Se muodostuuko dyslektia ongelmaksi elämässä varsinkin koulunkäynnin, opiskelun ja työssäkäynnin osalta, riippuu pääsosin omasta ja muiden suhtautumisesta ja ennakko-odotuksiata ns. mielensä ohjelmoinnista omien ja muiden ajatuksilla.
Olen dyslektikko (myös erityisherkkä) mutten ole mieltänyt itseäni lukihäiriöiseksi vaan erilaiseksi oppijaksi. Omallainen tapani hahmottaa ja oppia on taannut menestyksen koulussa, korkeakouluopinnoissa sekä työelämässä. Olen pitänyt erilaisuuttani tärkeänä. Arvostan suuresti näitä ominaisuuksiani, jotka tekevät minusta erilaisen mutta luovan ja loistavan havannoijan. Koen että elämäni on värikkäämpää, moniulotteisempaa ja rikkaampaa kuin keskiverto ihmisellä, enkä vaihtaisi sitä "normaaliin" havannointikykyyn. Näin ollen "lukihäiriö" sekä erityisherkkyys eivät ole muodostuneet minulle ongelmaksi eikä kukaan ole yrittänyt tehdä niistä ongelmaa, kunnes ryhdyin hankkimaan todistusta dysleksiastani rekryfirman soveltuvuuvtutkimusta varten. Kävin pari kolme tuntia kestävässä neuropsykologin testissä ja sain lukihäiriötodistuksen sekä hämmentävän lausunnon, jossa kerrottiin että minulla on vaikeuksia oppimisessa sekä työelämässä pärjäämisessä ja esim. tarjouspyyntöjen (jotka liityvät työhöni) ymmärtämisessä, vaikkei näin ole ollut. Jälkikeskustelussa neuropsykologi piti lujasti kiinni kannastaan vaikka todistelin muuta. Hän halusi pysyä siinä uskossa että kun minulla on kerta lukihäiriö, niin se (automaattisesti) tarkoittaa oppimis- ja työelämän vaikeuksia. Jokainen tietää ettei tällainen lausunto edistä ainakaan työnsaatia eikä hyvinvointia, jos siihen alkaa uskoa - ja moni uskoo (varsinkin auktoriteetteja ja kalliita tutkimuksia). Kaikessa viisaudessaa/tyhmyydessään hän totesi että joudun nyt vain ponnistelemaan jotta saan lausunnon sisällön avattua lukijalle - tehtävän joka kuuluisi hänelle itselleen palkattuna asiantuntijana ja alan ammattilaisena, Täytyy todeta että olen onnekas kun yli 50-vuotta olen onnistunut elämääm ilman tätä ongelmaa ennen kuin neuropsykologi kaikella auktoriteetillaan alkoi uskotella muuta. Nyt aion ponnistella negatiivisen kokemusksen/ohjelmoinnin purkamiseksi ja aikaisemman positiivisen käsitykseni vahvistamiseksi, ei lausunnon sisällön avaamiseksi lukijoille kuten neuropsykologi neuvoi, koska kyseisellä lausunnolla ei ole mitään käyttöarvoa .
Olen dyslektikko (myös erityisherkkä) mutten ole mieltänyt itseäni lukihäiriöiseksi vaan erilaiseksi oppijaksi. Omallainen tapani hahmottaa ja oppia on taannut menestyksen koulussa, korkeakouluopinnoissa sekä työelämässä. Olen pitänyt erilaisuuttani tärkeänä. Arvostan suuresti näitä ominaisuuksiani, jotka tekevät minusta erilaisen mutta luovan ja loistavan havannoijan. Koen että elämäni on värikkäämpää, moniulotteisempaa ja rikkaampaa kuin keskiverto ihmisellä, enkä vaihtaisi sitä "normaaliin" havannointikykyyn. Näin ollen "lukihäiriö" sekä erityisherkkyys eivät ole muodostuneet minulle ongelmaksi eikä kukaan ole yrittänyt tehdä niistä ongelmaa, kunnes ryhdyin hankkimaan todistusta dysleksiastani rekryfirman soveltuvuuvtutkimusta varten. Kävin pari kolme tuntia kestävässä neuropsykologin testissä ja sain lukihäiriötodistuksen sekä hämmentävän lausunnon, jossa kerrottiin että minulla on vaikeuksia oppimisessa sekä työelämässä pärjäämisessä ja esim. tarjouspyyntöjen (jotka liityvät työhöni) ymmärtämisessä, vaikkei näin ole ollut. Jälkikeskustelussa neuropsykologi piti lujasti kiinni kannastaan vaikka todistelin muuta. Hän halusi pysyä siinä uskossa että kun minulla on kerta lukihäiriö, niin se (automaattisesti) tarkoittaa oppimis- ja työelämän vaikeuksia. Jokainen tietää ettei tällainen lausunto edistä ainakaan työnsaatia eikä hyvinvointia, jos siihen alkaa uskoa - ja moni uskoo (varsinkin auktoriteetteja ja kalliita tutkimuksia). Kaikessa viisaudessaa/tyhmyydessään hän totesi että joudun nyt vain ponnistelemaan jotta saan lausunnon sisällön avattua lukijalle - tehtävän joka kuuluisi hänelle itselleen palkattuna asiantuntijana ja alan ammattilaisena, Täytyy todeta että olen onnekas kun yli 50-vuotta olen onnistunut elämääm ilman tätä ongelmaa ennen kuin neuropsykologi kaikella auktoriteetillaan alkoi uskotella muuta. Nyt aion ponnistella negatiivisen kokemusksen/ohjelmoinnin purkamiseksi ja aikaisemman positiivisen käsitykseni vahvistamiseksi, ei lausunnon sisällön avaamiseksi lukijoille kuten neuropsykologi neuvoi, koska kyseisellä lausunnolla ei ole mitään käyttöarvoa .
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.