Katson kelloa. On jo kulunut kaksi tuntia. Mihin Valtteri meni?
"Vai muka pelkkä ystävä! Just joo. Kuinka kauan teidän suhde on jatkunu?!"
Suljen silmät ja painan kodet korvilleni yrittäen saada muiston riidan jutuista poissa mielestä.
"Rakas. Usko nyt. Me ollaan todellakin vain ystäviä Tiinan kanssa".
Kyllä mä sen tiesin. Oli vaan niin inhan epävarma olo. Piti jotenkin purkaa se.
"En usko. Kerro vaan totuus! Petturi".
Kyyneleet valuvat vaikka yritän olla itkemättä.
"Mä häivyn. Yritä nyt sentään rauhottua!"
Kohta kulunut jo kolme tuntia. Ei se enää palaa. Jäin yksin oman typeryyteni takia. Katson kännykkään joka on vieressäni.
"Häivy vaan. Hyvästi vaan sika".
Jos soittaisin Valtterille ja pyytäisin anteeksi.
Ulko-ovi kolahtaa. Käännyn katsomaan kuka tulee. Valtteri. Ryntään Valtterin syliin ja soperran tämän korvaan anteeksi pyyntöjä. "Älä jätä minua. Rakastan sinua". Valtteri tyynnyttelee minua ja silittää rauhoittelevasti hiuksiani. "Minäkin rakastan sinua. Enkä minä sinua jätä, höpsö".
Hymyilen. Olen onnellinen, mutta silti pelko kytee sydämessäni.
-----------------------
Kaikenlaista palautetta ois kiva saada ku eka tämmöinen julkinen novelli on. Mutta älkää hirveenä kirjoitusvirheistä valittako sillä niitä kyllä löytyy... =)
"Vai muka pelkkä ystävä! Just joo. Kuinka kauan teidän suhde on jatkunu?!"
Suljen silmät ja painan kodet korvilleni yrittäen saada muiston riidan jutuista poissa mielestä.
"Rakas. Usko nyt. Me ollaan todellakin vain ystäviä Tiinan kanssa".
Kyllä mä sen tiesin. Oli vaan niin inhan epävarma olo. Piti jotenkin purkaa se.
"En usko. Kerro vaan totuus! Petturi".
Kyyneleet valuvat vaikka yritän olla itkemättä.
"Mä häivyn. Yritä nyt sentään rauhottua!"
Kohta kulunut jo kolme tuntia. Ei se enää palaa. Jäin yksin oman typeryyteni takia. Katson kännykkään joka on vieressäni.
"Häivy vaan. Hyvästi vaan sika".
Jos soittaisin Valtterille ja pyytäisin anteeksi.
Ulko-ovi kolahtaa. Käännyn katsomaan kuka tulee. Valtteri. Ryntään Valtterin syliin ja soperran tämän korvaan anteeksi pyyntöjä. "Älä jätä minua. Rakastan sinua". Valtteri tyynnyttelee minua ja silittää rauhoittelevasti hiuksiani. "Minäkin rakastan sinua. Enkä minä sinua jätä, höpsö".
Hymyilen. Olen onnellinen, mutta silti pelko kytee sydämessäni.
-----------------------
Kaikenlaista palautetta ois kiva saada ku eka tämmöinen julkinen novelli on. Mutta älkää hirveenä kirjoitusvirheistä valittako sillä niitä kyllä löytyy... =)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tästä ei voi olla huomauttamatta, pari virhettä yhdessä sanassa:
"jatkunu?!"
Vaan sana ehkä ylikäytetty:
Häivy vaan. Hyvästi vaan sika".
Alkutestissä piti miettiä kumpi sanoi mitä.
Olisi saanut ehkä olla jokin syy, miksi se palasi.
Monipuolisempi juonenkehittely ei olisi yhtään pahasta.
Tästä ei jäänyt käteen oikein mitään - ennalta-arvattava, pinnallinen ja suorastaan tylsä.
Kirjoitusvirheitä en huomannut mitenkään häiritsevän paljon.
Kaikki me aloitamme kliseistä; rakkaudesta, vihasta, katkeruudesta. Luulen että ne pitää kirjoittaa ulos aivoista, jotta voi siirtyä eteenpäin.
Itselläni se iso tarina oli pakkomielle vuosia, vasta kun sain sen kirjoitettua, voin keskittyä kirjoittamaan jotain muuta.
Eikä, en ole lähettänyt kustantajalle, minusta se kaipaa edelleen läpikäyntiä. Annan sen levätä taas muutaman kuukauden.