Kysymyksiä itsemurhasta

Äkkiloppu hyvä loppu.

teräsmies palautti minut henkiin kiertämällä maapalloa valon nopeudella ympäri ja kun aika kulki taksepäin ehti teräsmies estämään itsarini

Minä olen itse masentunut ja olen suunnitellut tekeväni itsemurhan.
Eihän sitä voi kukaan estää. Mutta se vaatii aika kovaa luonnetta että pystyy tehdä sen.
Tai sitten minä en vain ole niin kovasti masentunut.
Itsemurhan tehneitä tullaan aina kaipaamaan.
Kaikille läheisille se on varmasti todella suuri menetys.
Mutta kun masentuneena ei pysty ajattelemaan että kukaan surisi sitä että on lähtenyt pois.
Silloin on varma, että se on kaikille vain helpotus.
Minua ainakin hävettää olla masentunut vaikka minun elämässä kaikki on tavallista paremmin, jos vertaa johonkin kadulla elelijään.
Ei itsemurha kuitenkaan mitään ratkaise. EI MITÄÄN.
Eihän sitä voi kuitenkaan estää että joku tekee itsemurhan, jos se tekee sen salaa...
Mut kaikille jotkasitä suunnittelee voisin sanoa että elämässä on tuhansia eri suuntia.
Sekin että juotko tänään yksin kotona kaljaa vai kutsutko kaverit mukaan ravintolaan syömään hyvää ruokaa,voi muuttaa elämän suuntaa aivan kokonaan.
Jokainen hetki voi muuttaa elämää paremmaksi tai huonommaksi.
Jos ei edes yritä niin se muuttuu huonommaksi. :)

Minusta jokaisella ihmisellä on oikeus päättää elämänsä ennenaikaisesti, jos kaikki tuntuu painavan päälle. Se on jokaisen ihmisen päätettävissä, haluaako katsoa elämänsä loppuun asti vaiko päättää se oman käden kautta.
En kuitenkaan millään tavalla suosittele kenellekään itsemurhaa, vaikka tätä mieltä olenkin. Kaikissa periaatteissani on jossain kohtaa hieman aukkoja.

Jos elämä tuntuu painavan oikein pahasti päälle eikä osaa pyytä apua tai löydä elämästä mitään elämisen arvoista, ei varmastikaan nää mitään muuta vaihoehtoa paitsi itsemurhan.
Masennus voi viedä helposti ihmisen hautaan, jos hän on hautautunut yksinäisyyteen. Siksi jokaisella masentuneella täytyisi olla joku reaslistinen ihminen lähellään. Ei siinä tilanteessa tuskin auta ihminen, joka latelee kaikista kliseisemiä elämänviisauksia ja syitä jatkaa elämää.

Jokaisella on siis oikeus omaan elämään ja sen päättämiseen. Joskus suurimmilla epätoivon hetkillä ei vaan tule ajatelleeksi, että ei saa elää kuin yhden elämän juuri tällaisena kuin nyt on. Jos ajattelee itsemurhaa jonkun läheisen kautta tulee todella ahdistava olo. Se, että edes ajattelee, että joku rakas kuolee ja vielä tietää, että hän on kuollut pahan olon kourissa tuntuu vieläkin pahemmalta.
Minulla ei onneksi ole kokemusta asiasta, mutta ystäväpiirissä on kuitenkin masentuneisuuteen altistuvia ihmisiä.

Itsemurhaa koittanut ihminen / itsemurhan tehnyt ihminen ei varmastikaan ajattele/ajatellut, mitä kaikkea ihanaa/onnellista tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Ja jos itse olisi siinä tilanteessa, voin täysin kuvitella jo omat hautajaiseni.

Ei tässä varmaan tullut muuta, kuin saman jauhamista, mutta toivottavasti nyt edes jotain.