Olen tässä jo pidemmän aikaa seuraillut rakentajien kirjoittelua kustannusarvioista... Miten ihmeessä kustannatte 360 000e maksavan talon? Otatteko lainaa koko summalle vai oletteko saaneet edellisen asunnon myymisen jälkeen noin paljon myyntivoittoa?!
Itselläni kustannusarvio on vain 170 000e ja en pystyisi kuvittelemaankaan että kustannusarvioon lisättäisiin vielä n. 50 000e lisää. Olen läheltä saanut seurata miten tuttavani rakensi rehvastellen talon ka. 210 000e ja nyt hänen äitinsä maksaa kaikki poikansa laskut. Tuttavallani ei ole rahaa maksaa edes normaalia suurempaa puhelinlaskua... Talo vain piti olla mahtava, mutta miten on kävi elämisen laadulle. Itse haluan että lyhennyksen jälkeen voin vielä ostaa mitä haluan, ilman että pitää laskeskella etukäteen voinko tässä kuussa ostaa esim. uusia vaatteita...
Itselläni kustannusarvio on vain 170 000e ja en pystyisi kuvittelemaankaan että kustannusarvioon lisättäisiin vielä n. 50 000e lisää. Olen läheltä saanut seurata miten tuttavani rakensi rehvastellen talon ka. 210 000e ja nyt hänen äitinsä maksaa kaikki poikansa laskut. Tuttavallani ei ole rahaa maksaa edes normaalia suurempaa puhelinlaskua... Talo vain piti olla mahtava, mutta miten on kävi elämisen laadulle. Itse haluan että lyhennyksen jälkeen voin vielä ostaa mitä haluan, ilman että pitää laskeskella etukäteen voinko tässä kuussa ostaa esim. uusia vaatteita...
Vastaukset 54
Vanhimmat
Kustannusarvio 360 000.
Omaa työtä 50 %. eli 180 000 / noin 2 vuotta rakennusaika.
Omaa rahaa 80 000.
Lainaa 100 000 euroa.
Harvassa talossa teetettynäkään työn osuus kustannuksista on 180000.
Jos talossasi on työtä yhteensä 4000 tuntia ja teet aivan kaiken itse(!?), saat vaivoistasi nettopalkkana 45 euroa tunti! Yrität taas kusettaa köyhiä - ethän enää tee niin...
hahahaaaahaahha.... melkein kuin olisit keksinyt ikiliikkujan... missä te asutte sen kaksi vuotta... millä maksatte uuden talon lainaa ja asumista???
kysyn vain....
Kahdessa vuodessa ei tehdä omalla työllä 180000 euroa.
Tuollaisen summan korvaamiseen menee noin 4 vuotta ja silloinkin saa melkein asua rakennuksella.
210 te maksava talo. Niin useimmiten käy rakentajille kun eivät tahdo millään uskoa tosiasioita, vain mukavat tee-se-itse-jutut uskotaan, ja sitten ollaan yht´äkkiä tilanteessa jossa pappa betala, jos on edes mahdollista.
Rakensin taloni pks:lle vuonna 2003-2004. Huoneistoala noin 180 m2. Materiaalit laadukkaita(mm. massiivipuu lattia, katto ja seinäpaneelit yms.) Talo 1,5 krs. Puurunko, rossipohja. Pitkästä tavarasta. Timpureita käytin koko hommaan kaksi päivää(kattotuoli/aluskate as.). Sähkötyöt teetätin kokonaan ammattilaisella tuntihommina. Muuten tein kaikki työt itse/talkooavulla lukuunottamatta kaivurin hommia.
Rakennusaika oli alle vuosi. Käytin siihen normaalit lomat(talvi- ja kesälomat 5vko). Muuten olin ansiotöissä normaalisti 8-16. Yhtään sunnuntaita/pyhäpäivää en käyttänyt raksahommiin. Tuli maksamaan tonttia lukuunottamatta 130te. Myös perhe voi hyvin(vaimo ja 4 lasta, vanhin 4 vuotta). Ennenkuin aloitin rakentamisen, en ollut edes moottorisahaa käyttänyt. Lopputulos on myös ulkopuolistenkin mukaan erinomainen.
