Teenpä nyt oman aloituksen Kultahelmen kehoituksesta. Aihe ei kyllä kuulu tänne, mutta olen pari kertaa kirjoittanut masennus-palstalle ja nuorten ehdotuksista en ole saanut eväitä.
Oma masennus sai alkunsa työuupumuksesta, onneksi ymmärsin myydä yritykseni ennen romahdusta.
Siis rahasta ei ole kysymys, voin tehdä sellaisia asioita, joita haluan. En vain halua tai jos teen en tunne iloa.
Olen hakenut ja saanut apua, mutta en usko, että koskaan palaan entiselleni.
Avoimmuus, toimeliaisuus ja halu antaa tai ottaa vastaan rakkautta kadonneet, niitä en saa takaisin edes rahalla.
Minulla ei ole tarvetta kieriskellä itsesäälissä ja otan kyllä neuvoja vastaan avoimin mielin.
Masennus
ja raha
20
1578
Vastaukset
- Anna Emilia
että tuskin täällä on toista yhtä liiskattua.
Monikohan täällä tuntee aitoa rakkautta, sitä suurta ja aitoa. Mutta jos ei tuntisikaan, niin ovathan aidot tunteet arvokkaita, olivatpa ne mitä tahansa.- Miss kultahelmi
en tiedä onko aitoa rakkautta olemassakaan muuta kuin lapsen ja äidin välillä. Usein välittäminen on etupäässä oman edun tavoittelua. EN KUITENKAAN YLEISTÄ.
- Miss kultahelmi
Onko sinulla harrastuksia, sellaisia joista todella pitäisit. Jos ei ole, niin ehkä kannattaisi kokeilla. Uskon että jokaisella ihmisellä on jokin haave toteuttaa itseään vaikka se ei taloudellista voittoa tuottaisikaan, mutta hyvän mielen kuitenkin ja sehän on elämässä pää-asia . Etkö tunne rakkautta edes lähimmäisiisi.
- Masentunut ja parantunut
Tiedän minäkin jotain masennuksesta. Muista kun mikään ei kiinnostanut vain itketti. Aikojen kuluessa ja lääkkeiden avulla kuitenkin siitä viimeinkin selvisin mutta koville se otti sen voin vannoa.
PS. Haluan varoittaa niitä joiden läheisyydessä on masentunut henkilö. ÄLKÄÄ hyvät ihmiset vain säälitelkö masentunutta. Keskustelkaa hänen kanssaan, kuunnelkaa mitä masentuneella on sydämellään ja olkaa ennenkaikkea ystävinä.- Anna Emilia
ja antamisen halu on kiinni vastaanottimista ja siitä mitä haluaa. Toiveista. Ei voi neuvoa.
Luulen että itkeminen pitää tunteitasi elossa, ne ovat kuin suolavedessä : )). Minulle jäi kouluajoistani paljon itkemätöntä itkua ja se jäykistää. Joskus olen kyllä itkenyt ja silloin olen huomannut, että itkemisen jälkeen näköalat ovat selvät ja ajatukset kirkkaat.
Lauri Viitahan sanoi jotenkin, että "vasta sitten kun tuska on karvas ja kirkas/alkava on sun tietäjän virkas". Mitä mieltä olet siitä?
Kirjoitan tähän muutamia pätkiä Larin Kyöstin runoista:
"Kuljin ma maailman markkinateitä,
säveltä kysyin tuolta ja sieltä.
päätä ne puisti ja sormin ne haastoi
eikä ne tainneet kysyjän kieltä:
soi, seli,soi, seli, kysyjän kieltä
ja huiluni rumaksi ruostui."
"Silloin ma itkuni ilmoille päästin
kelmeät kasvoni pimeään peitin,
aattelin: nyt minä kuolla tahdon
huonon huiluni maahan heitin:
soi, seli, soi, seli maahan heitin,
ja silloin helisi huilu."
