainittu Bowlbyn teoriaa...? Kääk... Kirjoitan nimittäin itsekin psykan...
Bowlbyllä oli ne kiintymyssuhdeteoriat, eli miten lapsi on turvallisesti kiintynyt tai turvattomasti kiintynyt...
John Bowlby on merkittävä psykologi jonka kiintymysteoria hyvin tunnettu.
Varhaisen kiintymyssuhteen merkitys lapsen psykososiaaliseen kehitykseen...turvallisesti- ja vastustavasti kiintynyt.
Lue täältä nuo erityypin kiintymyssuhteet
http://www.stakes.fi/huosta/tietokiertoon/tk2598.htm
Merkillistä jo teidän kirjoissa on ohitettu noin merkittävä teoria?
Noita samoja asioita on käsitelty paljon Mahlerin teorian yhteydessä: esim. sitä, miten oikein ajoitettu hoito vaikuttaa lapsen myöhempään kehitykseen (tunteeko hän olevansa itse hoidon ja pahanolon poismenon aikaansaava subjekti vai tuleeko hänelle tunne oman itsensä passiivisesta hallinnasta, kun hoito ajoitetaan liian aikaisin). Keskeisesti on painotettu just ensimmäisen hoitosuhteen laatua ja sitä, miten tärkeää se on perusluottamuksen ja perusturvallisuuden synnyn kannalta ja sitä kautta myös myöhemmän itsetunnon kehityksen kannalta.
Nyt alkaa iskeä paniikki... Pitänee opetella tuo Bowlynkin teoria mitä pikimmiten vaikka nuilta Stakesin sivuilta...Tää on ihan uskomatonta. Ei edes ton mun kirjan henkilöhakemistosta löydy nimeä Bowlby...
Sosiaalipsykologian jutut kannattais osata? Meillä ainakin sos.psyka on ns. kirjoitusten ulkopuolinen kurssi, kurssi 6, eli sitä ei "tarvitse" lukea kirjoituksiin. Kuka ja missä on sanonut/keksinyt että sitä kannattaa painottaa? Paniikki iskee.
Sosiaalipsykologiasta, eli kurssista kuusi tulee yksi kysymys yo-kokeisiin. Ja se on kysymys numero kolme normaalisti.
Tämäpäs mielenkiintoista. Meidän koulussa nimittäin yleisohje on se että pakolliset ja syventävät on niitä valtakunnallisia kursseja, joista voi tulla kysymyksiä yo-kokeeseen. Ja sosiaalipsyka on merkitty soveltavaksi. Miiieelenkiintoista... mitähän tästäkin tulee.
Meillä ainakin opettaja sanoi, että ei ne nimet niin tärkeitä ole, kunhan teorian osaa. Eikös nuo kiintymyssuhdemallit liity ratkaisevasti juuri ydinminäteoriaan? Ydinminäteoriahan on nykypsykologian teoria vauvan minän kehityksestä, joka on kerätty monista teorioista. Ainakin meidän Persoona-kirjan mukaan..
eihän mihinkään psykan kurssiin voi sanoa noin! Kaikki tarpeellisia. Kannattaa opetella yhdistämään asioita ja tekemään johtopäätöksiä plus opettelemaan joitain teorioita niin, että muistaa paljon psykologisia termejä. Opettajamme painotti, että kannattaa käyttää mahd. paljon termejä, koska se kertoo osaavuudesta, ja erottelee "oikean psykan opiskelijan" niistä, jotka ovat lukeneet pari kurssia ja kokeilevat tuurilla vastata psykan kyssiin, jotka vaikuttavat helpoilta, ja joihin pystyy vastaamaan arkisestikin.
Pointti on se, että pakollisilla ja syventävillä valtakunnallisilla kursseilla pitää yhteensä olla niin paljon tietoa, että pystyt PERIAATTEESSA vastaamaan kahdeksaan kysymykseen ja saamaan L:n. Lisäksi kysymyksissä saa olla "kurssien ulkopuolisia asioita" (oletan että pakollisten ja syventävien kurssien ulkopuolisia), mutta vain sen verran, että ns. peruskurssien tiedoilla on mahdollista (teoriassa siis) saada L:ä.
Ja tämän määritelmän mukaan sosiaalipsykologia ei kuulu näihin peruskursseihin meidän koulussa. En tiedä kuka ja missä ryssi, mutta näin on.
Tottakai sosiaalipsyka on hyvää ja vastausta tukevaa tietoa monessa kohdassa, mutta se ei tee siitä suoraan alueeseen kuuluvaa. Ja se tässä nyt kiinnostaa että kuuluuko se suoraan alueeseen ja meidän koulussa on mokattu totaalisesta, vai onko se vain hyvin suosittu valtakunnallisten kurssien ulkopuolinen kurssi.
