Siinä puolenpäivän aikaan kun vilkaisin akkunasta ulos, näin sen mitä olin kuullut: pihaan oli ilmestynyt tuntematon auto, josta ilmestyi esiin yhtä tuntematon nainen. Kummastelin ettei koira haukkunut häntä, ja päätin sipaista Reinot jalkaan ja käydä utelemassa asiaa.
- Vaimo! Joku tuli pihhaan. Ootatko sinä kettään?
- Emminä kettää uota. Kuka kumma se nyt tähä aekaan tulloo. Keskipäiväällä.
- Minä kenen kyselemmään. Liekö tuo eksyny tai jottain.
- No mene ihmeessä kyselemmään. Minä tulen kohta kanssa. Pesasen vuan käjet.
Ulko-ovelle pitäisi tehdä jotain, isäntä tuumasi siinä porstuassa kolistellessaan. Tuosta vähän kinnaa, hän tuumi. Josko tuosta vähän noita ruuveja kiristelisi, niin loppuisi nitinät, hän ajatteli.
Pihamaalla oli kiiltävä iso auto, jonka vierellä seisoi jonkinlainen kaupunkilaispakkaus. Ovi retkotti levällään, eikä autossa ollut muita ihmisiä. Siitä olikin pitkä aika, kun pihamaalla oli lapsia pöyrinyt. Ihanko jo toistakymmentä vuotta, isäntä tuumasi ja Reinotteli tulijaa vastaan. Tämä riisui aurinkolasinsa ja saapui käsi ojossa kuin ennestään tuttuna tuntemattomana. He kättelivät. Naisen käsi tuntui katoavan isännän omaan. Se oli aivan toisenlainen kuin hänen vaimonsa kädet, joista molemmat olivat tottuneet kovaan työhön, jota ei maaseudulla ollut välttäminen. Katso kenen tahansa aikuisen käsiä maaseudulla, niin näet saman asian kuin minä täältä tämän kirjoittajana.
Nainen oli pitkä, hoikka ja nauravainen, ja hänessä oli jotain isännälle tuttua. He esittelivät itsensä, ja paikalle saapunut emäntä teki samoin. Emmännät käyvät välittömästi kiinni asiaan.
- Eksynnäkkö työ ootta?
- Enhän toki. Asun tuolla kuutaman kymmenen kilometrin päässä Koivuniemessä. Olen koivuniemen herra, nainen naurahti. Isännästä juttu oli oikein hauska, ja emännästä myös.
- Ihan tässä katselen maisemia käväisen maatiloilta kyselemässä heinäseipäitä.
- Jaa että heinäseipäivä? emäntä kysäisi.
- Aidan ajattelin pystyttää kotipihan ympärille.
- Jaa että heinäseiväsaidan? isäntä kysäisi.
- Niin. Sattuisiko teillä olemaan joutavia? Minä kyllä maksan.
Isäntä siirsi katseensa niitetylle pellolle osoitti sormella sen keskellä kasvavaa yksinäistä puuta, jonka juurella oli kaunis pieni vaja. Se oli niin kaukana, että juuri ja juuri erotti sen katetuksi vajaksi.
- Tuolla niitä on. Kattoon asti. Katto on näin korkealla, isäntä selitti ja nosti kätensä niin korkealle ylös kuin se yletti.
- Jaa-a. No onhan kaukana, nainen sanoi.
Isäntä ei vieläkään saanut päähänsä missä oli naisen nähnyt. Hän mietti jo pornosivuja, mutta ei. Ei tärpännyt.
- Kaakanahan nuo ovat. Ja peräkärri pittää olla. Niitä on melekone pino, emäntä sanoi.
- Kaak joutoo viijä. Ei niitä ennää kukkaan käytä. Aakasa eläneetä ovat. Vaan ei sinulla oo peräkärrii, isäntä sanoi.
- No ajattelin ensin vain vähän tutkailla. Tulen sitten uudemman kerran kärryn kanssa, jos sopimukseen päästään.
- Mitä sinä eestaas ajelet? Enkä minä mittään maksua ota. Ilimakseksi suat. Senkun viet mukanas. Minä voin raktorilla tuua nuo tuolta lähemmäs. Suapahan jottain tekemistä, isäntä virkkoi ja alkoi jo tuumailla traktorinsa luo.
