Miten buddhalaisuus

kieltää myös valehtelemisen, Raamatun 10 käskyä eivät kiellä kuin toisesta ihmisestä valehtelemisen. Omassa asiassaan saa valehdella sen kun kehtaa?

Mitä on synti ?

Kiitos. Nuo olivat hyviä vastauksia, ja ounastelinkin jotain tuollaista.

Kohtuuttomuudella tarkoitetaan sitä, että ei pidetä tolkkua omista haluista - kumpaankaan suuntaan. Kohtuuttomuus voi tarkoittaa myös, ettei oteta lähimmäistä huomioon lainkaan. Se voi myös tarkoittaa fanaattisuutta ja äärimmäisyyksiin menemistä, "ei osata panna rajaa ryyppäämiselle eikä raittiudelle".

Irstaus tarkoittaa määritelmällisesti aviorikosta, mutta se voi tarkoittaa kaikkia muitakin sellaisia sukupuolisuhteita, joiden tarkoitus on jokin muu kuin aito kahden täysivaltaisen ihmisen välinen rakkaus, eli pelkkä seksuaalihimojen tyydyttäminen jonkun toisen elävän olennon kustannuksella.

Piittaamattomuus tarkoittaa välinpitämättömyyttä lähimmäisistä ja heidän hädästään sekä tunteettomuutta toisia eläviä olentoja ja heidän elämäänsä kohtaan. Yleensä piittaamattomuus ja omahyväisyys kulkevat käsi kädessä.

Taolle sen verran, että dekalogi (kymmenen käskyä) on vain ohjeellinen laki. Kaikki kymmenen käskyä on johdettavissa rakkauden kaksoiskäskystä (rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken). Synti on määritelmällisesti teko tuota kaksoiskäskyä vastaan - sellainen teko, jonka seuraus on etääntyminen Jumalasta. Siksi vaikka valehtelemista omassa asiassaan ei ole kirjattu dekalogiin, se on kuitenkin teko rakkauden kaksoiskäskyä vastaan, ja siksi tuomittava.

Sanoohan vanha suomalainen sananlaskukin, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kaikesta joudumme joka tapauksessa tekemään tiliä.

Mörri kirjoitti:

Kiitos. Nuo olivat hyviä vastauksia, ja ounastelinkin jotain tuollaista.

Kohtuuttomuudella tarkoitetaan sitä, että ei pidetä tolkkua omista haluista - kumpaankaan suuntaan. Kohtuuttomuus voi tarkoittaa myös, ettei oteta lähimmäistä huomioon lainkaan. Se voi myös tarkoittaa fanaattisuutta ja äärimmäisyyksiin menemistä, "ei osata panna rajaa ryyppäämiselle eikä raittiudelle".

Irstaus tarkoittaa määritelmällisesti aviorikosta, mutta se voi tarkoittaa kaikkia muitakin sellaisia sukupuolisuhteita, joiden tarkoitus on jokin muu kuin aito kahden täysivaltaisen ihmisen välinen rakkaus, eli pelkkä seksuaalihimojen tyydyttäminen jonkun toisen elävän olennon kustannuksella.

Piittaamattomuus tarkoittaa välinpitämättömyyttä lähimmäisistä ja heidän hädästään sekä tunteettomuutta toisia eläviä olentoja ja heidän elämäänsä kohtaan. Yleensä piittaamattomuus ja omahyväisyys kulkevat käsi kädessä.

Taolle sen verran, että dekalogi (kymmenen käskyä) on vain ohjeellinen laki. Kaikki kymmenen käskyä on johdettavissa rakkauden kaksoiskäskystä (rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken). Synti on määritelmällisesti teko tuota kaksoiskäskyä vastaan - sellainen teko, jonka seuraus on etääntyminen Jumalasta. Siksi vaikka valehtelemista omassa asiassaan ei ole kirjattu dekalogiin, se on kuitenkin teko rakkauden kaksoiskäskyä vastaan, ja siksi tuomittava.