"Helisi huilu ja illalla itki,
hellästi itki ja mieltäni moitti,
latvat ne lauloi ja puroset pulppui,
hauet ne polski ja sirkat soitti,
ja ma huiluni huulille nostin."
"Humisevan huiluni huulille nostin,
sormet ne soutaen säveltä toisti,
suru suli, vilisi virsien tulva,
ihana aurinko sieluuni loisti,
ja huiluni ilosta itki."
Nämä kirjoitin sinulle,
"haavoittunut linnunpoikanen",
pesätön peipponen vaiko satakieli. - Anna Emilia
Anna Emilia kirjoitti:
ja antamisen halu on kiinni vastaanottimista ja siitä mitä haluaa. Toiveista. Ei voi neuvoa.
Luulen että itkeminen pitää tunteitasi elossa, ne ovat kuin suolavedessä : )). Minulle jäi kouluajoistani paljon itkemätöntä itkua ja se jäykistää. Joskus olen kyllä itkenyt ja silloin olen huomannut, että itkemisen jälkeen näköalat ovat selvät ja ajatukset kirkkaat.
Lauri Viitahan sanoi jotenkin, että "vasta sitten kun tuska on karvas ja kirkas/alkava on sun tietäjän virkas". Mitä mieltä olet siitä?
Kirjoitan tähän muutamia pätkiä Larin Kyöstin runoista:
"Kuljin ma maailman markkinateitä,
säveltä kysyin tuolta ja sieltä.
päätä ne puisti ja sormin ne haastoi
eikä ne tainneet kysyjän kieltä:
soi, seli,soi, seli, kysyjän kieltä
ja huiluni rumaksi ruostui."
"Silloin ma itkuni ilmoille päästin
kelmeät kasvoni pimeään peitin,
aattelin: nyt minä kuolla tahdon
huonon huiluni maahan heitin:
soi, seli, soi, seli maahan heitin,
ja silloin helisi huilu."
"Helisi huilu ja illalla itki,
hellästi itki ja mieltäni moitti,
latvat ne lauloi ja puroset pulppui,
hauet ne polski ja sirkat soitti,
ja ma huiluni huulille nostin."
"Humisevan huiluni huulille nostin,
sormet ne soutaen säveltä toisti,
suru suli, vilisi virsien tulva,
ihana aurinko sieluuni loisti,
ja huiluni ilosta itki."
Nämä kirjoitin sinulle,
"haavoittunut linnunpoikanen",
pesätön peipponen vaiko satakieli.ajattelin nimim. Masentunut -kirjoittajaa samaksi kuin aloittaja.
Ajattelin noita kirjoittaessani sitä, minkä tyyppiset runot itseäni miellyttivät toipumisen alussa.
- Miss kultahelmi
Koska viimeksi sinulle on joku sanonut.. Rakastan sinua. Monesti on niin että me kankeat suomalaiset emme yksinkertaisesti muista tai tahdo sanoa niin.
Uskotko nyt kun sanon sinulle ihan vilpittömästi.
Rakastan sinua, olet hyvä ihminen.- syviin vesiin
Möykky rinnassa kirjoittelen. Kyllä minulle jopa sanotaan, että rakastetaan, lapsenlapset käpertyy syliin ja jopa vävy halaa ja sanoo, että olet maailman paras anoppi. Ystävät pitävät mahtavana ihmisenä, mutta olen vieläkin pahasti tunnevammainen, toivon paranevani edes vähän.
Minulle tulee vieläkin sellainen tunne, että en halua antaa kenellekään mitään, olen joskus ollut se "roskapönttö" ja aina auttamassa, vieläkin vilpittömistäkin puheluista tulee olo, mitähän tuo haluaa.
Harrastukset ovat yksin tekemistä. Luen, liikun luonnossa, askartelen. Käyn kyllä kylässä, matkoilla, teatterissa.... Mutta erakoidun yhä pahemmin ja miestä en elämääni voisi kuvitellakaan, surullista. Olen 60- ja kiva olisi ajatella, että kiikkustuolissa olisi joku jakamaan elämää, ei vaan hyvältä näytä.
