Olen tapaillut naista reilun kuukauden. Alusta asti hän on ollut todella varauksellinen kaiken läheiyyden antamisen suhteen vaikka hänestä selvästi näkee että hän nauttii kun saa läheisyyttä minun aloitteestani. Nyt kuitenkin pitemmän päälle on alkanut tympimään kun toinen ei tee minkäänlaista aloitetta suutelemisen saati seksin suhteen vaan kaikki on minun tekemisieni varassa. Tapailuaikaan nähden seksiäkin on mielestäni ollut erittäin vähän ainakin kun vertaa aikaisempiin suhteisiini, koska tuntuu että painostan häntä ja että haluaako hän ylipäänsä seksiä, jos itse olen kokoajan se joka tekee aloitteen. Mistä tämä voisi johtua? Onko hän vaan ujo tai epävarma?
Hetken jo kävi marttyyrimäisesti mielessä että no lopetan sitten minäkin kerta hänkään ei näytä kiinnostustaan fyysisesti minua kohtaan josko se auttaisi mutta se ei varmaan ole kyllä viisasta.
Onko muilla vastaavanlaisia tilanteita?
Hetken jo kävi marttyyrimäisesti mielessä että no lopetan sitten minäkin kerta hänkään ei näytä kiinnostustaan fyysisesti minua kohtaan josko se auttaisi mutta se ei varmaan ole kyllä viisasta.
Onko muilla vastaavanlaisia tilanteita?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kuukausi on todella lyhyt aika, joten vaikea sanoa yhtään mitään, mutta tässä jotain ajatuksia: Kerroit että naisesi oli heti varauksellinen. Mietin miksi aloit tapailla häntä, jos pidät toisenlaisista fyysisesti aloitteellisista naisista, luulitko että hän salamannopeasti muuttuu. Oletteko puhuneet tilanteesta avoimesti. Lähesty asiaa positiivisesti, kerro mistä pidät, älä syyttele. Marttyyriksi heittäytyminen ei johda mihinkään, paitsi tilanteen lukkiutumiseen. Olethan muuten tietoinen, että toiset ovat luonnostaan enemmän seksuaalisesti responsiivisia ja toiset spontaaneja. Tai ehkä naisesi lähestyy sinua jollakin muulla tavalla kuin fyysisesti, lähestymistä on monenlaista. Voi myös olla, että hän ei halua seksiä eikä muutakaan kosketusta yhtä usein kuin sinä, eikä siksi ehdi tehdä aloitetta.
On todella tuttua. Vaikka tiedänkin olevani se spontaanimpi ja aloitteellisempi osapuoli ihan luonnostaan, niin toisen passiivisuus kuluttaa. Tunnen olevani jollain tasolla torjuttu ja vähemmän haluttava (myös muutoin kuin seksuaalisesti), joten alan aina kärsimään tilanteesta - vaikka kuinka yrittäisin mieltää asian "ihan luonnolliseksi", mitä se varmaan onkin.
Nyt sitten taas koitan etsiä kaltaistani, koska seksistä ja seksuaalisuudestani huolimatta haluaisin kumminkin sen täysipainoisen ja tasa-arvoisen suhteen, jossa molemmilla on hyvä olla.
Piti vielä mainita olennainen, nimittäin tuo koskee myös ja etenkin sitä muuta läheisyyttä, ei pelkästään seksiä. Jälkimmäisen vielä kestäisi, muttei sitä suutelemisen ja silittelyjen puutetta. Aina joutuu miettimään haluaako toinen oikeasti, että kosketan ja onko tämä/minä nyt liikaa…
Tällä palstalla on ollut aiemminkin kirjoituksia tyynyprinsessoista... Liekö olet sellaiseen törmännyt?
Minun neuvoni: Lopeta aloitteiden tekeminen, ja seuraa miten hän reagoi asiaan. Jos hän nauttii fyysisestä läheisyydestänne, hän hakeutuu lähellesi omaan tyyliinsä tai ainakin ottaa asian puheeksi. Jos taas hän ei reagoi tilanteeseen mitenkään, no... asia ei ole hänelle tärkeä. Se ei tee hänestä mitenkään pahaa ihmistä, mutta ehdottomasti epäsopivan kumppanin sinulle.