Sanoohan vanha suomalainen sananlaskukin, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kaikesta joudumme joka tapauksessa tekemään tiliä.

"pelkkä seksuaalihimojen tyydyttäminen jonkun toisen elävän olennon kustannuksella."

Juu ei buddhalaisenkaan tule tyydyttää seksuaalihimojaan - eikä mitään muutakaan pyyteitään - toisten kustannuksella.

"Otan harjoitusperiaatteekseni olla vahingoittamatta elävää olentoa".

Sen sijaan esim. kahden homoseksuaalin tasavertainen suhde ei ole mitään "irstautta" kuten kristinuskossa yleensä nähdään.

Mamaki kirjoitti:

"pelkkä seksuaalihimojen tyydyttäminen jonkun toisen elävän olennon kustannuksella."

Juu ei buddhalaisenkaan tule tyydyttää seksuaalihimojaan - eikä mitään muutakaan pyyteitään - toisten kustannuksella.

"Otan harjoitusperiaatteekseni olla vahingoittamatta elävää olentoa".

Sen sijaan esim. kahden homoseksuaalin tasavertainen suhde ei ole mitään "irstautta" kuten kristinuskossa yleensä nähdään.

...Sen sijaan esim. kahden homoseksuaalin
tasavertainen suhde ei ole mitään "irstautta"
kuten kristinuskossa yleensä nähdään.

Mutta Shakyamunin mukaan homo-seksi (siis itse seksiakti) ON taitamatonta toimintaa. Kuten myös heterojen mahdollisesti harjoittama suuseksi ja anaaliseksi. Sekä tietysti niin homojen kuin heterojenkin mahdollisesti suorittama masturbaatio.

Tuosta ei yleensä tehdä buddhalaisuudessa mitään numeroa, mutta noin Buddha asiasta opetti.

Hirviä demoni kirjoitti:

...Sen sijaan esim. kahden homoseksuaalin
tasavertainen suhde ei ole mitään "irstautta"
kuten kristinuskossa yleensä nähdään.

Mutta Shakyamunin mukaan homo-seksi (siis itse seksiakti) ON taitamatonta toimintaa. Kuten myös heterojen mahdollisesti harjoittama suuseksi ja anaaliseksi. Sekä tietysti niin homojen kuin heterojenkin mahdollisesti suorittama masturbaatio.

Tuosta ei yleensä tehdä buddhalaisuudessa mitään numeroa, mutta noin Buddha asiasta opetti.

tosiaankin, ainakin näin kerrotaan buddhan opettaneen. Opetukset kirjattiin kuitenkin vasta paljon myöhemmin. Aivan kuten kaikkien muittenkin uskontojen tekstien kohdalla pitäisi jaksaa tässäkin olla kriittinen ja tiedostaa tuon ajan kulttuurin & arvomaailman mahdollisen vaikutuksen kirjoituksiin. Elettiinhän patriarkaalisessa kulttuurissa, jossa oli vallalla tietynlaisia arvoja, aivan kuten omassammekin.

Eräs patriarkaalisille kulttuureille tunnusomainen piirre on dualismin korostaminen,mm. miehen ja naisen eroavaisuuksien korostaminen. Mies ottaa useimmissa kulttuureissa itselleen sen viisaamman roolin, omii itselleen älyn ja hengellisyyden, kutsuu näitä evoluution korkeimmaksi muodoiksi, pitää itseään jumalan kuvana ja muita palvelijoinaan.

Vastakohdaksi muodostuu nainen, joka liitetään fyysisyyteen, synnyttämiseen,seksiin, maahaan, eläimiin, luontoon...kaikkeen mitä mies ylemmyydentunnossaan ja itsekeskeisyydessän usein halveksii ja määrittelee alempiarvoiseksi.
...Samsaran ylläpitäjäksi, paratiisin omenan syöneeksi Evaksi. Ja kaiken takana tämä pirulainen nimeltä seksi.Länsimaisessa kulttuurissa naisella onkin ollut perinteisesti vain kaksi roolimallia: madonna tai huora.