Naiset jäivät keskustelemaan pihamaalle, kun isäntä Reinotteli talliin ja kiipesi traktoriinsa. Vieläkään hän ei saanut päähänsä, kuka nainen oli. Seikka vaivasi häntä sangen merkittävästi. Hän ei tiennyt mistä etsiä ja mihin verrata. Aivan tutun tuntuinen nainen, mutta ei vaan juolahda mieleen, että kuka. Isäntä starttasi traktorin, kävi hakemassa peräkärrin ja puksutteli poikki pellon heinäseiväsvajalle. Se oltiin rakennettu keskelle peltoa harvinaisen mannyn juurelle siksi, että se kohta peltoa oli pellon keskeisin paikka. Siitä oli yhtäläisen oloinen matka pellon kaikkiin kulmiin, kun heinätöihin alettiin, isäntä tuumi.
Siinä heinäseipäitä lavalle heitellessään, isäntä ei päässyt eroon häntä vaivaavasta ajatuksesta: kaukana pihamaalla seisovasta tummasta naisesta, joka tuntui tutulta. Isäntä luetteli mielessään kaikenlaisia näyttelijöitä ja kirjailijoita ja lauleskelijoita, mutta mikään ei tärpännyt. Hän oli ymmällään.
Nainen oli erittäin kaunis, mutta hän ei ollut mikään missi. Missit isäntä tunsi kuin omat taskunsa. Jokavuotiset missikisat olivat yksi hänen suosikkiohjelmistaan. Toisena tuli Salatut elämät, jossa siinäkään nainen ei ollut mukana. Ongelma oli hermoja raastava. Isäntä luuli kärsivänsä dementiasta, ja hän päätti ottaa Koskenkorvaryypyn muistin virkistämiseksi.
Muutaman tunnin kuluttua isäntä palasi traktorilla pihaan ja huomasi vieraan jo lähteneen. Hänen vaimonsa istui pihakiikussa.
- Sinä olet juovuksissa, tämä sivalsi.
- Tuossa vähän otin kun tuli niin hiki.
- No seepäät sait sitten tuotua.
- No niin tein. Vaan sanoppa sinä, Alma, kuka tämä naanen ookein oli? Minä kun oon muistellut vaakka ketä, vaan en sua piähäni.
- Tämä seeväsnaanen?
- No juuri tämä.
- Teknotonna.
- Mittee?
Isäntä kävi tuolille istumaan ja tuijotti tyhjyyteen.
(Naurua)
Funeau & heinäseipäät
4
245
Vastaukset
Teknodonna pysäytti autonsa tienvarteen ja kävi pissalla pusikossa. Kyykkimisestä tuli lapsuus mieleen. Ja jos tarkkaavaisesti tutkiskeli aluskasvillisuutta, niin huomasi siellä vaikka minkälaista vilinää äkillisessä pissakuurossa. Lapset ja lapsenmieliset näkivät kaikenlaista tällaista, ja sellainen myös kiinnosti heitä.
Heinäseiväsongelma oli ratkennut. Tosin heinäseipäitä ei vielä varsinaisesti hänellä ollut, mutta noin suurinpiirtein. Hän ei ollut ehtinyt ajella kuin kahteen maataloon, jossa toisessa ei ollut ketään paikalla, mutta onneksi toisessa oli. Teknodonna oli oikein tyytväinen itseensä, ja onnellinen siitä että oli saanut tavata Alman, maatalon emännän. Heissä oli ollut paljon samaa. Talon isäntäkin oli ollut reilu.
Teknodonna sai toimituksensa toimitettua ja kapusi pitkin piennarpengertä ylös tielle, kun kuuli mopedin äänen. Ylitse lensi hiilenmusta korppi, joka laskeutui männynoksalle tien toiselle puolelle, ja jäi katselemaan ihmistä tienlaidalla. Luuliko lintu, että hän oli raato? Kenties. Mitä lintujen päänsisällöstä tiedetään? Ei mitään.
Mopedi oli kovaääninen ja savuava kapine, jollaisella Teknodonna oli itsekin ajanut ollessaan teini. Mopedilla ajmisessa on erityistunnelmaa, sillä sitä ei voi verrata mihinkään muuhun liikkumistapaan sen erikoisuuden vuoksi. Lisäksi kaikki vihaavat mopoja, paitsi mopoilijat itse. Teknodonna ei voinut sietää laitteen pärinää eikä hajua.
Jostain omituisesta syystä hän ei kuitenkaan paennut autoonsa ja poistunut viiveettä paikalta, vaan jäi katselemaan mopedin hidasta ja äänekästä menoa. Mopedi ajoi tasakaasulla pitkin loputtomalta tuntuvaa suoraa kohti etelää, mutta ei tuntunut liikkuvan juuri lainkaan. Mopedin kuljettajasta ei ollut vielä mitään havaintoa; luultavasti juovuksissa kauppareissulle lähtenyt maalaisukkeli. Teknodonna istahti konepellille.