Olette tapailleet vasta päälle kuukauden. Jos kemiat eivät pelaa ja perustavanlaatuinen vastavuoroisuus puuttuu heti kättelyssä, ei asiasta kannata tehdä sen kummempaa numeroa, vaan siirtyä kohteliaasti eteenpäin. "Marttyyrimaista" olisi ottaa tilanteesta nokkiinsa, tai venyttää väkisin suhdetta joka alusta lähtien ei ole ollut omien tarpeiden mukainen.
Ettekö te aloitteelliset voi seurustella keskenänne? Miksi yritätte väkisin pakottaa muita mielenne mukaisiksi? Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, eikä vain teillä.
Olen kyllä vähän hämmentynyt tästä aloituksesta sekä kommenteista? Ei kai se mikään oletus ole, että heti pitäisi olla valmis hyppäämään sänkyyn ja muutenkaan luottaa toiseen kuin johonkin vuoreen. Etenkään, jos on vasta tapailtu niinkin mitätön aika kuin kuukausi.
Olen pahasti samaa mieltä.
Ei pitäisi myöskään olettaa, että seksi on toiselle mitätön juttu tai edes sellainen, jonka voi haudata helposti, ja antaa toisen odotella epätietoisuudessa ja -varmuudessa.
Myös passiivisen osapuolen on syytä miettiä onko läheisyydenkipeä kumppaniehdokas oikeasti sopiva ja ihan sanoa se. Etenkin, jos jo tietää, että itseä ei seksi juurikaan kiinnosta. Jos on luottamuspula, niin siitä ainakin pitäisi keskustella.
Kuinka voisi luottaa heti vieraaseen ihmiseen, luottamus täytyy rakentaa rauhassa vähitellen, eikö se nyt sentään ole selvää. Ja miksi ihmiset odottavat heti seksiä vieraan kanssa, eikö kenelläkään ole enää motivaatiota syvempiin tunteisiin. En ymmärrä teitä millään, en vain ymmärrä vaikka yritän.
Ei se ole selvää. Minulla on perusluottamus ihmisiin, olen kasvanut sellaiseksi. Eikä ole myöskään kovin ikäviä kokemuksia ihmisistä, kuten vaikka että joku olisi pettänyt. Seksi ei mitenkään vie pois motivaatiota syvempiin tunteisiin (tekisi mieleni laittaa parisataa huutomerkkiä tähän), miksi ihmeessä se olisi niin? Seksuaalisistakaan ihmisistä suurin osa ei halua vaihtaa kumppania vaan nimenomaan panostaa omaansa ja oppia tuntemaan hänet kaikin puolin. Suurin osa suhteistani on pitkiä. Kaikki ovat olleet läheisiä ja ollaan myös keskusteltu paljon.
Kyllä minullakin normaali perusluottamus, mutta en ole sinisilmäinen ja luule kaikkien ymmärtävän itseäni ihmisenä. Minulle ei riitä luottamukseen jotkut perusasiat, vaan haluan toisen myös olevan samalla aaltopituudella henkisesti. Kun ensin synkkaa henkisesti ja tunnetasolla, sitten voidaan siirtyä fyysiseen kontaktiin. Jos ei synkkaa, niin ei ole mitään innostusta seksiinkään tai muuhun koskemiseen. Enkä millään osaa nähdä seksiä motivaattorina mihinkään. Sehän on vaan fyysisen halun ilmentymä, miksi sitä ei saisi sanoa.
Ymmärrän sinua ja tiedän miten raskaalta tuo tuntuu. Itselläni tulis ainakin sellainen olo että haluaako tuo ihminen edes minua? Mä elän suhteessa jossa joka ikinen läheisyyden hetki pitää erikseen pyytää. Oli ihmiset erilaisia tai ei, kyllä se kiinnostuksesta kertoo jos tekee myös aloitteita ja huomioi toista. Mutta. Teidän aika on vielä niin lyhyt..