Yleimaailmallisesti käytetty ratkaisu seksuaalisuus-pulmaan on ollut miesten sulkeutuminen luostareihin, inhimillisyytensä ja oman seksulaalisuutensa kieltäen. (Äly ja henkihän ovat tämän dualistisen ajattelun mukaan täysin eri asioita kuin ruumis ja seksuaalisuus, keho ja mieli.) Lopputuloksena syntyy kuitenkin usein vain patoutumia, turhautumat purkautuvat ulos naisvihana,homofobiana, väkivaltana ja seksuaalisina väärinkäytöksinä.

Sekä kummallisina,tuomitsevina kirjoituksina.

Mörri kirjoitti:

Kiitos. Nuo olivat hyviä vastauksia, ja ounastelinkin jotain tuollaista.

Kohtuuttomuudella tarkoitetaan sitä, että ei pidetä tolkkua omista haluista - kumpaankaan suuntaan. Kohtuuttomuus voi tarkoittaa myös, ettei oteta lähimmäistä huomioon lainkaan. Se voi myös tarkoittaa fanaattisuutta ja äärimmäisyyksiin menemistä, "ei osata panna rajaa ryyppäämiselle eikä raittiudelle".

Irstaus tarkoittaa määritelmällisesti aviorikosta, mutta se voi tarkoittaa kaikkia muitakin sellaisia sukupuolisuhteita, joiden tarkoitus on jokin muu kuin aito kahden täysivaltaisen ihmisen välinen rakkaus, eli pelkkä seksuaalihimojen tyydyttäminen jonkun toisen elävän olennon kustannuksella.

Piittaamattomuus tarkoittaa välinpitämättömyyttä lähimmäisistä ja heidän hädästään sekä tunteettomuutta toisia eläviä olentoja ja heidän elämäänsä kohtaan. Yleensä piittaamattomuus ja omahyväisyys kulkevat käsi kädessä.

Taolle sen verran, että dekalogi (kymmenen käskyä) on vain ohjeellinen laki. Kaikki kymmenen käskyä on johdettavissa rakkauden kaksoiskäskystä (rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken). Synti on määritelmällisesti teko tuota kaksoiskäskyä vastaan - sellainen teko, jonka seuraus on etääntyminen Jumalasta. Siksi vaikka valehtelemista omassa asiassaan ei ole kirjattu dekalogiin, se on kuitenkin teko rakkauden kaksoiskäskyä vastaan, ja siksi tuomittava.

Sanoohan vanha suomalainen sananlaskukin, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kaikesta joudumme joka tapauksessa tekemään tiliä.

jä ja määräyksiä.....Yksi pois leikattavia kahleita, joka sitoo ihmisen aistihalujen maailmaan on riippuvuus moraalisäännöistä ja uskonnollisista säädöksistä.

Mörri kirjoitti:

Kiitos. Nuo olivat hyviä vastauksia, ja ounastelinkin jotain tuollaista.

Kohtuuttomuudella tarkoitetaan sitä, että ei pidetä tolkkua omista haluista - kumpaankaan suuntaan. Kohtuuttomuus voi tarkoittaa myös, ettei oteta lähimmäistä huomioon lainkaan. Se voi myös tarkoittaa fanaattisuutta ja äärimmäisyyksiin menemistä, "ei osata panna rajaa ryyppäämiselle eikä raittiudelle".

Irstaus tarkoittaa määritelmällisesti aviorikosta, mutta se voi tarkoittaa kaikkia muitakin sellaisia sukupuolisuhteita, joiden tarkoitus on jokin muu kuin aito kahden täysivaltaisen ihmisen välinen rakkaus, eli pelkkä seksuaalihimojen tyydyttäminen jonkun toisen elävän olennon kustannuksella.

