vuosi sitten ihastuin parhaaseen ystävääni joka oli lesbo. oli kauhea kriisi,kun oli kauheita kommelluksia tulla ulos kaapista. kohtasin paljon ennakkoluuloja,ja muutenkin elämä oli juuri sillä hetkellä niin sekaisin että päädyimme eroon. seurustelimme kuitenkin siis hetken verran.(tarina on niin pitkä,ettei yksityiskohtia jaksa kohta kohdalta puida) ...ja olimme erossa jonkin aikaa,jonka aikana hän löysi toisen jonka kanssa nyt seurustelee onnellisesti.ja jonka aikana minä sitten vihdoinkin selvitin pääni,pääsin yli identiteettikriisistäni ja olen avoimesti bi.
mutta,minä en pääse hänen ylitseen.vieläkään. minä niin rakastan häntä,ja vihaan itseäni sen vuoksi etten tajunnut sitä aiemmin.olemme yhä ystäviä,joten näen häntä lähes joka päivä. ja soittelemme jatkuvasti...kuten normaalisti joskus ennenkin.olimmehan ystäviä aiemminkin,joten miksi se katoaisi mihinkään? no niin,eteenpäin...
muistelen yhä niitä onnellisia hetkiä jotka vietimme yhdessä silloin,kun minä en ollut syvällä kriisissä vaan uskalsin olla hänen lähellään. kaikki oli niin erilaista ja ihmeellistä. ja hän on edelleen uskomattomin ihminen jonka olen tavannut. kaunis ja söpö ja hauska ja uskomaton ja hyvä ihminen ja kaikkea mitä voisin keneltäkään toivoa.
mutta en saa toista tilaisuutta todistaa että voisin olla parempi ihminen ja olla hänen arvoisensa. minä niin vihaan itseäni etten silloin joskus ottanut hetkestä kiinni ja antanut mennä vaan. minä kaipaa ja ikävöin häntä päivittäin enkä osaa olla ajattelematta häntä. hänen vuokseen innostun mistä tahansa,ja vaikka kuinka huono päivä olisi ollut hänen äänensä on paras piriste.
haluan tietenkin että hän on onnellinen uudessa suhteessaan,mutta en voi olla miettimättä että minä niin haluaisin toisen mahdollisuuden sillä
MINÄ RAKASTAN HÄNTÄ!
enkä pääse tästä yli helvetti millään...olen rimpuillut tämän yli jo vuoden mutta en edisty..mitä se tarkoittaa?? MITÄ SE TARKOITTAA KERTOKAA?
mutta,minä en pääse hänen ylitseen.vieläkään. minä niin rakastan häntä,ja vihaan itseäni sen vuoksi etten tajunnut sitä aiemmin.olemme yhä ystäviä,joten näen häntä lähes joka päivä. ja soittelemme jatkuvasti...kuten normaalisti joskus ennenkin.olimmehan ystäviä aiemminkin,joten miksi se katoaisi mihinkään? no niin,eteenpäin...
muistelen yhä niitä onnellisia hetkiä jotka vietimme yhdessä silloin,kun minä en ollut syvällä kriisissä vaan uskalsin olla hänen lähellään. kaikki oli niin erilaista ja ihmeellistä. ja hän on edelleen uskomattomin ihminen jonka olen tavannut. kaunis ja söpö ja hauska ja uskomaton ja hyvä ihminen ja kaikkea mitä voisin keneltäkään toivoa.
mutta en saa toista tilaisuutta todistaa että voisin olla parempi ihminen ja olla hänen arvoisensa. minä niin vihaan itseäni etten silloin joskus ottanut hetkestä kiinni ja antanut mennä vaan. minä kaipaa ja ikävöin häntä päivittäin enkä osaa olla ajattelematta häntä. hänen vuokseen innostun mistä tahansa,ja vaikka kuinka huono päivä olisi ollut hänen äänensä on paras piriste.
haluan tietenkin että hän on onnellinen uudessa suhteessaan,mutta en voi olla miettimättä että minä niin haluaisin toisen mahdollisuuden sillä
MINÄ RAKASTAN HÄNTÄ!
enkä pääse tästä yli helvetti millään...olen rimpuillut tämän yli jo vuoden mutta en edisty..mitä se tarkoittaa?? MITÄ SE TARKOITTAA KERTOKAA?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämän ihmisen kanssa. Jos hän ei ole enää kiinnostunut, niin saisit ainakin siinä mielessä itsellesi rauhan, ettei tarvitsisi miettiä että jos ja jos.
olen puhunut tästä aikoja sitten,jos otan asian uudestaan esille se vaan sekoittaa kaikki kuviot.
ehkä vaan täytyy kestää ja koittaa päästä yli joku kaunis päivä. mutta joo,odottelu ottaa joskus hermoon.
ainoa joka pohtii näitä asioita, sama tilanne, vaan rakkaus ei vähene mun puolelta :( ei edes ajan myötä.
mut tsemiä sulle mitä tapahtuukin.