Onkohan joku selviytynyt oikeaan elämään tällaisesta? syviin vesiin kirjoitti:
Möykky rinnassa kirjoittelen. Kyllä minulle jopa sanotaan, että rakastetaan, lapsenlapset käpertyy syliin ja jopa vävy halaa ja sanoo, että olet maailman paras anoppi. Ystävät pitävät mahtavana ihmisenä, mutta olen vieläkin pahasti tunnevammainen, toivon paranevani edes vähän.
Minulle tulee vieläkin sellainen tunne, että en halua antaa kenellekään mitään, olen joskus ollut se "roskapönttö" ja aina auttamassa, vieläkin vilpittömistäkin puheluista tulee olo, mitähän tuo haluaa.
Harrastukset ovat yksin tekemistä. Luen, liikun luonnossa, askartelen. Käyn kyllä kylässä, matkoilla, teatterissa.... Mutta erakoidun yhä pahemmin ja miestä en elämääni voisi kuvitellakaan, surullista. Olen 60- ja kiva olisi ajatella, että kiikkustuolissa olisi joku jakamaan elämää, ei vaan hyvältä näytä.
Onkohan joku selviytynyt oikeaan elämään tällaisesta?mahdollista hakeutua mukaan vertaistuki toimintaan.Sieltä löytyy ne saman sairauden "toiseksiparhaat"kanssa henkilöt.
Ryhmiin on haettu yleensä eri sairauden/toipumisen vaiheissa olevia henkilöitä.
Siellä ei tarvitse aloittaa aina alusta asti selittelemään historiaa,miten tilanteeseen on jouduttu vaan voi asian kerrallaan käsitellä pois estämästä toipumista.
Yleensäkin aina tulisi käsiteltävät asiat jakaa niin moneen osaan,että sairaskin henkilö jaksaa asiakokonaisuuden "yhden" osan kerrallaan ja perinpohjaisesti käsitellä.
Ei voi ajatella,että ongelmia yleensäkään voida hyvin yleisellä ja laajasti käsitellen saada muuta kuin sekaisemmaksi ja hankalammaksi seinäksi,jonka yli pitäisi päästä.Se ei yleensä onnistu ns.terveiltä,miten sitten vakavasti sairaalta henkilöltä.
Vielä se,että kuten nimikin sanoo,vertaistukiryhmän jäsenet ovat saman asianosaisia,joten heidän taju ymmärtää toista"samanlaista"henkilöä on paras mahdollinen.syviin vesiin kirjoitti:
Möykky rinnassa kirjoittelen. Kyllä minulle jopa sanotaan, että rakastetaan, lapsenlapset käpertyy syliin ja jopa vävy halaa ja sanoo, että olet maailman paras anoppi. Ystävät pitävät mahtavana ihmisenä, mutta olen vieläkin pahasti tunnevammainen, toivon paranevani edes vähän.
Minulle tulee vieläkin sellainen tunne, että en halua antaa kenellekään mitään, olen joskus ollut se "roskapönttö" ja aina auttamassa, vieläkin vilpittömistäkin puheluista tulee olo, mitähän tuo haluaa.
Harrastukset ovat yksin tekemistä. Luen, liikun luonnossa, askartelen. Käyn kyllä kylässä, matkoilla, teatterissa.... Mutta erakoidun yhä pahemmin ja miestä en elämääni voisi kuvitellakaan, surullista. Olen 60- ja kiva olisi ajatella, että kiikkustuolissa olisi joku jakamaan elämää, ei vaan hyvältä näytä.
Onkohan joku selviytynyt oikeaan elämään tällaisesta?jonkun verran selvinnyt "vaikeasta" ajastani,mikä johtui mieheni kuolemasta,
Yli neljä vuotta on vierähtänyt,lääkeitä söin jonkun aikaa,se möykky rinassa vain painoi.
Olen rientänyt harrastuksissa ,pois kotoa ,toisten ihmisten luo,puhunut ja puhunut ,onneksi on ollut ihmisiä ,jotka on jaksaneet kuunnella.