Ja käsitteistä vielä: niitä on hyvä käyttää, mutta ne pitää AINA selittää! Muuten se ei kerro osaamisesta.
Sosiaalipsykasta on myös oma kysymyksensä, joten sen opiskelusta on myös hyötyä. Kaikissa lukioissa ei ees oo mahdollisuutta käydä sosiaalipsykan-kurssia, joten sen käyneillä on selvästikin etulyöntiasema kirjotuksissa.
Luen kans pelkkää psykkaa. Ensin oli suunnitelmissa et ussaa ja yhteiskuntaoppiakin vähän, mutta nyt se on vähän jääy. Oon tehny pal käsitekarttoja ja tenttikysymyksistä oli tosi pal apua! :) Sit oon harjotellu vastaamista vanhoihin yo-lyssiin ja tarkastanu ne aina yks kerrallaan kirjasta. Toimii :) Ja AINA mietin jo vastatessani kyssiin, et on hyviä esimerkkejä ja KAIKKI TÄYTYY PERUSTELLA JA KÄSITTEET SELITTÄÄ. Se on hyvä muistaa psykassa. Aika pal pärjää pelkäs perustiedol, mut pisteitä ei sillä pal tuu. Kannattaa opetella joitain muistisääntöjä/malleja, joita voi käyttää melkein kaikis paikois, esim. Havaintokehä. Ja tärkeä muistisääntö myös se, et rohkeesti vaan toistamaan samoja asioita seuraavassaki kyssässä, jos ne on jääny mieleen edellisestä, koska jokainen tehtävä arvostellaan yhtenä, eikä sitä oteta huomioon et toises ainees on juts selittäny saman. Itsellä on ongelmia ton suhteen, ei millään jaksai toistaa taas samaa, mut pitää vana totutella.. Tsemiä lukemiseen, keskiviikkoillalla se on jo ohi :)
niin ja siis psykas on kuiteski enemmän kyssiä verrattuna joihinki muihin aineisiin, 9 plus jokeri, joten keskittäminen on helpompaa ku niis, mis on vaan 8 kyssää ja niistäki yks jokeri, jolloin on pakko vastata kaikkiin.
Itsekin luen pelkkää psykologiaa, ja olen kuullut paljon rohkaisevia kommentteja siihen suuntaan, että yhdelläkin aineella voi aivan hyvin onnistua. Tietysti vähän pelottaa, että mitäs sitten, jos kymmenestä kysymyksestä ei kahdeksaa vastauskelpoista löydykään, mutta luotan lähinnä hyvään tuuriin. Kuten joku jo sanoikin, aika perusfaktoillakin saa jo yhden pisteen, ja aina voi sattua niinkin hyvin, että muiden aineiden kysymyksistä löytyy joku "helppo".
Toinen juttu, joka huolettaa on se, että meillä päin ei kursseilla koskaan katsottu kirjaan päinkään. Hyvin osataan soveltaa oikeaan elämään ja ymmärretään jutut, mutta varsinaisia tutkimustuloksia tai "oppi-isien" nimiä ei juuri ole heittää kehiin.
Lukuloman aikana kävin tietysti perusteellisesti läpi kaikki kuusi kurssia ja nyt viime hetkillä lueskelen kertausopasta ja hahmottelen miellekarttojen avulla karkeita kokonaisuuksia. Vanhoja yo-kysymyksiä sekä eritasoisia vastauksia (löytyy kertausoppaasta) kannattaa kanssa käydä läpi, niin saa jonkinlaisen kuvan ensinnäkin kysymyksien rakenteesta ja siitä, mitä vastauksilta vaaditaan ja mitä EI kannata tehdä.
Neuvot tosin ovat huonoja tässä vaiheessa, mutta silti.
Muistakaa, että jos psykan kysymykset näyttää hankalilta niin kannattaa vilkasta biologian kysymyksiä. Niillä, jotka on opiskellu neuropsykan kurssin hyvin, on hyvät mahdollisuudet vastata myös biologiaan, jos vain kysymykset sattuu olemaan oikeanlaisia. Esim. jotain hermoimpulssin kulkua, hermostoja sun muuta on käsitelty neuropsykassa niin hyvin, että uskoisin niiden auttavan hyviin pistemääriin myös biologiassa.
Tsemppiä kaikille! Muistakaa että ollaan kaikki samassa tilanteessa, kaikilla on varmaan suunnilleen samanlaiset fiilikset.. :)