Häntä kuin avointa kirjaa?
Luetteko joskus
Anonyymi
36<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Et sinä mitään kirjoja lue.
Kaikki ihmiset ovat itselleni kuin avoin kirja. En harrasta tahallista mielenhallintaa, vain kun koen sen tarpeelliseksi. Silloin kohdistan vihani toiseen, ja aina aloitus on tullut toiselta.
Sinulla on aika suuret luulot itsestäsi. Ei edes hyvä ihmistuntija kykene tuohon. Mitä sinä tuolla mielenhallinnalla tarkoitat? Manipulointia? Kukaan ei ole ajatustenlukija. Toki ajatuksia voi yrittää toiselle "syöttää" tavalla tai toisella.
En. Minä epäonnistuin kaikessa. Valitsin väärin. Katsoin väärään suuntaan. En puhunut. Olin tyhmä. Hän istui siinä. Katsoin häntä ja hän katsoi minua silmiin. Katsoin pois ja takaisin ja edelleen hän katsoi ja hymyili. Olen maailman tyhmin mies.
Miksi katsoit pois päin? Muistan myös erään hetken, olin sen hetken hyvin onnellinen. Se tilanne on vaivannut mieltäni pitkään, miksi hän teki niin ja silti katsoi toisaalle.
No hän katsoi minua todella intensiivisesti. Säikähdin sitä vähän silloin. Tästä on paljon aikaa. Olin itse liikkeessä hän istui paikoillaan.
Kuinka paljon aikaa.? Ulkona, jokin vaikutti vaivaavan., ehkä siksi intensiivinen katse. Ei kuitenkaan halunnut jäädä puhumaan tuo poistuva henkilö. Ehkä luin väärin tai kirjassa väärät toimintaohjeet..
Hän on mulle sekavaa tekstiä. Ilmeisesti hebreaa.
Mikä teitä vaivaa? Se on heprea.
elä rubbee neuvvommaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Minua eräs työkaveri näköjään lukee. Huomasi heti ihastukseni erääseen nuoreen naiseen:-(
Koiran häntä paljastaa tunteet kuin avoin kirja!
En tosiaankaan! En yhtään
Joskus on tuntunut siltä, että luen. Mutta en luota itseeni siinä, siis että lukisin oikein. Ehkä hänellä on sama tilanne. Hankalinta on, kun nähdään niin harvoin ja yllättäen. Siinä menee aina vähän lukkoon, vaikka haluaisi olla avoin kirja.
Tunnistan itsessäni tuota samaa. Lukkiutuminen tarkoittaa yhtä asiaa, on ennenkokemattoman voimakas tunne, joka vyöryy kaiken ylitse. Ja aina nähdessä sama tilanne uudestaan, mutta ehkä tällä kertaa himpun verran viisaampana sittenkin.
Ja siksi niin ikävä kun lukittuu harvassa mahdollisuudessa jutella. Itsellekiñ näin käy .
Joo, mutten ymmärrä sanaakaan.
Tämä oli hyvä 😏
Jos kirjoittaa vain palstalla(eikä näe toista) niin pitäisi olla aikamoiset tuntosarvet, voimakas intuitio, vahvat kiikarit ja valtava telepatia, että pystyisi lukemaan toista kuin avointa kirjaa... Oon tyytynyt lähinnä selaamaan sisällysluetteloa... 📖
Tää on hyvä! 😀👍
Ommm ommmm, sallaisesti. Mikä muuten polvessa vikana? 🤭
Näyttääkö se jotenkin oudolta
Juu. Viimesessä kuvassa näyttää olevan jotain luupiikin tapaista? 🥺
Kiitos😊
Lillasti outoja kommentteja tullut vastaukseni jälkeen tähän ketjuun... 😅🦋🤚
Eipä siinä mittään... Mukavaa päivän jatkoa🌈
Ihan kun koskis mua...10:58....
Rutisee välii...Parempi jo ...ei täydellinen...
Kuha pärjään...Riittää...👍🙄T:Ellu...
Jatkuvasti. Suljen kirjsn kuitenkin. Lukeminen ei sovi, olen liian aktiivinen siihen.
jonkinlainen lukihäiriö siinä tulee ja täytyy kysellä ja tarkastaa.
Tapasin kaimasi, joka on umpirehellinen. Sellaisiakin on olemassa
En ole koskaan tavannut umpirehellistä ihmistä. Pääosin rehellisiä ja rehellisyyteen pyrkiviä ihmisiä kuitenkin. Joskus ihmisen sanat ja eleet voi olla ristiriidassa. Kaikki ei kerro myöskään kaikkea mutta sen voi "lukea" heistä. En tiedä, lasketaanko epärehellisyydeksi ristiriitainen viestintä. Joistakin ihmisistä huomaa, etteivät he kerro kaikkea tai puhu totta. Onko ajatusten pimittäminen epärehellisyyttä?