Piittaamattomuus tarkoittaa välinpitämättömyyttä lähimmäisistä ja heidän hädästään sekä tunteettomuutta toisia eläviä olentoja ja heidän elämäänsä kohtaan. Yleensä piittaamattomuus ja omahyväisyys kulkevat käsi kädessä.

Taolle sen verran, että dekalogi (kymmenen käskyä) on vain ohjeellinen laki. Kaikki kymmenen käskyä on johdettavissa rakkauden kaksoiskäskystä (rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken). Synti on määritelmällisesti teko tuota kaksoiskäskyä vastaan - sellainen teko, jonka seuraus on etääntyminen Jumalasta. Siksi vaikka valehtelemista omassa asiassaan ei ole kirjattu dekalogiin, se on kuitenkin teko rakkauden kaksoiskäskyä vastaan, ja siksi tuomittava.

Sanoohan vanha suomalainen sananlaskukin, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kaikesta joudumme joka tapauksessa tekemään tiliä.

teologiaa niin hyvin että alkaisin siitä - tällä palstalla- keskustelemaan.
Kuvittelin että ne juhlalliset menot joilla kymmenen käskyä toimitettiin merkitsisivät jotain myös käskyjen merkittävyyden suhteen.
Kymmentä käskyä aikoinaan minulle rippikoulussa opetettiin. Olisinkohan päässyt ripille jos olisin väittänyt niitä vain ohjeellisiksi.

Joka tapauksessa Buddhan opista löytyy selkeämmät ajatukset.

tao kirjoitti:

teologiaa niin hyvin että alkaisin siitä - tällä palstalla- keskustelemaan.
Kuvittelin että ne juhlalliset menot joilla kymmenen käskyä toimitettiin merkitsisivät jotain myös käskyjen merkittävyyden suhteen.
Kymmentä käskyä aikoinaan minulle rippikoulussa opetettiin. Olisinkohan päässyt ripille jos olisin väittänyt niitä vain ohjeellisiksi.

Joka tapauksessa Buddhan opista löytyy selkeämmät ajatukset.

ovat johdettavissa tuosta yhdestä (rakkauden kaksoiskäskystä). Dekalogi on sikäli merkittävässä asemassa, että se käsittää Mooseksen lain kymmenen ensimmäistä pykälää. Tosiasiassa siinä laissa käskyjä on 354 ja kieltoja 365. Juutalaiset ihmettelevät, että miksi kristityt kuvittelevat, että vain niillä kymmenellä olisi merkitystä; juutalaisille joka ainoa käsky ja kielto on yhtä tärkeä kuin ne kymmenen ensimmäistä.

Seremoniat ovat seremonioita ja opit ihmisiten tekemiä ja toisia ihmisiä varten. Todennäköisesti olisit päässyt rippikoulusta läpi, jos olisit osannut argumentoida riittävän painavasti ja sanonut papille, että tuo yksi ainoa käsky riittää. Siitä on johdettavissa rakkauden kaksoiskäsky.

Se, mistä opista tai uskonnosta löytyy selkeimmät ajatukset, on mielestäni pitkälti mieltymiskysymys.

se, ettei pahaa vastusta, merkitsee pahan voittoa.

reality check kirjoitti:

se, ettei pahaa vastusta, merkitsee pahan voittoa.

>>Reaalimaailmassa se, ettei pahaa vastusta, merkitsee pahan voittoa.>halkojen loppuessa sammuu tuli>rakasta vihollistasi ja rukoile niiden puolesta jotka sinua vainoavat ei itse "agitoija"(paha) saa mitään aikaan vaan häviää olemattomiin.

