Marsilaismies minut
alukseensa talutti.
Kulmiensa alta
minua ujostellen katseli.
"Sinut tahdon omakseni,
vaimokseni somakseni."
Kaikki tämä marsin kielellä.
En ymmärrä, on pää pyörällä.
alukseensa talutti.
Kulmiensa alta
minua ujostellen katseli.
"Sinut tahdon omakseni,
vaimokseni somakseni."
Kaikki tämä marsin kielellä.
En ymmärrä, on pää pyörällä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten tarina jatkuu...? Hrr.. jännittää...
En oikein tiedä, miten jatkaisi....Tässä on siis villeimmät unelmani virtuaalitodellisuudessa...alku ainakin. Jos keksit jatkoa, niin kirjoita vaikka sinä.
Käy alus nyt jo kuumana
se alkaa tuntua huumana.
Ei haittaa kielierot nuo
kun päästään Mars- planeetan luo.
Hän mulle säätää nuppelit
ett voin mä kuulla puppelit,
nuo sanat hurjat suloiset
mill vietteleepi kukkaset.
Marsin tähdet tuikkii
ja riemu mieleen luikkii.
Koti lämmin odottaa
tätä paria rakastavaa.
Mies Marsin käsi säätelee
mua hellii, paijaa kääntelee
Oi tätä riemua
en malta, alan kiehua
Marsin pallo punainen,
sievästi jo lähestyi.
Marsmies niin rauhallinen,
vaikka jännitys vain tiivistyi.
"Vaimoa maapallon,
siellä odottaa koko suku.
Voi voi, et tiedä.
Ovat melkein klooneja kaikki.
Juku juku."
"Tsirp, tsirp", sanoo alus
ja nappula välähtää.
Katson marsmiestäni,
hän hymyn kauneimman väläyttää.
Tästä tuli nyt erehdyttävästi mieleen Mr Bean piirrossarjassaan, jossa marsilaisten alus oli täynnä Mr Beanin kaltaisia komistuksia, eikä nainen oikein tiennyt miten suhtautua näin valtavaan joukkoon komistuksia...
Itse menin runossani jo pidemmälle, pääsin jopa Marsiin asti!
Marsilaiset olivat
melkein klooneja.
Koska ne kaikki
olivat vihreitä.
Niillä oli
vihreä otsakiehkura.
Komeita ne kyllä,
Marsin joukko.
Vaan ei vedä vertaa
ne sille,
yhdelle marsmiehelle.
Mr Beaneistä ei siellä
tiennyt kukaan.
Kun eivät edes
papuja keittäneet kukaan.
Sulla on niin nopea vauhti Marsiin ja takaisin, että hui. Tämä on ihan rauhallinen tarina.
Etenin pikana Marsiin ja siellä olevaan kotiin ja siellä olevaan... Eikös ne raketit ole aikas ärhäköitä menopelejä? Mutta en vielä palannut takaisin maahan, ymmärsit väärin... Nyt pitäisi maalailla runouden keinoin eteen viehättävä idylli Marsilaisen ja minän suhteesta.
Vielä täällä notkun,
antoi raketti hyvän potkun.
Marsilainen kädestäni kiinni pitää.
Sormi sormea vasten voima kiitää.
Usein marsmies virnistää,
hän on oikea humoroidi.
Hän viereensä litistää,
pelkää, et rakkauden tuhoaa asteroidi.
Marsmies elää tätä hetkeä,
mut aika on nopeaa.
Maannainen pitää tätä retkeä,
sielunsa mukaan hopeaa.
Sitten voisi löpistä lisää marsin valoista, kylmistä öistä, oliko sitä vettä vai ei jne.....hehe...