Tämä rehellisyys on muutenkin mielenkiintoinen teema. Rehellisyys ei ole sitä, että pitäisi kertoa kaikki henkilökohtaiset asiat kaikille tai että kaikki asiat kuuluisi kaikille, sillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja henkilökohtaisiin asioihin. Siinä mielessä kaiken kertominen ei ole rehellisyyden vaatimus. Totuuden muuttaminen eli valhe ei ole yhtä kuin kertomatta jättäminen. Totuuden muuttaminen on valhe. Kaikkea ei voi eikä kannata kaikille kertoa oman yksityisyyden vuoksi mutta myös sen vuoksi, ettei välttämättä tule ymmärretyksi, jos kertoo jotain, jota toinen ei vaikka ymmärrä ja mikä ei toiselle kuulu.
Todetakseen, että joku on "umpirehellinen" tai rehellinen, tulee nähdä henkilö koko ajan ja otanta tulee olla laaja, silti henkilöhistoriassa voi olla jotain tai joku hetki, mitä ei tiedä tai näe. Siinä mielessä kommenttisi on mieletön.
Kahta ihmistä ei myöskään voi verrata, jos toisen elämä on normaalia vailla vaikeasti ymmärrettäviä marginaalikokemuksia, joista syystä tai toisesta ei voi puhua, joita ei ymmärretä ja joiden kertominen rikkoo sekä ihmisen yksityisyyttä että leimaa ihmisen väärin kuulijan ymmärtämättömyyden tähden. Se toinen, tasapainoista ja normaalia elämää koko elämänsä viettänyt voi luonnollisesti jakaa enemmän. Tulee aina tai lähes aina ymmärretyksi. Tällöin kahden, täysin erilaisessa elämäntilanteessa olevan elämää ei voi verrata, sillä tilanne on jo lähtökohtaisesti epäreilu.
Hauskaa nää. Kiva, kun puhutte umpirehellisestä. Te ootte ilmeisesti sellasia immeisiä, jotka vois todeta näinkin (ja mulle on näin todettu) ihan kuin minä valehtelisin koko ajan.
Pääosin rehellistäkin ihmistä voidaan estää olemasta avoin ja rehellinen, siis mitä ihminen oikeasti on, eri tavoin uhkailemalla, painostamalla, kohdistamalla ihmiseen monenlaista vääryyttä ja painetta jne. Tällöin ei myöskään voida puhua välttämättä epärehellisyydestä. Tällöin ihminen joutuu valitsemaan "pienemmän pahan" ja punnitsemaan tilanteen. Silloin kun ihminen voidaan leimata epärehelliseksi, hänen on täytynyt tehdä tekonsa ilman ulkopuolista painetta. Hänen on pitänyt valita valhe ja vääryys ja valheelliset ja väärät teot valinnanvapaudesta käsin.
On vaikeinta olla umpirehellinen silloin kun se satuttaisi toista. Vaikka muuten olisikin. Rehelliset ovat ehkä yleensä herkkiä, ja tuo on varsinkin heidän ongelmansa. Onko olemassa umpirehellsitä ihmistä. Ehkä jokin Asperger tms...
Umpirehelliset tai lähellä sitä on todennäköisesti kasvatettu kilteiksi ja tunnollisiksi. Mä en lukeudu umpirehellisiin mutta mulla on jatkuva taistelu omantuntoni kanssa silloinkin kun valehtelen tai kierrän hiukan totuutta suojellakseni jotain yksityisaluettani päätymästä juorukerhojen muunneltavaksi.
Mut on kasvatettu kiltiksi ja sellaisen kasvatuksen saaneella on aikamoinen paini syyllisyydentunnon kanssa jokaisesta vähänkään valheellisesta tiedosta jonka suustaan päästää.
Kerran muistan että eräs henkilö joka ei mulle mitenkään kovinkaan tuttu, alkoi utelemaan hirveän yksityiskohtaisesti ensiksi mun parisuhteen eron syitä ja sitten kaiveleen kauheesti siskoni elämää.. Mä molempien yksityisyyttä suojellakseni kiersin totuutta suorien utelujen edessä... mutta useita kuukausia tunsin aivan tolkutonta syyllisyyttä siitä että olin valehdellut. Se ahdisti, hävetti, nolotti, en pystynyt ajattelemaan koko asiaa koska tunsin niin hirveää itseinhoa.
Kun on kasvatettu siihen että on rumaa valehdella. Kiltti tyttö on rehti ja puhuu totta, niin valitettavasti se vaan on niin lujassa että joutuu painiin kovaa syyllisyydentunnon kanssa jos valheen päästää.. siksi pyrin avoimmuutteen ja totuuteen. Valehtelu oikeasti tappaa mun mielenterveyden ja kalvaa mut sisältä aivan riekaleiksi koska mun omatunto ei armoa anna.
Lyö sellaisen häpeän ja ahdistuneisuuden etten kestä sitä
Joo luen, mut sen suusta tulee ihan jotain muuta tarinaa usemmiten.