Mua sitten ärsyttää kun näillä palstoilla kiinnitetään epäolennaisiin asioihin huomiota. Tarkoitan sitä että kun joku kysyi että miksi aloit tapailla tätä naista jne jos alussa jo oli varautunut.. "Markkinat" on aika pienet ja on hyvä että kaikki ei luovuta heti alkuun.
Aloittajalle:älä vielä luovuta, voi olla että asia vielä korjaantuu kun aikaa kuluu. Jos on tosiaan vain ujo, ei vielä uskalla? Jos kaikki muu kolahtaa niin mä jatkaisin tapailua, ja antaisin mahdollisuuden vielä.
Oletko kysynyt asiasta naiselta, jota tapailet? Keskustelemalla opitte tuntemaan toisenne ja saat tietoa yhteensopivuudestanne. Kyllähän nykyajan naiset suurimmalta osin uskaltavat seksistä, mieltymyksistä ja haluista keskustella, eikö vain?
1 kuukausi on lyhyt aika saada tietoa vain kokemuksen perusteella. Hän voi nauttia ollessaan sinun vietävissä eikä halua tehdä aloitteita. Hän voi luulla sinun haluavan tehdä aloitteet. Hän voi nauttia seksistä paljonkin ja silti toivoa hitaasti etenevää seksielämää. Tai sitten hän vaan ei ole aivan yhtä kiinnostunut seksistä kuin sinä. Ystävällisesti keskustelemalla asia toivottavasti selviää :)
Seksuaalista vetovoimaa joko on tai ei ole. Jos vetovoimaa ei ole, väkisin vääntäminen, pakottaminen, syyttely, jankkaaminen, taktikointi tai neuvottelu ei auta asiaa tippaakaan. Jos vetovoimaa on, sen kyllä huomaa sanomattakin, vaikka ei ikinä harrastettaisi seksiä tai edes hipaistaisi toisiaan.
Niin on monta erilaista murhetta, kuin ihmistäkin.
Mä haluaisin mun naista, usein. Rakastan kosketusta, rakastelua, kaikkea sitä. Mutta saan sitä vain kun hänellä on hyvä fiilis. Eli harvoin. Ja se tuntuu kauhealta. Mä voisin rakastella suihkussa, sohvalla, missä vain, hän vain sängyssä.
Tasan ei mene nämäkään haaveet.
Voisiko siihen fiilikseen jotenkin vaikuttaa? Vaikkapa puhumalla ja kuuntelemalla? Omasta mielestäni on normaalia haluta seksiä ja kosketusta vain silloin kun on hyvä fiilis. En tosiaankaan anna koskea itseeni jos olen jostain syystä negatiivisessa mielentilassa, haluan silloin vain puhua. Tämä fiilisjuttu ei kylläkään ole ollut koskaan ongelma, olen useimmiten hyvällä fiiliksellä.
Tämä on kipeä aihe ihan varmasti molemmille osapuolille. Toinen saattaa tuntea riittämättömyyttä ja toinen sitä, että on koko ajan jotenkin liikaa ja riesa. Se ei mielestäni silti tarkoita, etteikö olisi seksuaalista vetoa. Tarpeet ja tapa kohdata seksi ovat vain niin erilaiset.
Itse tykkään huonoissakin fiiliksissä yleensä siitä, että toinen koskee. Samoin alan aika nopeasti haluamaan, jos hän koskee "oikein" eli rauhallisesti ja hellästi. Hyväilyillä on helppoa ylläpitää läheisyyttä ja antaa parisuhteelle se spesiaalimerkitys. Tiedän silti vallan hyvin, etteivät kaikki ajattele tai koe asiaa samalla tavalla. Sitä pidetään seksikeskeisenä, mitä se kai määritelmällisesti ainakin jossain mielessä onkin.
Hain ihan tarkoituksella selkeän seksuaalista naista kumppaniksi ja löysin myös. Vältämme molemmat sen kammottavan tuskan, kun rakas on siinä eikä häneen voi koskea. Omanlaisen kanssa ei tarvitse tuntea olevansa minkään sortin hirviö, vaan saa elää läheisyyden höttöä ja rakastaa täysillä, myös fyysisesti. Ja on upeaa kun toinenkin haluaa, eikä saa pidettyä itseään kurissa. Kun toinen on siinä ja hymyilee joka kerta kun kosketan. Piti vain uskaltaa kertoa, että seksi on itselle iso juttu ja varmistella, että se on myös hänelle tärkeää. Ei se ihan helppoa ole torjunnan pelossa.
