tästä varmaan on joku tutkimuskin jo tehty.
kuinka moni on kyllästynyt työhönsä ja tekee vain minimaalisen vähän työnsä eteen esim ala asteella?
itse en jaksa suunnitella yhtään tunteja kotona.
kunnhan oppilaat jotain saa tehtyä tunnilla ja se riittää, pistän oppilaat itse lukemaan ja tekemään tehtäviä. tehtävät vaan tarkastan, enkä jaksa mitään opettaa, en edes jaksa lukea kirjojen kappaleita itse, kunhan oppilaat lukevat ja jonkunlainen työrauha säilyy.
helpolla ja iisisti hoidan hommani, mitään ylimääräistä ei jaksa tehdä oppilaiden eteen. hmm kyllähän nuo oppilaatkin on välillä turhautuneita kun aina sama rutiini.
kuinka moni on kyllästynyt työhönsä ja tekee vain minimaalisen vähän työnsä eteen esim ala asteella?
itse en jaksa suunnitella yhtään tunteja kotona.
kunnhan oppilaat jotain saa tehtyä tunnilla ja se riittää, pistän oppilaat itse lukemaan ja tekemään tehtäviä. tehtävät vaan tarkastan, enkä jaksa mitään opettaa, en edes jaksa lukea kirjojen kappaleita itse, kunhan oppilaat lukevat ja jonkunlainen työrauha säilyy.
helpolla ja iisisti hoidan hommani, mitään ylimääräistä ei jaksa tehdä oppilaiden eteen. hmm kyllähän nuo oppilaatkin on välillä turhautuneita kun aina sama rutiini.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja lisätään esim kuviksen ja äidinkielen tunnit menevät ihan leikkimiseski usein. laitan oppilaat joskus kirjoittaman aineita, joskus lukemaan kirjoja. siinä se. kuvis myös, ei mitään intrestiä koko hommaan.
No vaihda duunia. Itse toimin 32 vuotta yläasteella tarkkismaikkana ja pääsin siitä eläkkeelle. Jos ei homma toimi, yritä kouluttaa itseäsi muihin töihin.
Jokaiselle maikalle toisaalta tulee tilanne, ettei enää tunnu jaksavan mitään uutta tai edes vanhaa.
Jos sellainen tilanne kestää liian kauan , siihen alkaa uskoa ja sitten onkin jo vaikeaa.
Jotkut tuttuni samalta alalta vaihtoivat saman alan hommiin toiseen erityisluokkaan: tarkkikselta EMU -luokalle tai EVY -hommiin vuodeksi pariksi.
Tuli kuulemma uutta virtaa kovasti ja taas oma duuni alkoi maistua.
Tsemiä sulle, tää nyt on vaan tämmöistä!
Oisko vinkkejä, minne maikka kelpaisi suhteellisen pienellä lisäkoulutuksella (asuntolainaa kun on). Mielellään jokin sellainen ala, jossa on työvoimapula. Palkasta voisin vähän tinkiä, mutta en paljoa (asuntolainaa kun on). Pääkaupunkiseudulla ollaan. Olen pätevä maikka virassa, paperit on hyvät, aivot kunnossa, atk-hallussa ja ihmissuhdetaidot kohtuulliset.
Ei nyt sentään.Se on vanha vitsi.
Jos todella kiinnostaa hieman erilainen työ, lue itsesi erityis- tai erityisluokan opettajaksi. Takaan, että töitä löytyy pääkaupunkiseudulta , jossa on noissa hommissa vieläkin lähes puolet virassa olevista epäpäteviä.
Pienryhmäopettajan työ on mukavaa: korkeintaan viisi oppilasta kerrallaan jopa opettajan oman valinnan mukaan. Jonkin aikaa sitä hommaa katsellessa tuli lähinnä mieleen tukiopetus.
Tarkkismaikka voi oman hommansa suunnitella koulun sääntöjen puitteissa oman päänsä mukaan. Se homma vaatii tietysti pinnaa , sopeutumista ja huumorintajua, mutta liksa on parempi kuin tavallisella opella.
Nämä nyt esimerkkeinä. Sitten on tietysti oppikirjojen myyjähommia...
Maikkahan on kaikkea mahdollista samassa paketissa. Maikalla on perusvalmiudet ja taidot moneen asiaan jo valmiina olemassa. Työryhmä- ja viestintätaidot on sitä luokkaa, mistä muut vain näkevät unta.
