Kattelin vanhoja viestejä aiheesta mutta kaipaisin vielä lisää kommentteja ja kokemuksia. Kotona yksiössä 9kk kollipoika joka on välillä jopa hermoille käyvän riehakas (syö johdot, valvottaa yöt jne.), saattaa ehkä johtua siitä että joutuu olemaan liikaa yksin? Mietinnässä kissalle kaveri, mutta miten on, auttaako kaveri tuohon riehumiseen vai onko tuloksena 2x enemmän riehumista? Jos kaverin ottaa, onko väliä onko aikuinen/pentu, uros/naaras? Mites yksiössä, kissat joutuisivat sitten melkein heti nenätysten eli ei oikein ole eristysmahdollisuutta ns. etätutustuttamiseen, onko huono juttu? Kaikki vinkit otetaan vastaan :)
Riehuvalle kissalle
kaveri?
144316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meille otettiin vuosi sitten 8 vuotiaan kollin seuraksi pikkukolli. Ne ovat tulleet käsittämättömän hyvin toimeen. Pienet olevinaan tappeluyritykset kestävät noin minuutin ja sitä tapahtuu tosi harvoin. Kollit ovat niin hyviä kavereita että makaavatkin vieretysten mut kait se johtuu siitä että iso kolli on niin hirveän hyväsydäminen.
Meillä oli kans 2 kesää riehuva kolli jonka nimi oli Onni. Sillä oli liikaa energiaa, vaikka sillä oli riehumiskaverina oma sisko, Enni. Vuotta myöhemmin ku Onni oli vuoden ikäinen, niin syntyi 1 poikakissaa, Lumi ja Pantteri. Niiden kanssa ku se sai riehua päivät pitkät niin oli rauhallisempi ihmisten seuras :)
Kissasi on jo melkein aikuinen joten kannattaa ottaa pentu. Se ei ole kollillesi riski vaan voi jopa alkaa hoivata sitä. Ja naaras mieluummin kuin uros niin ei tule sitten aikuisena reviirikiistoja. Kyllä uroksetkin varmaan toimeen tulevat jos otat pennun. Kyllähän sillä on sen toisen kissan kanssa touhuamista eikä varmaankaan niin paljoa "tuhoa" asuntoasi mutta kyllä ne sitten riehuvat tuplasti. Minäkin valvon öitäni kahden kissan kanssa...
Paras tapa tutustuttaa kissat on juuri laittaa ne nenätysten. Sinun kannattaa tietenkin ottaa se toinen kissa viikonloppuna niin voit vähän vahtia niitä. Eihän ne kissat pääse tutustumaan toisiinsa jos eristät ne! Mulla kissat aluksi sähisi. Otin toisen viikolla (oma kissani oli silloin vuoden). Vähän pelotti lähteä töihin mutta kaikki meni onneksi hyvin. Ja n. 2-3:n päivän päästä ne olivat kuin parhaat kaverit.
Meillä on kaks kissaa. Toinen tyttö noin kolme vuotta ja poika noin 8kk. Tämä tyttö oli aikanaan tosi villi, niinpä otimme sille seuraksi pari tyttöpentua. Tämä oli silloin vuoden vanha. No rauhaa tuli kun olivat toisilleen seurana. Sopeutuivat hyvin toisiinsa ja leikkivät paljon yhdessä. Ongelmia tuli kun vuosi oli kulunut ja tuli ensimmäiset mourut, oli suuria taisteluja reviiristä. Ei auttanut kuin etsiä nuoremmille uudet kodit. Syksyllä otimme tämän pojan ja nyt ne on erottamattomat kaverukset, ja rauha on maassa. Poika on toisinaan aika villi mutta tyttö rauhoittaa sitä aika mukavasti. Leikkautimme nämät, ei tule pentuja, eikä ole reviiri kiistoja. Joskus ovat hieman mustasukkaisia seurasta, mutta kun yrittää huomioida tasapuolisesti niin rauhoittuvat.