Tilanteessa oli jotain koomista, ja hän yritti pyydystää siitä kaiken mahdollisen irti. Tilanne vaikutti kuin poraamiselta kiviseinään - tai jopa graniittiin. Loputtomalta tuntuva pärinä, eikä mitään tapahdu, kun terä on tylsä tai jopa pyöreä. Kermavaahdon vatkaaminen on samanlaista. Vatkaat ja vatkaat, mutta mitään ei tapahdu. Päivät kuluvat tunteineen, sitten viikkoineen, mutta mitään jälkeä ei synny.
Auton keula oli täynnä hyönteisruumiita, eikä vessapaperia ollut ollut.
(Naurua)Kirjoituksesta puuttu seksi.
Yhdelläkään rivillä ei ole seksiä, tai edes viittausta seksiin.
Masentavaa.
Konepellilläkään ei voinut istua, koska se oli tahmainen siihen liiskaantuneista hyönteisistä. Olisiko mentävä autoon ja lähdettävä. Päivää on vielä jäljellä ruhtinaallisesti, Teknodonna mietti. Hänelle ei vielä ollut täysin avautunut mitä hän tässä tiellä toimitti. Ehkä tämä selviää, tai sitten ei.
Illansuussa mopedi oli ehtinyt parinkymmenen metrin päähän Teknodonnasta. Ja metri metriltä hän sai lisää informaatiota kuljettajasta. Kun matkaa oli enää muutama metri, Teknodonna ymmärsi että mopedia ajoi Brat Pitt, tämä Hollywoodin paha poika ja naisten kestouni. Brat jarrutti ja pysäköi pärisevän ja savuavan laitteensa., sitten - lopultakin - sammutti sen.
- Hellöy!
- Hey!
Pitkän keskustelun jälkeen Teknodonnalle tuli selväksi se mitä herra Pitt oikein täällä toimitti, ja mihin hän oli menossa. Herra Pitt harjoitteli Aki Kaurismäen uutta elokuvaa varten mopolla ajoa. Tämä saattaa kuulostaa hieman oudolta, sillä mopedi on varsin yksinkertainen laite, ja sillä ajamisen oppii tällainen tyhmempikin nainen vartissa. Herra Pitt kuitenkin harjoitteli roolisuoritustaan varten. Hän oli luvannut ajaa kaupunkiin ja takaisin, vaikka menisi yön puolelle. Oli päästävä oikeaan tunnelmaan ja imettävä itseensä tilanteen koko volyymi. Oli ohitse liikkuva luonto ja sen eläimet, loputon harmaa asfalttitie, tielaidan valkoinen sulkuviiva ja taivaalla pilvet. Lisäksi on tietenkin mopedi ja sen kuljettaja. Tällainen tarvitsee aikaa onnistuakseen, ja siinä herra Pitt oli oikeassa, että vain harjoittelemalla huolellisesti ja tarkkaavaisesti, voi päästä johonkin rooliin sisään. Tulla autenttiseksi, kuten herra Pitt asian ilmaisi.
Herra Pitt kysyi Teknodonnalta, että halusiko tämä pitsan kaupungista, mutta Teknodonna kieltäytyi. Vaikka hänessä oli ripaus Italiaa, niin silti ei.
Herra Pitt haisi aivan pakokaasulle, mutta hän vilkutti iloisena jatkaessaan matkaansa. Ehkä hän oli immuuni idiotismille, sillä hän vaikutti aivan täysipäiseltä tyypiltä, vaikka kokonaisilme oli hieman oudohko.
(Reps)Funeau kirjoitti:
Kirjoituksesta puuttu seksi.
Yhdelläkään rivillä ei ole seksiä, tai edes viittausta seksiin.
Masentavaa.
Konepellilläkään ei voinut istua, koska se oli tahmainen siihen liiskaantuneista hyönteisistä. Olisiko mentävä autoon ja lähdettävä. Päivää on vielä jäljellä ruhtinaallisesti, Teknodonna mietti. Hänelle ei vielä ollut täysin avautunut mitä hän tässä tiellä toimitti. Ehkä tämä selviää, tai sitten ei.
Illansuussa mopedi oli ehtinyt parinkymmenen metrin päähän Teknodonnasta. Ja metri metriltä hän sai lisää informaatiota kuljettajasta. Kun matkaa oli enää muutama metri, Teknodonna ymmärsi että mopedia ajoi Brat Pitt, tämä Hollywoodin paha poika ja naisten kestouni. Brat jarrutti ja pysäköi pärisevän ja savuavan laitteensa., sitten - lopultakin - sammutti sen.
- Hellöy!
- Hey!