Kehitä esim. ATK-taitojasi kursseilla lisää, niin olet kysyttyä nouhauta firmassa kuin firmassa. Sellaisenaan ei maikkaa varmaan uskalleta ottaa, mutta pienen tuuningin jälkeen maikka on askeleen edellä riviosaajaa :)
No se duunin vaihto on viimeinen virhe, silloin tajuaa kuinka paljon enemmän virtaa tarvitsee työskennellä 8 tuntia päivässä ja 10,5 kuukautta vuodessa. Tulee äkkiä ikävä leppoisia opetushommia.
siitäkin miten harva ope siirtyy yksityiselle puolelle (tosin aika vaikea kun kukaan ei yleensä ota) Yksityiseltä on kyllä usein melkoista hinkua noihin opetushommiin.
Mistä ihmeestä kuvittelet että muissa ammateissa ei osattaisia työryhmä- ja viestintätaitoja? Tervetuloa yksityiselle sektorille huomaamaan että suomalainen osaa esiintyä, myydä ja tehdä tulosta niin yksin kuin joukkueenakin. Luulisin pikemminkin että tavisopettaja saa kehittää ATK-taitojaan aika lailla jotta hänellä olisi jotakin todellista nouhauta.
Kehottaisin alkuperäistä punnitsemaan ammattinsa hyvät sekä huonot puolet ja miettimään tämän jälkeen kuinka sitä nykyistä hommaa voisi kehittää.
Toisaalta leipääntyminen on ymmärrettävää kun uralla eteneminen on aika tuntematon käsite opettajan ammatissa ja ikälisät tulevat automaatista.
Veikkaan että näet asiat eri kannalta, kun käyt kokeilemassa "normaalin" ihmisen 8-tuntista päivää, ja työvuotta 2 lomaviikolla ;)
Itsellä oli samanlaista "kriisiä" ilmassa. Kävin muissa töissä, mutta palasin nopeasti takaisin alalle. Huomasin toki muiden töiden edut: töiden tekemisen intensiteetti oli aivan toista luokkaa - omille ajatuksille jäi aikaa, työkavereiden kanssa saattoi milloin vain vaihtaa pari sanaa ja irtautua töiden tekemisen hektisyydestä toviksi. Yhtenä työtoverina oli passiivinen näyttöpääte, joka oli varsin tyytyväisenä edessäni koko päivän, hiljaa ja vaatimattomana. Välillä saatoin vilkaista vaikkapa tiesään viikonlopun reissua varten. Välillä hain lisää kahvia, vessaankin pääsi kun oli tarve. Eli tässä toimistotyössä oli "yksin" aivan eri merkityksessä kuin luokan edessä.
Mutta mielekkyys-akselilla ei tuo näyttöpäätteen edessä istuminen kauaksi kanna. Lisäksi kelloon tuli vilkuiltua (usko tai älä) useammin kuin oppitunneilla. Ja vaikka opettajan työstä osa kotona tehdäänkin, on päivä silti omalla tavallaan ohi, kun kello viimeisen kerran soi.
Eli näkökulmaa vaihtelemalla saattaisi saada jotakin tilanteessasi aikaan ;)
Onnea valitsemallasi uralla!
pahinta open työssä on kiittämättömyys oppilaiden puolelta, haukkuminen (eli vittuilu suomeksi), ja aiheeton syyttely, joka sanasta tai vorheestä syytetään.
on ne perkeleitä nykyään eivätkä kunnioita ylpeät paskiaiset ketään,.
selkään vaan kotona ja koulussa!
nykymaailman meno - ei kunnioita yhteiskunta ammattia - kotona ei kunnioiteta - eipä siinä pieni lapsikaan opi kunnioittamaan
Itse olen saanut kiitosta, kun olen kysynyt mielipidettä työskentelystäni. Nimettömänä on annettu niin paljon positiivista, että kyllä uskon, että alan minulle oikea. Nuoriso nauttii ja oppii.
Open pitäs tajuta että oppilas on asiakas. Ja asiakas on aina oikeessa! Kannattais openkin kunnioittaa tulevaa eläkkeen maksajaa hiukka enemmän. Esim. jos oppilas lähestyy koulua niin open pitäs nopeesti juosta avaamaan oppilaalle ovi ja toivottaa hyvät huomenet!