Mä en kohta enää kestä...Meidän välillä kulkee sellanen jännite, että se pistää lattian tärisemään, joka kerta kun tulet vierelleni. Ja ne kaikki jutut mitä satutaan lyhyinä hetkinä puhumaan, ne kaikki vahvistaa sitä, miten samanlaisia me ollaan. Kaikki ne kerrat, kun meidän katseet kohtaa huoneen poikki, ne pysäyttää mun muut tekemiset kokonaan.
Mutta kohta meiltä loppuu aika ja kumpikin muutetaan eri teillemme täältä. Miten saisin sut sitä ennen edes hetkeksi omakseni, tai miten voisin edes ilmaista sulle miten sekaisin olet elämäni pistänyt??
Mutta kohta meiltä loppuu aika ja kumpikin muutetaan eri teillemme täältä. Miten saisin sut sitä ennen edes hetkeksi omakseni, tai miten voisin edes ilmaista sulle miten sekaisin olet elämäni pistänyt??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäs jos vaikka kertoisit tunteistasi hänelle? Jos kerta muutatte eri paikkakunnillekin ja tienne on joka tapauksessa eroamassa, niin mitä voit menettää? Luultavasti saatat katua koko loppuelämäsi sitä, että jätät nyt kertomatta tunteistasi, kuin että kerrot tunteesi ja päädytte sitten millaiseen lopputulokseen tahansa.
Toivotan sulle onnea yritykseen tai jaksamisia tunteidesi kanssa.
Nim. Kokemusta on :)
Rohkea rokan syö. Voi sanoa kokemuksesta, että kaduttaa jos ei tee mitään. Joillakin ehkä tulee koko ajan ihmisiä vastaan, joista välittää syvästi mulla ne on aika harvassa. Mä yritän aina ilmasta tunteet, koska ne on elämää..ja sille joka ne tuntee ne on aidot. Etkä sä ees menetä mitään sun tapauksessa. ja saattaa käydä hyvinkin. haloo toimintaa!!!
Jos vastaus syystä tai toisesta kuitenkin on ei? Poskiani ei koskaan lakkaa sen jälkeen polttamasta. Jos jännite onkin vain minun sydämessäni, huolimatta siitä, miten vahvasti olen aistivinani saman aina uudestaan.
Jos vastaus on ei, niin mitä sitten? Elämä jatkuu senkin jälkeen. Parempi elää loppuelämä tietäen vastaus, kuin elää epätietoisuudessa, "entä jos sittenkin..". Ja jos tällä toisella on minkäänlaisia käytöstapoja, niin hän osaa kyllä kieltäytyä niin, että sun posket saavat pysyä ihan kylmänviileinä.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja rohkeasti kysymään. Eikä sitä niin suoraan tarvitse töksäyttää, jotenkin kiertoteitse kysäset, niin kyllä se siitä. :)