Puhun siis periaattellisesta/ajatuksellisesta Olemisesta kaiken luonnonlain yläpuolella, se että dialektinen systeemi ei pelaa lopulta,, on itsestään selvää ihmiselle joka pyrkii rauhaan ja täyteyteen.
"Täydellisyys on kuin vesi. Vesi on hyödyksi kaikille eikä se taistele. Se oleilee paikoissa, joita ihminen vieroksuu. Siksi viisas on Taon kaltainen. Hän haluaa asustaa matalalla paikalla. Hänen sydämensä on syvä kuin kuilu. Armeliaisuudessaan hän hoivaa rakkautta. Puheessaan hän hoivaa totuutta ja hallitessaan järjestystä, työssään hän tulee valmiiksi, hän toimii oikealla hetkellä. Hän ei taistele, siksi hän on syytön.”
-Lao Tse-

Gigul216 kirjoitti:

>>Reaalimaailmassa se, ettei pahaa vastusta, merkitsee pahan voittoa.>halkojen loppuessa sammuu tuli>rakasta vihollistasi ja rukoile niiden puolesta jotka sinua vainoavat ei itse "agitoija"(paha) saa mitään aikaan vaan häviää olemattomiin.

Puhun siis periaattellisesta/ajatuksellisesta Olemisesta kaiken luonnonlain yläpuolella, se että dialektinen systeemi ei pelaa lopulta,, on itsestään selvää ihmiselle joka pyrkii rauhaan ja täyteyteen.
"Täydellisyys on kuin vesi. Vesi on hyödyksi kaikille eikä se taistele. Se oleilee paikoissa, joita ihminen vieroksuu. Siksi viisas on Taon kaltainen. Hän haluaa asustaa matalalla paikalla. Hänen sydämensä on syvä kuin kuilu. Armeliaisuudessaan hän hoivaa rakkautta. Puheessaan hän hoivaa totuutta ja hallitessaan järjestystä, työssään hän tulee valmiiksi, hän toimii oikealla hetkellä. Hän ei taistele, siksi hän on syytön.”
-Lao Tse-

Voitto on voitto, vaikka se olisi epäreilukin. Kysehän ei lopultakaan ole siitä, kuka on oikeassa vaan kuka on hengissä. Kuka pääsee jatkamaan sukuaan ja kuka saa resurssit käyttöönsä. Elämä on taistelua ja on aina parempi olla alistaja kuin alistettu.

Natsit murhasivat kuusi miljoonaa juutalaista toisen maailmansodan aikana. Mitä hyvää tämä tappio näille tapetuille juutalaisille tuotti? Jos halkojen sammuessa loppuu tuli, niin onko tuhka tavoiteltavampaa kuin halot? Tai ovatko rauniot parempi asia kuin palamaton talo?

Hyvä ei tarvitse pahaa ollakseen olemassa, mutta on paha muuttuu itse hyväksi tuhottuaan hyvän Paha siis alkaa dominoimaan eikä todellakaan häviä olemattomiin. Olisiko natsismista tullut paradigma, jos Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan? Vastaus on, että olisi. Onko ylipäänsä olemassa hyvää ja pahaa, vai onko hyvä ja paha vain mielipidekysymys? Se, mikä juutalaisen mielestä voi olla pahaa, on natsin mielestä hyvää. Kuka ratkaisee, mikä on hyvää ja pahaa? Isot asiat ratkaistaan väkivallalla ja vahvin sanelee, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Väitän itse, että Suomi on paljon parempi paikka tänään, kun pahalle tehtiin 1939-1944 vastarintaa eikiä alistuttu kuin lampaat lahtipenkkiin.

Miten käy kapitalistien kun kapitalisti murskaa kansalaisyhteiskunnan ja työväestön ja alistaa väestön enemmistön maaorjan asemaan? Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, ellei asialle aktiivisesti tehdä koko ajan jotain. Mitä hyvää alistumisesta, köyhtymisestä ja kurjistumisesta koituu väestön enemmistölle? Vastarintaa täytyy tehdä jatkuvasti, muuten edessä on orjuus.