Kannattaa antaa kissojen rauhassa tutustua toisiinsa. Asunnon koolla tai huoneiden määrällä ei ole väliä. Alkuun olisi hyvä jos parina ensimmäisenä päivänä voisi olla enemmän niiden kanssa. Ensimmäinen kissa on varmasti alkuun mustasukkainen, mutta tottuu pian. Muutamassa päivässä ne on jo sopeutunut toisiinsa.
Ikä tietysti rauhoittaa kissaa jonkin verran, mutta jos kissa joutuu olemaan paljon yksin ilman ihmisen tai toisen eläimen seuraa niin se on helposti rauhaton. Vaatii paljon huomiota, herkkuja ja hoitoa. Monesti tämä rauhattomuus ja "tuhoaminen" on huomion hakemista.
Kiitos asiantuntevista vastauksista. Kaverini nokkelana likkana laittoi puolestani tuon kyselyn tänne :)
Ongelmatapaus on siis minun kissani, Esko... Kyllä tämä nyt siltä alkaa vaikuttaa, että Esko laittaa ilmoituksen tonne deittiosastolle tosi tarkoituksella :)
Kannattaako siis ehdottomasti ottaa mieluummin Eskolle tyttö kaveriksi?! Ja ne voi siis suoraan päästää nenäkkäin, ettei tartte ensin mitään "hajutotuttelua" eri huoneista?! Esko on muuten munaton kaveri. Meinaan, jos se vaikuttaa näihin reviirikiistoihin ym...?
Käsittääkseni sillä ei ole sen kummempaa merkitystä ottaako kaveriksi tytön vai pojan, kunhan on leikattu, tästä on monesti keskusteltu tälläkin palstalla, eli jos hieman vanhempia viestejä selailet... Meillä ainakin kaksi poikaa on tullut hyvin toimeen keskenään, tälläkin hetkellä juoksevat hippaa ympäri kämppää...
Meidän eka kisu oli n. 2-vuotias kun toimme sille kaveriksi puolivuotiaan poikakisun, kumpikin leikattuja. Eka kisumme oli ollut aiemmin hoidossa sukulaisella, jolla oli kissoja joten tiesimme sen tulevan toimeen toisten kisojen kanssa. Samoin uusi tulokkaamme oli löytöeläintalosta jossa oli tottunut muiden kissojen seuraan. Emme sen kummemmin "hajutotutelleet" vaan toimme kisullemme rohkeasti uuden kaverin näytille. Pari minuttia ne sähisivät, pörhistelivät ja kiertelivät toisiaan, mutta sitten jo rupesivat leikkimään keskenään ja parin päivän jälkeen olivat jo parhaimpia kavereita. Onhan niitä tosin paljon tapauksia joissa asiat eivät ole edenneet yhtä jouhevasti, mutta tässä yksi kannustava kokemus... Ja kannattaa tosiaan uusi kaveri tuoda esim. viikonloppuna tai lomalla, jolloin on aikaa seurailla miten kissat toisiinsa tottuvat eikä niitä joudu heti jättämään keskenään.
Jos kissasi on leikattu ja tuleva kissa leikataan, sukupuolella ei ole väliä.
Me kyllä totutimme kissamme ensin pitämällä kahdessa huoneessa, ja nyt ne ovat parhaita ystäviä. Tiedän kyllä pari tapausta missä kissat on heitetty samaan huoneeseen ja ne eivät ole tätä sietäneet vaan alkavat tapella eivätkä ole sietäneet toisiaan moneen kuukauteen. Tämä on harvinaista mutta varoitan että näin voi tosiaankin tapahtua. Toisen hajuihin totuttaminen on mielestäni tärkeätä, näin se tapahtuu luonnossakin..
Kyllähän moni kissa kuulemani mukaan paremmin viihtyy kun ei tarvitse yksinään olla. Tästä syystä itsekin otin 2,5 vuotiaalle leikatulle kollilleni kaveriksi pikkuisen pojan. Meillä meni joku pahasti vikaan, sillä aikuinen ei sietänyt lasta pätkääkään. Yhtään ei uskaltanut olla suojelematta, kun koko ajan tuli hyökkäyksiä. Ja nämä hyökkäykset ei todellakaan olleet mitään leikkimielisiä! Yritti purra ja raapia ihan tosissaan. Toisaalta, kun pientä piti sylissä, isompi tuli sitä puhtaaksi nuolemaan. Kissat oli eri huoneissa kun ei oltu kotona ja kotona oltaessa yritettiin totuttaa toisiinsa. Onneksi pienelle löydettiin hyvä koti, meillä sille olisi saattanut käydä huonosti.