Lapset ovat yrittäneet olla mukana,mutta heille en lämpene ,kuten ennen tein ja sitä ihmetellessä aika on kulkenut.
Vieläkin on hetkiä ,jolloin möyky ilmaantuu rintaan,mutta huomattavasti harvemmin.
Luulen ,että mikään ei palaa aivan ennalleen,mutta aika parantaa ja sitä sopetuu elämään,niiden mahdollisuuksien rajoissa mitkä on vielä jäljellä.
Minä taas olisin valmis jakamaan elämäni ,jos sellainen itseensä kyllästynyt löytyisi,joka minut kaikkine vikoineni huolisi.
Älä menetä toivoa,kyllä elämä uomansa löytää.- veeti.severi
SkillaN kirjoitti:
jonkun verran selvinnyt "vaikeasta" ajastani,mikä johtui mieheni kuolemasta,
Yli neljä vuotta on vierähtänyt,lääkeitä söin jonkun aikaa,se möykky rinassa vain painoi.
Olen rientänyt harrastuksissa ,pois kotoa ,toisten ihmisten luo,puhunut ja puhunut ,onneksi on ollut ihmisiä ,jotka on jaksaneet kuunnella.
Lapset ovat yrittäneet olla mukana,mutta heille en lämpene ,kuten ennen tein ja sitä ihmetellessä aika on kulkenut.
Vieläkin on hetkiä ,jolloin möyky ilmaantuu rintaan,mutta huomattavasti harvemmin.
Luulen ,että mikään ei palaa aivan ennalleen,mutta aika parantaa ja sitä sopetuu elämään,niiden mahdollisuuksien rajoissa mitkä on vielä jäljellä.
Minä taas olisin valmis jakamaan elämäni ,jos sellainen itseensä kyllästynyt löytyisi,joka minut kaikkine vikoineni huolisi.
Älä menetä toivoa,kyllä elämä uomansa löytää.koin syvän masennuksen kun vaimoni kuoli joulunalla, mieli murtui ja toivottumuus oli paha,olin aivan eksyksissäni,- kunnes kuulin jostain aamuhartaslaulusta kertosanat,- Oi herra siipeni murtuneet ota käteesi ihmeellisiin, olen lentänyt liian kauas,- olen lentänyt eksyksiin!- Ymmärsin en ole yksin, joku kokee samoin!
- Anoppimummo
syviin vesiin kirjoitti:
Möykky rinnassa kirjoittelen. Kyllä minulle jopa sanotaan, että rakastetaan, lapsenlapset käpertyy syliin ja jopa vävy halaa ja sanoo, että olet maailman paras anoppi. Ystävät pitävät mahtavana ihmisenä, mutta olen vieläkin pahasti tunnevammainen, toivon paranevani edes vähän.
Minulle tulee vieläkin sellainen tunne, että en halua antaa kenellekään mitään, olen joskus ollut se "roskapönttö" ja aina auttamassa, vieläkin vilpittömistäkin puheluista tulee olo, mitähän tuo haluaa.
Harrastukset ovat yksin tekemistä. Luen, liikun luonnossa, askartelen. Käyn kyllä kylässä, matkoilla, teatterissa.... Mutta erakoidun yhä pahemmin ja miestä en elämääni voisi kuvitellakaan, surullista. Olen 60- ja kiva olisi ajatella, että kiikkustuolissa olisi joku jakamaan elämää, ei vaan hyvältä näytä.
Onkohan joku selviytynyt oikeaan elämään tällaisesta?Tunnen ihan samoin kun sinä.
Paitsi että olen vielä pahemmin erakoitunut, en käy kun kaupassa.
En lenkillä, koneella istun joskus mutta tämäkään ei kiinnosta.
En vastaa puhelimeen kun tuntuu että sieltäkin tulee vain vaatimuksia vaatimusten perään.
Olen ollut monta vuotta omaishoitajana. - Saara
Anoppimummo kirjoitti:
Tunnen ihan samoin kun sinä.