Vapaus ilman rauhaa on anarkia. Rauha ilman vapautta on orjuus. Onko orjuus mielestäsi tavoiteltava tila? Orjan on mahdotonta valaistua - hänellä menee kaikki energia hengissäpysymiseen. Vain vapaa ihminen voi valaistua. Siksi pahalle on tässä maailmassa tehtävä vastarintaa, jottei se tuhoa vapautta.

ajatelija kirjoitti:

Voitto on voitto, vaikka se olisi epäreilukin. Kysehän ei lopultakaan ole siitä, kuka on oikeassa vaan kuka on hengissä. Kuka pääsee jatkamaan sukuaan ja kuka saa resurssit käyttöönsä. Elämä on taistelua ja on aina parempi olla alistaja kuin alistettu.

Natsit murhasivat kuusi miljoonaa juutalaista toisen maailmansodan aikana. Mitä hyvää tämä tappio näille tapetuille juutalaisille tuotti? Jos halkojen sammuessa loppuu tuli, niin onko tuhka tavoiteltavampaa kuin halot? Tai ovatko rauniot parempi asia kuin palamaton talo?

Hyvä ei tarvitse pahaa ollakseen olemassa, mutta on paha muuttuu itse hyväksi tuhottuaan hyvän Paha siis alkaa dominoimaan eikä todellakaan häviä olemattomiin. Olisiko natsismista tullut paradigma, jos Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan? Vastaus on, että olisi. Onko ylipäänsä olemassa hyvää ja pahaa, vai onko hyvä ja paha vain mielipidekysymys? Se, mikä juutalaisen mielestä voi olla pahaa, on natsin mielestä hyvää. Kuka ratkaisee, mikä on hyvää ja pahaa? Isot asiat ratkaistaan väkivallalla ja vahvin sanelee, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Väitän itse, että Suomi on paljon parempi paikka tänään, kun pahalle tehtiin 1939-1944 vastarintaa eikiä alistuttu kuin lampaat lahtipenkkiin.

Miten käy kapitalistien kun kapitalisti murskaa kansalaisyhteiskunnan ja työväestön ja alistaa väestön enemmistön maaorjan asemaan? Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, ellei asialle aktiivisesti tehdä koko ajan jotain. Mitä hyvää alistumisesta, köyhtymisestä ja kurjistumisesta koituu väestön enemmistölle? Vastarintaa täytyy tehdä jatkuvasti, muuten edessä on orjuus.

Vapaus ilman rauhaa on anarkia. Rauha ilman vapautta on orjuus. Onko orjuus mielestäsi tavoiteltava tila? Orjan on mahdotonta valaistua - hänellä menee kaikki energia hengissäpysymiseen. Vain vapaa ihminen voi valaistua. Siksi pahalle on tässä maailmassa tehtävä vastarintaa, jottei se tuhoa vapautta.

OLISI JOS KAIKKI YMMÄRTÄISIVÄT SEN.Olisi toimittava niin,että kaikille kasvaisi sisäinen moraalin taju.

ajatelija kirjoitti:

Voitto on voitto, vaikka se olisi epäreilukin. Kysehän ei lopultakaan ole siitä, kuka on oikeassa vaan kuka on hengissä. Kuka pääsee jatkamaan sukuaan ja kuka saa resurssit käyttöönsä. Elämä on taistelua ja on aina parempi olla alistaja kuin alistettu.

Natsit murhasivat kuusi miljoonaa juutalaista toisen maailmansodan aikana. Mitä hyvää tämä tappio näille tapetuille juutalaisille tuotti? Jos halkojen sammuessa loppuu tuli, niin onko tuhka tavoiteltavampaa kuin halot? Tai ovatko rauniot parempi asia kuin palamaton talo?

