On ikävä niitä hetkiä kun tunsin itseni halutuksi, tärkeäksi, näkyväksi. Nyt olen ilmeisesti jo itsestään selvyys, kaikki mitä pyydän, on "liikaa". Itsestäni tuntuu että en saa mitään tunnetasolla toiselta. Kaikki pitäisi erikseen nimetä jos haluan olla lähellä ja hellyyttä. Rakastaako tuo ihminen edes minua..?
Yritin puhua, se ei onnistu. Useampaan kertaan.
Haluaisin lähelle, haluan tuntea joka solussani että toinen haluaa olla juuri siinä, minun lähellä. Mä kuolen tähän tunteettomuuteen. En haluaisi vielä antaa periksi, mutta kohta se on pakko.
Yritin puhua, se ei onnistu. Useampaan kertaan.
Haluaisin lähelle, haluan tuntea joka solussani että toinen haluaa olla juuri siinä, minun lähellä. Mä kuolen tähän tunteettomuuteen. En haluaisi vielä antaa periksi, mutta kohta se on pakko.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa kauhealta! Olisiko naisystäväsi masentunut kun noin käyttäytyy? Joku syy siihen täytyy olla, jos hän oli ennen toisenlainen. Kyllä täytyy voida puhua asioista, ei muuten tule mistään mitään.
En tiedä, yritän kyllä kovasti pohtia miksi tää on nyt tällaista. Jotenkin aattelen et jos ei ite voi hyvin niin siitäkin pitää puhua. Mutta kuulemma mikään ei ole vikana, mutta silti todella passiivinen ja perästälaahattava. Olen antanut tilaa ja olen näyttänyt tunteitani, vastakaiku on tosi niukkaa.
Pitäisi varmaan istua ihan muualla juttelemassa kuin tässä mutta keskustelu tästä aiheesta ei vain käy. Pelkään lisääväni vain toisen painotaakkaa jos jotakin mieltä painavaa onkin. Mutta nyt tulee itelle se olo että jos mä en saa emotionaalisesti kuin 10 min kuukauden aikana ni se ei vain riitä.
Täytyy katsoo vielä hetki ja yrittää sanoa että mää tarvitsisin että teet noin ja noin. Niinkuin olen nytkin tehnyt, mutta ei sekään pidemmän päälle tunnu oikealta.
On hirveän alentavaa kerjätä huomiota. Tiedän, koska olen tehnyt sitä. Olen ollut aivan rikki ja itkenyt yksin, juuri siksi etten halua lisätä painolastia muutenkin vaikeaan suhteeseen. Toisen mielestä kaikki oli hyvin. Tai olisi ollut, jos olisin lakannut tarvitsemasta häntä tai ainakin näyttämästä sitä. Lopulta hän tokaisi, että mun on varmaan aika etsiä sopivampi.
Lopulta tein niin.
Sympatiat ja kaikkea hyvää.
Juuri näin, nöyryyttävää. Ja ero on meidänkin kohtalo jos tää jatkuu tätä rataa. Mukava saada vastaus joltakin joka tietää mistä puhutaan. Mä yritän vielä kerran antaa kaikki, suhtautua positiivisesti, näyttää niitä omia tunteita ja huomioida.
Jatkan vielä että mä oon mielestäni ihminen joka ansaitsee vierelleen ihmisen joka oikeesti on onnellinen siitä että saa olla minun kanssa!! Eikö jokainen halua meistä edes välillä kuulla että on nro 1?! Ja kuulla että miten ihanaa kun oot siinä, hyvälle tuntuu tuo sinun kosketus, rakastan sinua...??
Hölmösti sitä tyytyy tällaiseen.
Tuommoinen kivinainen kävisi raskaaksi, tuntisi varmaan olevansa yksin suhteessa. Minä tykkään keskustella ja sanon helposti kaikkea positiivista rakkaalle ja kaikille muillekin. Sanon kyllä aika helposti negatiivistakin, mutta parempi niin kuin umpimielisyys. En kestäisi jos toinen ei kykenisi vuorovaikutukseen sanoilla.
"että mä oon mielestäni ihminen joka ansaitsee vierelleen ihmisen joka oikeesti on onnellinen siitä että saa olla minun kanssa!!2
Apua mikä kommentti! Sä olet mielestäsi? "Saa olla sun kanssa? Huh huh sanon minä. Eli sinut pitäisi nostaa jalustalle ja palvoa, sinä sinä sinä sinä.... Ja ihmettelet vielä miksei naisesi oikein lämpene sinulle? Minä en ihmettele ollenkaan.