Paitsi että olen vielä pahemmin erakoitunut, en käy kun kaupassa.
En lenkillä, koneella istun joskus mutta tämäkään ei kiinnosta.
En vastaa puhelimeen kun tuntuu että sieltäkin tulee vain vaatimuksia vaatimusten perään.
Olen ollut monta vuotta omaishoitajana.Hyvä anoppimummo
Tunsin valtavaa myötätuntoa sinua kohtaan, kun luin viestisi.
Oletko niin kiinni omaishoitotyössä, että sinulla ei ole ollenkaan mahdollisuutta elää omaa elämääsi. Kerroit, että et vastaa edes puhelimeen; millaisia vaatimuksia sinulle vielä esitetään?
Anteeksi, että vaikutan uteliaalta, mutta pura sinä sydäntäsi näillä palstoilla, ehkä se helpottaa edes vähän ja ehkä joku lukija voi antaa sinulle hekistä tukea,
Hae myös konkreettista apua, jos hoitotyö käy liikaa voimillesi.
Katkelma sivulta
http://personal.inet.fi/koti/p.heiskanen/tekstit/kristittyna3.htm
… Trendikirjoituksissa on viitattu aikalaistemme kaipaukseen tarkoitukseen ja turvaan. Ihminen etsii lämpöä, läheisyyttä, turvallisuutta, rakkautta, rauhaa, pesää. Hän sytyttelee kynttilöitä ja loikoilee peiton alla. Nykyisyys on tuhonnut merkitysyhteyksiämme. Ei omisteta paljoakaan valmista sosiaalista ja uskonnollista käsitevarastoa. On lahdattu Jumala, perhe ja isänmaa. Maailmankatsomusarkku on ryöstetty. Pudotaan alas pohjattomuuteen. Mutta kristittyjen missio voi avata tietä yhteyteen Jumalan kanssa. Jumalahan on todellakin rakastava Isä, joka antaa ihmiselle lopullisen turvallisuuden ja elämälle mielekkyyden. Jokainen kristitty voi todistaa Augustinuksen kanssa: "Sydämeni on levoton, kunnes se löytää rauhan Sinussa".
- - -
Mutta kristittyjen täytyy korottaa äänensä "parempien aikojen toivosta". Uskovat eivät ole pahanilmanlintuja, jotka alituiseen päästävät ilmoille voivottelua. Arvostellessaan tämän ajan menoa he tuntevat voiman, joka on nykyisyyden tuhovoimia vahvempi. Kristityillä on nykyajalta kadoksiin joutunut toivo. Heille ovat totta Jumalan loputtomat mahdollisuudet estää sekasorto. He tietävät Jumalan etsivän jokaista ihmistä. Hänen armonsa koskee tänään vielä koko maailmaa.- lääkäri
Tsemppiä sulle, kyllä kaikki vielä järjestyy, usko vain.
- fiiuliN
On vain ote Googlesta.
Useinhan masennusta edeltää jokin laukaiseva tekijä kuten raskas menetys tai voimakas stressitila.
Myös vaikeat kokemukset menneisyydessä saattavat altistaa masennukselle.
Jotkut masentuvat ilman selkeää syytä.
Masennustaipumus voi olla jossakin määrin myös periytyvää.
--------------------
Mutta minä, jos kuka , masennun ja masennun.
Olen sellaista masentuvaa laatua joka ei kuitenkaan monista yrityksistä huolimatta vaivu epätoivoon, vaan nousee aian ylös, ja ylös.
Ja masennuksen kanssakin voi elää , tiedän sen omasta kokemuksestani.
Askeleet raskaat, mieli musta
vaellan pimeyden onkaloissa
seurassani varjo
kädessäni veitsi
Silmistä valuu tuskan meikki...
Viillot pitkät, ranteet auki
haavoista valuu tuore veri...
Näin ei minun kohdallani koskaan tapahdu.- ehkä löytyy apu.