Luulen, että tottuminen riippuu myös kissan luonteesta. Meidän Jamppa on selkeästi hyvin mustasukkainen. Se puree joskus meillä kylässä kävijöitäkin, kun en huomioi sitä (mielestään) tarpeeksi jutustellessani heidän kanssaan.
Mä otin kanssa aikonaan riehakkaalle kollipennulle kaverin tyttökisusta, joka oli sitten suhteellisen arka ja tottakai paniikissa joutuessaan meidän yksiöön. Tyttö sähisi ja murisi muutaman päivän, mut pikku hiljaa rupes antamaan periks ja toimeen ovat tulleet.Välillä ralli oli kovaa ja voin sanoa,että monta yötäkin tuli valvottua,eikä tapetitkaan siinä säilyneet seinissä..No, meillä ei vauhti hiljentyny,päinvastoin!
Vuoden iässä kissa alkaa aikuistumaan ja rauhoittumaan. Ehkä. Onhan kissasi leikattu? Ennen leikkausta ja siitä toipumista ei kaveria kannata edes harkita. Kaveri kuitenkin on melkein jokaiselle kissalle mieluinen.
Adoptoi nuori tai pentu löytiksestä, vie sille kissasi peitto ja anna sen hajustua uuden alla. Tuo se kotiin vanhan kissasi haisteltavaksi ja jatka tätä niin kauan kuin mahdollista. Näin molemmat saavat tutustua uuden kumppaninsa tuoksuun ja hyväksyminen helpottuu. Hyvissä ennen kotiuttamista kannattaa pistää Feliway vielä puksuttamaan.
On sinulla varmaan joku keittiökomero ja vessa? Kissoja kannattaa vaihdella niissä niin että uusi saa ensin haistaa uudet tilat ennenkuin joutuu reviirinhaltijan eteen.
Meillä on 2 kollia, ovat samasta pesueesta. 2 vuotiaita. Toinen on mahdoton riehuja, juoksee ja hyppii pitkin kämppää herättää yöllä, hyppää olohuoneen pöydälle katsoo huomaanko ja kun katson niin alkaa tassulla tiputtamaan tavaroita yksittellen... Meno kovaa... Toinen on yleensä itse rauhallisuus. Leikkivät yhdessä, tulevat hyvin toimeen. Kumpikin leikattuja. Riehuja oli pesueen pienin, vaikuttaa kuulemma asiaan. Mutta vaikka on kaksi kissaa meillä ainakin toinen riehuu todella paljon. Toivottavasti rauhoittuu iän myötä. Jos otat toisen kissan ota tyttökissa tulevat sitten paremmin toimeen keskenään, ei reviiririitoja... Tosin ei välttämättä kyllä auta riehuntaan, takuuta ei siis ole...
niin jos ottaa riehuvalle kissalle kaverin niin ne riehuu enemmän yhdessä katos kun on kokemusta!! minulla on 8 kissaa ja ne riehuu aikamoisesti yhdessä....ei auta asiaan jos hankkii toisen kissan usko tai älä.
Onhan siitä se hyöty että kissat riehuvat keskenään, eikä esim. roiku jaloissa :)
Meillä otettiin pari vuotiaan tytön kaveriksi poikapentu, joka on aivan liian rasavilli meidän tytön seuraan. Se jahtaa sitä ja tytöstä on tullut arempi. Suosittelen kahta poikakissaa.
No meillä on jo yks kissa se rieuu vaan wc-asioinnin jälkeen. Mutta mä haluaisin ottaa toisen kissan ni kumpi ois poika kissalle joka on noin 5 vuotta vanha ni kumpi ois parempi tyttö pentu kissa vai poika pentu kissa???