Mitään kadu en

Kuka vaan tietäis. Rahapelit on kyllä rahankeruukoneita, paavikin pannumyssy päässä pelaisi niitä, jos niillä rikastuisi.
Mutta mutta niitä ei ikinä poisteta, kun rahankeruukoneilla saa köyhältäkin
leskeltä roposet pois elitti urheiluun ja korkeaan kulttuuriin, mitkä pennoset
muuten jäisi saamatta, luulisin

Edith Piaff laulaa alkuperäisen upeasti.https://youtu.be/fpHAsb2XQOY

Kuis ny tolleen?
Kivikova lesken kakkonen herkistynyt?
Elämänmittainen moralismi alkaa kolkuttaa.

No, tuli nuorena aikuisena elettyä tunteella aika intensiivistä elämää. Joillekin tuli aiheutettua murhetta, mutta saivat kai ne toisetkin osapuolet jotain. Ainakin oppivat, että kaikki ei ole kestävää. Kyllä siinä omatkin siivet paloivat, ja opin itsekin jotain. Opin arvostamaan muutakin, kuin uuden rakkauden huumaa. Joskus tuntuu syylliseltä, kun vanhat poikaystävät ottavat yhteyttä.

Olin suhteessa yhden keski-eurooppalaisen perheellisen kanssa 1980-luvulla. Lopetin suhteen, kun minusta tuntui, että lapsilta ei saa viedä isää, eikä lasten äidiltä puolisoa. Pahaltahan se tuntui silloin, siis kumpikin vaihtoehto.

Sain kirjeen 30 vuoden päästä v 2014. Oli kumminkin eronnut ja halusi selvittää välejä, vaikka oli jo uusi hyvä vaimo. En vastannut, koska ajattelin, että menneessä ei kannata elää.

Puolisoni sairastui niihin aikoihin, ja oli muutakin mietittävää. En tiedä olisko pitänyt ottaa yhteyttä vai ei. Olen katsellut facebookista, että profiili miehellä on. Itselläni ei ole, koska on liikaa vanhoja tuttuja, jotka onnistuvat löytämään yhteystietoni muutenkin. Joskus mietin, olisko pitänyt lähteä kyseisen saksalaisen matkaan, mutta veikkaan, että ei. En kadu, mutta silti joskus herää epäily.