Ihmettelen tota touhua, ku sensorit näkee sen opettajan antaman arvosanan. Kokeen arvostelunhan pitäisi olla objektiivista, eli pisteiden pitäisi olla arvostelijasta riippumattomia. Olen täysin varma, että monien sensoreiden mielipiteisiin ja niiden antamiin pistemääriin vaikuttaa, ainakin alitajuisesti se opettajan antama alustava pistemäärä. Jos äidinkielenopettajat luulevat ylipäätään tietävänsä jotakin, niin pitäs poistaa se opettajan antama arvosana ja katsoa mitä sensori antaa ja sen pitäis olla täsmälleen sama, muuten koko arvosteluhomma uusiksi. Toi äikän kokeen arvostelu on vähän liian subjektiivista. Muistaako kukaan sitä NYT-liitteessä ollutta testiä? Sama aine sai laudaturin ja sit jonkun approbaturin toisella arvostelijalla. Mua henk. koht. vituttaa tää touhu. Tekis YO-kokeesta sellasta absurdia monivalintaa niinku luullun arvaamisissa, niin päästäisiin helpommalla.
Sensorit
sensorit
141857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen aika pitkälti samaa mieltä. Miun arvosana voi riippua siitä että kenelle koulun äikänopettajista se sattuu menemään alustavaan arvosteluun. Toisen opettajan kursseilla olen muka kirjoittanut aina E:n tai L:n aineita, toisen opettajan kurssilla hätäseen C:tä, muutaman kerran M:ää... Joten väittäisinpä että nuo on olleet riippuvaisia opettajien arvosteluista, en ole niin paljon mun kirjoitustaito/-tyyli heitellyt. Siitä en tiedä, kumpi opettajista on "oikeassa", mutta toivon tietysti että tuo eka ope korjaa mun aineen =)
Jeps.
Minullakin riippuu aineiden arvosana siitä, kuka sen tarkistaa.. Esim. toinen opettaja antoi kympin ja toisen tunneilla saan jotan 6-7. Muutkin ovat koulussa puhuneet tästä, joten en ole ainoa.
opettaja merkkaa oman arvosanaehdotuksensa vain himmeästi lyijykynällä jonnekin paperin takapuolelle ja sensori vilkaisee sitä vasta jälkeenpäin ihan huvin vuoksi. Monet opettajat yrittävät kyllä hieman vetää kotiinpäin ja antavat muutaman pisteen liikaa omille oppilailleen, joten varautukaa laskuun.
Normaalin asia-aineen arviointi on minun mielestäni melko yksikäsitteistä, mutta tarkastajan subjektiiviset näkemykset astuvat kuvaan silloin kun kokelas on lähtenyt kikkailemaan ja tuottanut jotain kokeellista proosarunoa. Hyvä esimerkki tästä on kuuluisa parin vuoden takainen "Mitä on pahuus?" -aine, joka putosi lautakunnassa laudaturista improbaturiin.
kyseisen aineen lukea jotakain? miten voi olla mahdollista että L putoaa I:hin?
Minun käsittääkseni opettajan antamalla arvosanalla on vähän suurempi painoarvo. Eikös se mene niin, että sensorit tarkastavat ensin sen opettajan paremmaksi arvioiman aineen: jos pistemäärä säilyy sen arvosanan puolella, mihin opettajakin olisi arvioinut tai paranee, jätetään toinen aine kokonaan katsomatta. Jos taas "parempi" aine tippuu sensorin pistemäärällä alempaan arvosanaan, katsotaan se "huonompikin" aine, ja katsotaan saisiko sillä sen paremman arvosanan.
En kyllä nyt mene yhtään takuuseen tästä, muistelen vaan jotakin tämmöistä...
Ja tuo L--> I tippumisen mahdollisuus on ehkä yksi miljardista. Uskon kyllä että jollekin yhdelle onnettomalle joskus on voinut käydä näin (jos opettaja on ollut TODELLA taidoton!), mutta suurin osa näistä on urbaanilegendaa. En menisi tuollaisesta huolehtimaan.
Se tyttö oli aina saanu äidinkielen aineista kursseilla L:n, opettaja tykkäs tosi paljo sen teksteistä ja se tyttö oli muutenki lempioppilas (liekö vaikuttanut..) ja oli sit tosiaan lähtenyt sen aine ytl:ään ällänä ja voi voi mikä pettymys tyttöselle ku ei tullukaa ällänä takas vaan hylättynä! Oli nostanu kovan metelin asiasta pystyyn... Meiän äikän ope oli jollain koulutuspäivillä lukenut sen aineen ja sanoi että "se suorastaan uhkui liikayrittämistä", joka on sit ilmeisesti ärsyttänyt sensoria..Ja ilmeisesti se tytön opettaja on ollut sit sokea tai muuten vaan vajaa..
voiko missään enää lukea kyseistä ainetta?