Hyvä ei tarvitse pahaa ollakseen olemassa, mutta on paha muuttuu itse hyväksi tuhottuaan hyvän Paha siis alkaa dominoimaan eikä todellakaan häviä olemattomiin. Olisiko natsismista tullut paradigma, jos Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan? Vastaus on, että olisi. Onko ylipäänsä olemassa hyvää ja pahaa, vai onko hyvä ja paha vain mielipidekysymys? Se, mikä juutalaisen mielestä voi olla pahaa, on natsin mielestä hyvää. Kuka ratkaisee, mikä on hyvää ja pahaa? Isot asiat ratkaistaan väkivallalla ja vahvin sanelee, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Väitän itse, että Suomi on paljon parempi paikka tänään, kun pahalle tehtiin 1939-1944 vastarintaa eikiä alistuttu kuin lampaat lahtipenkkiin.

Miten käy kapitalistien kun kapitalisti murskaa kansalaisyhteiskunnan ja työväestön ja alistaa väestön enemmistön maaorjan asemaan? Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, ellei asialle aktiivisesti tehdä koko ajan jotain. Mitä hyvää alistumisesta, köyhtymisestä ja kurjistumisesta koituu väestön enemmistölle? Vastarintaa täytyy tehdä jatkuvasti, muuten edessä on orjuus.

Vapaus ilman rauhaa on anarkia. Rauha ilman vapautta on orjuus. Onko orjuus mielestäsi tavoiteltava tila? Orjan on mahdotonta valaistua - hänellä menee kaikki energia hengissäpysymiseen. Vain vapaa ihminen voi valaistua. Siksi pahalle on tässä maailmassa tehtävä vastarintaa, jottei se tuhoa vapautta.

>>Voitto on voitto, vaikka se olisi epäreilukin. Kysehän ei lopultakaan ole siitä, kuka on oikeassa vaan kuka on hengissä. Kuka pääsee jatkamaan sukuaan ja kuka saa resurssit käyttöönsä. Elämä on taistelua ja on aina parempi olla alistaja kuin alistettu. >>¤¤ eutanasia(teho-keinona tyhjentää vanhusten hoito-laitokset ja sairaalat kroonikoista), sosiaaliturvan purkaminen(jos ei yksilö pysty itse hoitamaan asioitaan kuolkoon nälkään/hän on hyödytön), vanhusten "työntäminen kalliolta" (koska resurssit laitettava työtä tekeviin "hyödyllisiin yksilöihin" ja tuleviin eli lapsiin), kroonisesti sairaiden hoidon lopettaminen (koska he ovat taakka "tehokkaalle" ja "terveelle" yhteiskunnalle) ja mielummin jo sikiö vaiheessa sen selvittäminen onko kehittyvä tuleva ihminen terve (siis kykenevä tekemään lisää tavaraa--> "hyvinvointia" yhteiskunalle) jos näin ei ole (sikiö on sairas) se on tuhottava hyödyttömänä, myös onnen mittaaminen kaikella "syömisellä ja juomisella" on relevantti määre onnelle koska vain se on tärkeää(ja muusta ei ole todisteita siis "tuon taivaallisesta"), siksi niistä periaatteista ja olemuksesta ei tarvitse välittää mitä nuo nuista "taivaallisista periaatteista" höpöttäjät ymmärtämättömyydessään paasaavat,,, se että olemme tässä ja nyt olemassa(muusta kun ei ole todisteita),,ja ennen kaikkea voidaan elää kuin "sudet" toisiamme syöden ja vahvemman lakia noudattaen koska on vain rajallinen yksi elämä ja tämä ajatus "hioo kivet timanteiksi" ja poistaa evolutisesti heikot joukostamme vain vahvat saavat elää on olennaista,,,, ? ,,,,,,
v-a-i m-i-t-ä,, e-i-k-ö
n-i-i-n?

Mitä yllä kirjoitin on loppuun vietynä sinun ajatuksesi--> >>Voitto on voitto, vaikka se olisi epäreilukin. Kysehän ei lopultakaan ole siitä, kuka on oikeassa vaan kuka on hengissä."Joka on löytänyt maailman, se on löytänyt vain kuolleen ruumiin"

ne ovat varmoja tapoja kerätä karmaa. Taatusti huonoa.