Joskus heikkoina hetkinä toivon salaa, että minullekin joku joskus kirjoittaisi kauniin runon.
Oikealle minulle, ei virtuaalihenkilölle.
Oikealle minulle, ei virtuaalihenkilölle.
Tiedättekö
minä vaan
191023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ylä- vai alapäästä ?
etu- vai takapuolesta ?
vai muu aihe ?
kyl täältä pesee..
kovin kauniisti kysytty!
:'(
pahalta, kun sinä tunteellinen ihminen haluat kertoa voiveesi ja joku pitääkin vain pilkkanaan.
Minustakin olisi kivaa saada henkilökohtaisesti runo, olen jokusen saanutkin.
Tosi kivalta, ihanalta tuntui, mutta enemmän kyllä kirjoittelen toisille.
Ei sillä ole niin väliä.
No en minä murehdi, eihän silä olekkaan niin väliä, jos joku... no jaa :) tsemppiä
Siellä korkealla sinut näen
päällä suuren jyrkän mäen
kaulassasi huivi hulmuaa
katsot jonnekin kauas...
ihailen sinua...
kurkotan... otan kivestä
tukea.
ajatuksesi haluaisin lukea...
haluan rakastaa...
kumpa tietiäisin kiertotien
miten tunteeni perille vien...
Tule kunhan tulet
tule kierotietä
tai suoraan
kiveen kirjoitin
tule kunhan tulet
kiveen nojasin
meitä tukien...
kunhan tulet
Ei tämäkään oikeasti minulle ollut, mutta kiitos joka tapauksessa. Kauniisti kirjoitettu.
vain sinut kalliolle vein
vain sinulle runon tein...
Niin veit...
Vieläkö siellä kiveen
kilkuttelet
vieläkö minulle
vilkuttelet
en näe,
en kuule...
Kirjoitit todella kauniisti hänelle, josta välität.
Joskus tekee kipeää lukea runoja täällä. Samanlainen vaikutus kuin romanttisilla lauluilla sellaisina päivinä, jolloin oma elämä tuntuu kurjalta.
minä usein kirjoitan jollekin, kun on kurja olo.
silloin voin ajatella kaikkea hyvää ja kaunista.
eilen halusin kirjoittaa sinulle...
Kaunein hymyni pikalähetyksenä juuri sinulle :)
Kylläpäs näet
ja kuulet...
Ensiksi tulisi tietää oletko nainen vai mies.
* Miehille en kirjoittele sillä olen perinteinen mies.
Toiseksi tulisi tietää jotain sinusta. Muuten se ei 'kolahda'.
jokaisella meistä on tuhannen aihetta haaveilla muusta,
– tuhannen syytä silotella kivi...
Millaisen kiven sinulle elämä antoi?
– onko se särmikäs,
kylmä,
raskas kantaa?
Katso maailmaa,
– ei kahta kiveä,
ei toistensa kuvaa...
On pyöreitä, sileitä,
– lämpimän pehmeitä aivan…
leppeitä kantaa kuin kesäinen tuuli…
Näetkö tuossa tuon punaisen,
– kauniin ja pienen,
tuon valkean,
– ja tuolla on tuo..
– ja tuo tuolla kaukana,
juuri tuo tumma...
Tuo tumma on minun.
Kosketa varoen sen rosoista pintaa.
Paina se hellästi vasten sykkivää rintaa…
Pidä se siinä ja laske se pois.
– tai odota hetki ja anna sen olla.
Näetkö kuinka se muodoltaan muuttuu,
säröt ja sakarat reunoilta sulaa.
Se vaalenee hieman
ja väriään muuttaa.
Sinulla on tuhannen syytä haaveilla muusta,
– tuhannen syytä hioa kivi...
Tuhat syytä muovailla elämän henki.
Tuhat syytä löytää sen väri.
Sinulla on tuhannen syytä katsella maailmaa,
– ei kahta kiveä,
ei toistensa kuvaa...
Tunnethan omasi.
Onko se kylmä ja pinnalta roso...
Voit hioa kiven
tai antaa sen olla.
Mutta jos tahdot...
– se pehmenee kerran,
jos hetkisen luotat...
– ja jos joskus tahdot runosi kuulla...
– nosta paatesi esiin,
laske louhesi pehmeiden käsien alle...
Tämä sai minut sanattomaksi.