Pitkän keskustelun jälkeen Teknodonnalle tuli selväksi se mitä herra Pitt oikein täällä toimitti, ja mihin hän oli menossa. Herra Pitt harjoitteli Aki Kaurismäen uutta elokuvaa varten mopolla ajoa. Tämä saattaa kuulostaa hieman oudolta, sillä mopedi on varsin yksinkertainen laite, ja sillä ajamisen oppii tällainen tyhmempikin nainen vartissa. Herra Pitt kuitenkin harjoitteli roolisuoritustaan varten. Hän oli luvannut ajaa kaupunkiin ja takaisin, vaikka menisi yön puolelle. Oli päästävä oikeaan tunnelmaan ja imettävä itseensä tilanteen koko volyymi. Oli ohitse liikkuva luonto ja sen eläimet, loputon harmaa asfalttitie, tielaidan valkoinen sulkuviiva ja taivaalla pilvet. Lisäksi on tietenkin mopedi ja sen kuljettaja. Tällainen tarvitsee aikaa onnistuakseen, ja siinä herra Pitt oli oikeassa, että vain harjoittelemalla huolellisesti ja tarkkaavaisesti, voi päästä johonkin rooliin sisään. Tulla autenttiseksi, kuten herra Pitt asian ilmaisi.
Herra Pitt kysyi Teknodonnalta, että halusiko tämä pitsan kaupungista, mutta Teknodonna kieltäytyi. Vaikka hänessä oli ripaus Italiaa, niin silti ei.
Herra Pitt haisi aivan pakokaasulle, mutta hän vilkutti iloisena jatkaessaan matkaansa. Ehkä hän oli immuuni idiotismille, sillä hän vaikutti aivan täysipäiseltä tyypiltä, vaikka kokonaisilme oli hieman oudohko.
(Reps)Naisellisia peruspohdintoja
Teknodonnan seksuaalisuus on Teknodonnalle mysteeri. Toisinaan hän tuntuu olevan itsestään nautiskelija, kun taas toisinaan tienlaidan horsma saa hänet hekumoihin. Hänen oli vaikea määritellä itseään millään lailla, eikä tällaiseen tietenkään ollut mitään tarvetta. Silti ihmisluonne on taipuvainen paketoimaan kokonaisuuksia erilaisiksi arkistoiksi, joissa on selitys ssille kaikelle joka vääjäämättä kohdataan.
Oikein huonoina hetkinä hän oli epävarma itsestään. Hän piti itseään rumana, päänsisältöään kummallisena ja kokonaisuutta sekavana. Mikään ei ollut hyvin, eikä millään liikkeellä tuntunut olevan sellaista suuntaa, jossa olisi jotain järkeä. Oli täysin samantekevää mitä hänelle sanottiin, sillä millään tällaisella ei ollut mitään merkitystä. Tilanne oli oma, ja se oli hänen sisällään. Vaatteetkin alkoivat ahdistaa. Taas väärä valinta ja kainalokin tuoksahtaa. Teknodonnalla oli käytetty olo.
Hänen olisi pitänyt ehdottaa herra Pittille seksiä, sillä sellainen varmaan rouva Pittiä ottaisi päähän. Naiset ovat ilkeitä toisilleen, ja hyvin harva nainen osaa vastustaa luontaisia pyrkimyksiään hallita maailmankaikkeutta, eli universumia. Jotenkin tuntuu siltä että sellaiseen naissta ei ole edes tarkoitettu, ja että tällainen tila on naiselle luonnoton. Toiset naiset ovat naisten vihollisia, muu vain reksiviittaa.
Hetken Teknodonna mietti, että lähteäkö perään, mutta jätti ajatuksen konepellille, josta se lensi pusikkoon ilmavirran mukana. Teknodonna ei koskaan ollut kyennyt yhdistämään lisääntymistä ja seksiä toisiinsa. Hänestä ne olivat vastakkaisia asioita, eikä niitä sopinut liittää yhteen. Lapsiin Donnalla oli vain etäinen suhde. Nainen jää lapsen kanssa auton takapenkille, kun herra Pitt lähtisi harjoittelemaan mopedilla ajelua. Sietämätön elämä, Donna tuumaa.
(Hihitystä)
- Anonyymi
mukavaa tarinointia. mää tykkäsin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Useita puukotettu Tampereella
Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht1833495Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava3752197Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?
Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii562176- 432042
Meneeköhän sulla
oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua321491Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa
Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em931251- 541213
Muutama kysymys ja huomio hindulaisesta kulttuurista.
Vedakirjoituksia pidetään historiallisina teksteinä, ei siis "julistuksena" kuten esimerkiksi Raamattua, vaan kuten koul4291163Jumala puhui minulle
Hän kertoi sinusta asioita, joiden takia jaksan, uskon ja luotan. Hän kuvaili sinua minulle ja pakahduin onnesta kuulles1181045- 59984