Mielestäni ihmisiä turhaan pelotellaan etteikö myös itse vois rakentaa. Suurin osa siihen kykenee.
Turhaan sä sen kaivurinkin tilasit! Noin ahkera ja nopea mies olisi sen montunkin kaivanut nopeammin kuin se kömpelö kaivuri!
mikä pomppasi, on se, että 95% ihmisistä ei saa vaihdettua edes yhtä kylppärin kaakelia!
Jos mun pitäisi tällä kielitaidolla kääntää Hesari Saameksi, ensimmäinen numero ilmestyisi joskus 2015. Samoihin aikoihin pääsisi naapurin kamreeri muuttamaan päin persettä rakennettuun, ja täysin arvottomaan taloonsa.
Suutari pysyköön edelleen lestissään. Se on ihan ystävän neuvo.
Tämä kertomus vai sattuu olemaan totta. Oman rakennuskokemuksen ilmoitin kyllä alakanttiin, ihan kiusallani. Se on totta, etten mopoo ollut käyttänyt juurikaan, mutta muuten olen ollut työmailla. Jos lasketaan lähisuvun itse(iltatöinä itselleen) rakentamat talot(pitkästä), joissa olen ollut jollain lailla mukana(siis veljet, vanhemmat ja isovanhemmat, joukossa jokunen ammattitimpurikin), niin niitä on pitkälti toistakymmentä. Esimerkkien rohkaisemana uskalsin lähteä itsekkin.
Lisään vielä, että talon on arvioinut ulkopuolinen taho kiitettävin arvosanoin(pankki/välittäjä). Myös rakenteet on käynyt läpi alan ammattilainen.
Olen samaa mieltä että suurin osa kykenee myös jos halua ja uskallusta on .. ja kustannukset pysyy todellakin kurissa itse tehden !
Rakennettiin v.2000 1.5-kerroksinen talo: Alakerta 135m2 yläkerta vielä kylmä. Sinne sopii 90 neliötä, jos tarvii lisää tilaa.
Itse tehden koko lysti maksoi 550000 markkaa. Piha nurmelle ja kivetykset paikoilleen.
Talossa 4 tulisijaa, v-kiert. lattialämmitys, lämpökeskus öljyllä, paneelikatot, tammiparkettilattiat, tapetit kaikissa huoneissa, jne.
Eli rakennusmateriaaleissa ei ole laadussa säästetty, hinnassa kylläkin.
Selkä ei tuollaisessa rakentamisessa säästy. Pinnakin kiristyy välillä ja parisuhde on kovilla. Vuosi meni ennen kuin päästiin asumaan. Vieläkin on muutama lista laittamatta, silmä on siihen tottunut.
Että silleen...en suosittele kenellekkään tuollaista työn ohessa-rakennustyyliä varsinkin jos on nalkuttava vaimo...
Talot eivät ole persaukisia varten.
Meillä siis omaa rahaa oli 150000 alkaessamme rakentaa taloamme. Lainaa otetaan noin 200000 ja talo pitäisi saada valmiiksi hintaan 350000. Tienataan n. 5000 netto.
Tiedä sitten, kuinka paljon ihmiset nettipalstoilla liioittelevat, mutta kivitalo-osastolla joku oli tehnyt gallupin, jossa piti mainita mm. tulot, ja nuo pariskunnan 5 tuhannen euron nettotulot olivat sieltä pienimmästä päästä...
Mikäs siinä on lainaa ottaessa, jos nettotulot ovat yhteensä esim. 7 000 euroa! Vaikka laittais neljä tonnia kuussa lainanlyhennyksiin, niin silti jää pelivaraa vaikka kuinka paljon muuhun elämiseen.
Uskokoon ken haluaa, mutta 7000 euron nettotulot pariskunnalta yhteensä ovat todella, todella harvinaisia.
Viiden tonnin yhteiset nettotulot voivat olla kohtuullisen yleisiäkin akateemisten insinöörien ja ekonomien kohdalla - siis, jos molemmilla on hyvät tulot.