Ihanan fiksusti ja kypsästi kirjoitettu...seksi on kahden välinen ihana asia, nautitaan siitä...
Minulle taas on tärkeää kohdata rakastettu henkisellä tasolla, ilman sitä ei ole mitään todellista suhdetta. Seksikin on kivaa silloin kun se sitä on, mutta se on kuitenkin vain ruumiin toiminto kuten vaikka syöminen. Se jää aina jotenkin pintapuoliseksi kohtaamiseksi verrattuna henkiseen ja emotionaaliseen kohtaamiseen. Koen ettei niin hataralle asialle voisi mitään rakentaa. En myöskään ymmärrä miten seksillä tai koskettamisella voisi ylläpitää syvällisempää läheisyyttä, eikö sitä ylläpidetä puhumalla, jolloin voi kohdata toisen oikeasti.
Se, että on paljon seksiä ei mitenkään tarkoita, että ei myös puhuttaisi.
Päinvastoin mielestäni. Seksin jälkeen tuntee väistämättä olonsa läheiseksi toisen kanssa ja on helpompi puhua vaikeistakin asioista. Ei varmaan kaikilla, eikä kannata olettaa sitä, mutta ainakin itselläni useammassa suhteessa näin.
Miksi seksin pitää olla aina joidenkin "jalompien" asioiden vastakohta, kuten henkisyyden? Samalla ylimielisyydellä voisi sanoa, että kylmät ihmiset ovat usein kylmiä kaikin puolin.
Miksi nimittelet kylmäksi ja ylimieliseksi vain sen vuoksi, että olen kanssasi eri mieltä. Keskustelutyylisi perusteella olet itse ylimielinen, etkä todellakaan vaikuta lämpimältä ihmiseltä myöskään.
Kannattaa etsiä itselleen sopivaa seuraa, eikä väkisin yrittää pakottaa muita mielensä mukaisiksi, vaikka olisi kuinka dominoiva ja itsekeskeinen persoonaltaan.
Tällaisiakaan negativisia keskusteluja ei synny jos synkkaa.
Tuo nainen on oivaltanut ettei oksettava lesboilu ole häntä varten. Onnittelut hälle siitä. Sinä itse saat hävetä kun olet tämän naisen eheytymisen tiellä.
Puhu hänelle. Suoraan. Kaikki mitä tänne olet kirjoittanut. Sitten ei ainakaan hänelle ole epäselvää.
Oma veikkaukseni on, että
a) hän ei osaa tehdä aloitetta, ei ole kokemusta ja on kömpelö
b) jostain syystä pitää aloitteen tekemistä toisen osapuolen velvollisuutena tai
c) häntä ei kiinnosta.
Eron kohdatessa hän sitten todennäköisesti vetoaa siihen, että teillä ei ollut seksiä. Kannattaa puhua siis nyt.
Tuohon aiempaan kommenttiin, että todellakin seksi lähentää. Seksi erottaa suhteen muista ihmissuhteista. Aina naiset lässyttää emotionaalista yhteyttä sun muuta. Toki on tärkeää, mutta ilman miellyttävää seksiä ei ole eikä tule minkäänlaista pysyvää parisuhdetta, ainakaan minulla. Puhua kun voi ystävien ja muiden läheisten kanssa, mutta seksiä ei todellakaan ole kuin rakastetun kanssa.
Tuolla asenteella kannattaa pysyä miessuhteissa. Ei tarvitse kuunnella lässytystä tai kestää eriäviä mielipiteitä.
Kuten itse et kestänyt tässä tapauksessa eriävää mielipidettä. Ps. olen lesbo, joka ei ole miesten kanssa. Mutta itse en vaan jaksa lässytystä, mitä aika moni jaksaa vouhottaa.
Minä taas en jaksa enää tämän palstan huonoa käytöstä, yhtä nimittelyä ja rumaa kielenkäyttöä nykyään. Onneksi ei tarvitse jaksaakaan.