Masennuksen vakavuudesta kertoo jo seikka, että henkilö pyrkii vahingoittamaan itseään.
Suomeksihan voidaan puhua ´kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.´
Nykyinen lääketiede on pitkin harppauksin mennyt tuollakin saralla eteenpäin, ja apu on saatavilla.
Löytyy kyllä lääke joka auttaa jaksamaan eteenpäin, ja antaa elämälle aikaa.
Kenenkään ei tarvitse olla yksin.
Apu siis löytyy.
Lääkärin puheille siis. - murehtija
ehkä löytyy apu. kirjoitti:
Masennuksen vakavuudesta kertoo jo seikka, että henkilö pyrkii vahingoittamaan itseään.
Suomeksihan voidaan puhua ´kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.´
Nykyinen lääketiede on pitkin harppauksin mennyt tuollakin saralla eteenpäin, ja apu on saatavilla.
Löytyy kyllä lääke joka auttaa jaksamaan eteenpäin, ja antaa elämälle aikaa.
Kenenkään ei tarvitse olla yksin.
Apu siis löytyy.
Lääkärin puheille siis.Lopetin muutama kuukaus sitten estrogeenin käytön ja olin syönyt puol miedointa cipramilia. Minulla myös kilpirauhashormoonin vajaus. Olin tässä ihan vasta sitten kirjoittelinkin sinne palstoille todella syvissä vesissä, olin niin poissa etten itse tajunnut mikä tää on. Tytärkin oli huolestunut, minua vaan väsytti ja naama oli kuin kivestä veistety Siinä tilanteessa on tyhjää kehua omista railakkaista harrastuksista ja silleen, kun siitä ei pääse niin ei se masentaa lisää nämä täysin kaiken osaavat. Mutta sanoin lääkärille, että jatkaisin jotain vaikka estrogeeniä miedommassa muodossa. Olin syönyt vähän yli viikon niitä ja yhtenä aamuna valo tuli kuin kirkkkaalta taivaalta se oli ihanaa ja sitä on kestänyt nytyli viikon olen todella onnellinen, kun sain sen pois ja muistin, että täähän oli sitä kilpirauhasen vajaatoimintaa se parani tällä toisella hormoonilla. Oiskohan syytä ensin tarkistaa hormoonit, ennenkuin lähteä niihin uskomattomiin harrastussuorituksiin
murehtija kirjoitti:
Lopetin muutama kuukaus sitten estrogeenin käytön ja olin syönyt puol miedointa cipramilia. Minulla myös kilpirauhashormoonin vajaus. Olin tässä ihan vasta sitten kirjoittelinkin sinne palstoille todella syvissä vesissä, olin niin poissa etten itse tajunnut mikä tää on. Tytärkin oli huolestunut, minua vaan väsytti ja naama oli kuin kivestä veistety Siinä tilanteessa on tyhjää kehua omista railakkaista harrastuksista ja silleen, kun siitä ei pääse niin ei se masentaa lisää nämä täysin kaiken osaavat. Mutta sanoin lääkärille, että jatkaisin jotain vaikka estrogeeniä miedommassa muodossa. Olin syönyt vähän yli viikon niitä ja yhtenä aamuna valo tuli kuin kirkkkaalta taivaalta se oli ihanaa ja sitä on kestänyt nytyli viikon olen todella onnellinen, kun sain sen pois ja muistin, että täähän oli sitä kilpirauhasen vajaatoimintaa se parani tällä toisella hormoonilla. Oiskohan syytä ensin tarkistaa hormoonit, ennenkuin lähteä niihin uskomattomiin harrastussuorituksiin
Kilpirauhasen vajaatoiminta muuttaa ja lamaannuttaa koko ihmisen persoonan.
- päivänkakkara
Minulle iskee pieni masennuksen poikanen usein kevätaikaan vaikka luulisi että asia olisi päin vastoin, Syksyllä taas olen parhaimmillani.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1357415Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631654470Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen563500Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi5083242Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2972154Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361803Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja231777- 911593
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791505Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151446