Ei, aine on poistettu yleisestä jaosta tekijän toivomuksesta.
olen ymmärtänyt että opettaja merkitsee viimeiselle sivulle sen oman pistemääränsä minkä aineelle antaisi. Samoin hän merkkaa kumpaankin aineeseen I ja II kumpi on se ensisijainen ykkösaine joka opettajan mielestä on ollut parempi ja joka ensisijaisesti arvostellaan. Jos opettajan ja sensorin näkemykset poikkeavat kovin paljon toisistaan, voidaan lukea myös toinen aine ja/tai aineen lukee useampi sensori.
Sensori antaa ensin omat pisteensä ja katsoo vasta sitten mitä opettaja on aineen arvosanaksi aikonut. Opettajahan myös korjaa jo virheet alustavasti muistaakseni punaisella kynällä, ja sensori sitten olikohan vihreällä niin voi tehdä vielä omia merkintöjä. Näin kokelaskin voi sitten jälkeen päin katsoa kuka on tehnyt ainetta lukiessa mitäkin merkintöjä.
ole edes niissä "YO-aineita" -kirjoissa? En tiedä. Mutta Google ei tuntunut löytävän enää mistään. Viime vuonna se oli vielä netissä.
Mutta se oli siis aivan käsittämätöntä puutaheinää, joka ei käsitellyt aihetta juuri mitenkään. Täynnä kirjallisuusviittauksia eri romaaneihin ja omituisia kielikuvia. Siitä kyllä huomasi, että tekijä on lukenut ja paljon, ei sellainen olisi keltä tahansa onnistunut. Luovan kirjoittamisen kurssilla olisi ollut kova sana. Minusta opettaja teki väärin kun antoi sen Paavolan ymmärtää että sellainen teksti sopii kaikkiin tilanteisiin, kuten YO-kisoihin.
Äikän ope kertoi, että erään tytön molemmat aineet olivat lähteneet L:inä, mutta tulleet takaisin toinen A:na ja toinen I:nä. Luettiin aineet ja olivat kyllä sellaista sekohömppää ettei kukaan täysijärkinen mitään tajunnut.
Siis eihän nyt vaan unohdeta mistä lukiosta tässä oli kyse. No tietenkin Seinäjoen, iki-ihanasta, kultsipuppeli, kotilukiostani :D
Ai ai, ne oli aikoja ne. Kyllähän tämä ope meillekin yritti kummastella miten hänen antama L voi tippua I:hin :)
Olihan se melko absurdi teksti, minun mielestäni, mutta jätetäänhän nimet mainitsematta. Jätetäänhän?
Sensorit on vaan ihmisiä. Jotkut tykkää toisenlaisesta tekstistä ja jotkut taas toisenlaisesta. Se sattuuko tekstisi menemään sellaiselle luettavaksi, joka pitää kirjoitustyylistäsi on toivottavaa, koska silloin saat siitä hyvän. Mutta hyväkin teksti saattaa tulla huonolla arvosanalla takaisin, jos se sensori ei vaan sattunut pitämään tyylistäsi kirjoittaa. Minulla kävi aikanaan säkä ja tekstini luki sellainen, joka piti tyylistäni ja sain M:n minkä halusin.
Sellanenkin juttu on todellisuutta, että ajatelkaapas sitä määrää mitä ne sensorit siellä joutuu lukemaan. Joistakin aineista ne vaan silmää vähän läpi (siis lukematta kunnolla ainetta) ja antavat sitten saman kuin sen jo arvioinut opettaja, jotta pääsevät vähän nopeammin niistä hommista eroon.
Mutta elämä on.
sen verran, ettei opettaja sitä millään himmeällä lyijykynällä sinne merkitse vaan punakynällä, kuten kaikki merkinnät. Mutta ohjeiden mukaan siis tosiaan sellaiseen paikkaan, joka mahdollisimman vähän häiritsee sensoria.
Arvostelu näissä on aina vähintään kahden ihmisen arvostelu. Kun sensori on aineen arvioinut, hän katsoo mitä opettaja on antanut. Jos hän on suunnilleen samaa mieltä, arvosana muodostuu sen mukaan. Jos hän on kovin eri mieltä suuntaan tai toiseen, niin sitten astuu toinen sensori mukaan kuvaan, ja hänkin arvioi sitten sen aineen itse ja vasta sitten katsoo mitä muut ovat antaneet. Ja tällä tavalla sitten päädytään tulokseen, jossa opettajan arvioinnilla on merkitystä, mutta ei kuitenkaan lopullista merkitystä.