Haluaisin herätellä keskustelua tästä aiheesta...Itselleni selvisi, kun ilmoitin siaisperheelle, jossa asuimme, veljeni kuolemasta ja kutsuin samalla hautajaisiin, että siais-isämme oli kuollut pois jo Tammikuussa. Tiedän, että sioituksemme kesti vain muutaman vuoden, mutta tavallaan perhe kuitenkin tuli tärkeäksi ja siais-isä oli tärkeä meille kaikille. Tunsin oloni todella tyhmäksi, kutsuessani siaisäitiä lapsineen veljeni hautajaisiin ja tajutessani, että hän ei ollut viitsinyt jostain syystä ilmoittaa edes veljilleni isän pois menoa.
Muistinpa siinä puhelimessa myös, miksi en siaisäidistä pitänyt. Itse kun otin osaa isän pois menoon, tyytyi äiti sanomaan minulle, että valitettava tapaus ja kommentoimaan kaikkeen kertomaani "mmm...tavallisen kaavan mukaan...mmm..jos olisivat täällä asuneet niin olisivat sentään saaneet koulut käytyä loppuun." Täytyy sanoa, että en ole kylmempää ihmistä koskaan tavannut. Ja toivon, että tajuaa jäädä pois hautajaisista...en usko, että osaan olla ihmisiksi, jos hän sinne saapuu piikittelemään veljeni poismenosta, joka on itselleni todella kova pala...
Muistinpa siinä puhelimessa myös, miksi en siaisäidistä pitänyt. Itse kun otin osaa isän pois menoon, tyytyi äiti sanomaan minulle, että valitettava tapaus ja kommentoimaan kaikkeen kertomaani "mmm...tavallisen kaavan mukaan...mmm..jos olisivat täällä asuneet niin olisivat sentään saaneet koulut käytyä loppuun." Täytyy sanoa, että en ole kylmempää ihmistä koskaan tavannut. Ja toivon, että tajuaa jäädä pois hautajaisista...en usko, että osaan olla ihmisiksi, jos hän sinne saapuu piikittelemään veljeni poismenosta, joka on itselleni todella kova pala...
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan ensimmäiseksi otan osaa veljesi pois menon johdosta. kuolema on aina vieras, jonka tulis hiljentää ja pysähdyttää. olen pahoillani, että entisen sijaisperheesi äiti ei siihen kyennyt. syitä en edes yritä arvailla.
meilläkin kävi kuolema vieraisilla vaarin nukkuessa pois joulun jälkeen. mielenkiintoista on ollut seurata eri ihmisten reagointia heidän kuullessa suruviestistä. yllättäen osanottoa on tullut lasten biovanhemmilta spontaanin aidosti. ja sitten taas ns. arvostetussa asemassa olevat naapurit ja kylänmiehet eivät ole osanneet sanaakaan sanoa.
kuoleman kanssa on ilmeisesti tultava tutuksi ja sitä nämä karussakin elämäntilanteessa elävät biot jo ovat. oli todellakin taas kerran kasvun paikka huomata, ettei se ulkoinen menestys takaa sivistynyttä ja toista huomioivaa käytöstä.
Minulta unohtui kirjoituksestani pointtikin, nimittäin se, että olisimme mielellämme tahtoneet kuulla siaisisän pois menosta ja mahdollisuuden vaikka lähettä perheelle suruadressin tms. jos emme hautajaisiin olisi olleet tervetulleita. Ja tätä mietinkin, että miten siaisperheet ko. juttuihin oikein suhtautuvat ja kuinka toimivat... Toisen veljeni nykyinen perhe, josta veljeni aikuisuuten lähti oli todella pahoillaan ja ä'iti tippa linssissä ja ottivat osaa, vaikkeivät niin hyvin tunteneetkaan kuollutta veljeämme, kuin taas perhe jossa kuollut veljeni asui n. kolmisen vuotta...
Pahoittelut Vaarisi kuoleman johdosta.
Minusta sijaiskodin kuuluu ilmoittaa, myös talossa asuneille, että kuolema on käynyt kodissa, yhtä isoa perhettä, kun ollaan, kaikesta huolimatta.
Meillä ilmoitetaan aina uudet tulokkaatkin entisille lapsille, että jokainen kyllä tietää missä mennään.
Myös kotieläinten, siis koirien ym. kuolemat jne..joten ihmettelen, ettei teille oltu ilmoitettu.
Mutta meitä on moneksi.