Tää siis on tosi törkeetä.Seiskalla (oon nyt ysillä) mua kiusattiin sairaasti joka päivä.En uskaltanut kertoa siitä kellekään.Itkin aina yksin kotona koulussa sattuneita juttuja.Lopulta en enää välittänyt heidän jutuistaan pätkän vertaa.Sen jälkeen sitten kävikin niin etten enää ikinä alkanut itkemään mistään asiasta.Nykyään mä oon joku HELVETIN tunteeton paskiainen joka ei osaa enää itkeä.Jotkut voivat olla eri mieltä mut mun mielestä tää ainakin on niin kamalaa.En pysty näyttämään enää lainkaan tunteitani.
Kysymys: Tapanko kiusaajani vai itseni?
Oon päättäny et jos kiusaajat ei lähde pois niin mä lähden...lopullisesti.
Kysymys: Tapanko kiusaajani vai itseni?
Oon päättäny et jos kiusaajat ei lähde pois niin mä lähden...lopullisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselleni sattui muutama vuosi sitten parikin dramaattisempaa käännettä. Tämä johti siihen että tällä hetkellä en osaa itkeä. Monesti olen todella surullinen, mutta itku ei vain tule. Tiedän että itkeminen helpottaa, nyt paha olo kertyy sisälleni, ainoa millä asiaa voi korvata on ilon ottaminen irti.
Hyvää oloa on loppujen lopuksi todella helppo kerätä itseensä. Voi olla onnellinen vain siitä miten hyvälle ruisleipä maistuu aamulla. Pahaa oloa voi karkoittaa myös jollain liikuntasuorituksella. Esim. joukkuelajit, mutta jos tuntuu ettei viihdy joukkueessa niin ihan pitkä täysillä vedetty juoksulenkki selvittää ajatukset niin täysin, että vuorokauden olo voi olla huojentunut. Näin ainakin minulla. Nyrkkeilysäkkiin taas saa purettua kaikki pahimmat aggressiot.
Tämän jälkeen jää jäjelle vain yksinäisyys, joka ei sekään tunnu enää niin pahalta, mutta pidentyessään se pahenee ja vaikkei tekisi oloa pahaksi niin vaikuttaa tulevaan elämässä pärjäämiseen. Onneksi ilman sosiaalista vuorovaikutusta ei kenenkään tarvitse jäädä. On chatit, treffipalstat (joilta voi etsiä ihan vaan ystäviä), perhe, kohtalotoverit... aina löytyy joku, pitää vaan antaa muille mahdollisuus. Heti ei kannata satunnaiselle vastaantulijalle täyttä luottamusta syliin lykätä, mutta tukea voi saada juuri sen verran kuin tarvitsee.
Kiusaamisen lopettaminen... jos keksisin kiusaamisen lopettamiseen lääkkeen, niin saisin Nobelin rauhanpalkinnon. Kiusaajien motiiveista ei koskaan pääse selville. Kiusaamisen takana on aina ihminen, jolla päällisinpuolin voi olla kaikki ihan hyvin, mutta joku kalvaa sisintä. Muista, että kiusaaja on alemmalla tasolla. Sinun ei tule vihata häntä, vaan lähinnä sääliä, hän ei tule koskaan rakastamaan ketään.
Hyvä puhe Lastu,ei tuohon oikein mitään voi enää lisätä!
oon käyny saman läpi, turha sitä on tapattaa ketään yläasteen jälkeenhän helvetti on ohi, toivottavasti
otan osaa. itse olen samanlainen, mutta ajattelin, että olenpa heikko, jos en kestä (ei minua kyllä kovin pahasti kiusattu). ja ala-asteella myös aina ärsytettiin. syitä, miksi ei saisi tappaa: laki, Raamattu (sanokaa nyt vain nössöksi tms), sukulaisten suru. älä tapa ketään!
Sama ongelma mulla. Tää on kamalaa. :/
Mut et kyllä TODELLAKAAN tapa ittees