Useimmilla rakentajilla yhteiset nettotulot jäävät varmaankin alle neljän tonnin.
Meidän yhteiset nettotulot ovat noin 3500. Lainaa 100 000 €, kuukausierä reilut 500, maksuaika 20 v.
Porukka kirjoittelee tuloista sitä sun tätä. Aina ei kannata uskoa. Itse toimin alalla jossa lähes kaikki ovat akateemisesti koulutettuja ja työkavereita on p a l j o n ja tunnen heistä useita kymmeniä erittäin hyvin.
Vuosiansiot pyörivät siinä 35-60keur pintaan, kaikilla muilla paitsi isommilla johtajilla joillla onkin jo sitten useita satoja alaisia. Jos tuosta laskeskelee kuukausibruttoa 2800-4800eur. Jos molemmat sattuvat olemaan pomoja joilla on muutama kymmenen alaista tai henkilöitä jotka ovat alansa guruja voi yhteynen netto ollakin 6000. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole kuin hyvin harvoin.
Veikkaisin että yleisin perheen nettotulo vaikkapa akateemisten joukossa on noin 4000eur - 500eur. Yli viiden tonnin nettotulot ovat jo harvinaisia.
Niin ja voisin vielä sanoa sen verran että jos perheen nettopalkka on vaikkapa 7000eur ja kirjoittaja kertoilee kuinka paljon hän itse teki töitä rakennuksella, voi kirjoituksella pyyhkiä vaikka per.....een, koska tod.näk hän puhuu skeidaan. Ei yritykset nyt ihan tyhjästä maksa. Jos palkka on 8000eur brutto/kk, niin aivan turha kuvitella että 8h työpäivä riittää. Missähän vaiheessa sitä taloa sitten rakennellaan.
Jutut on juttuja. Todellisuus on aivan toista.
Eiku soskun luukulle, luulis sieltä nyt yhdet
talorahat saavan.
oli kyllä meilläkin laittaa ja lainaa otettiin 120 000e. Bruttona tienataan miehen kanssa 4500. Laina-aika haluttiin suhteellisen lyhyeksi ja kuukausierä on sen mukainen. Kuitenkin halutaan että rahaa riittää lyhennyksen jälkeen myös muuhun elämiseen; ei ole tarvinnut tinkiä esim. ulkomaanreissuista yms.
Kustannusarvio muuten on pysynyt budjetissa sillä parin viikon päästä muutetaan; kustannusarvio ei ylittynyt kilpailuttamisen takia. Esim. kaikki kodinkoneet ostettiin samasta paikasta ja näin ollen saatiin alennuksia. Sisustusmateriaalit saatiin sellaiset kuin haluttiin (eri firmojen tarjontaa kannattaa vertailla; viininpunainen tv-huoneen tapetti kun saattoi toisella firmalla maksaa kymmeniä euroja enemmän kuin toisella).
Vanhan rivitalon myynti (120 m2) 250.000 €, lainaa 100.000, yht. 350.000. Pitkä laina-aika, lyhennykset ja korot alle 650 €/kk, eli vähemmän kuin nykyinen tilapäinen vuokra(myytin vanha pois ennen kuin aloitettiin ja asutaan vuokralla kunnes talo valmistuu tuossa kuukauden päästä).
Ensimmäinen kaksio maksoi 300.000 markkaa, myytiin 500.000:lla, ostettiin 800.000 mk:lla rivitalo, myytiin 250.000 €:lla. Arvonnousulla ja hyvällä tuurilla on onnistuttu saamaa kohtuu panostuksin arvotalo. Tämän myyntiarvo kun on varmaan yli 500.000 €. (240 m2 hyvällä paikalla pääkaupunkiseudulla). Näinhän tuo menee useimmilla palkansaajilla.
Paras lainalupa tähän saakka lupaa marginaali 0,55 %. Ei saisi olla kuluja.
Joo, noin se on tainnut aika monilla kolmekymppisillä viime aikoina mennä. Me nelikymppiset olemme vähän heikommassa asemassa, kun ehdimme ostaa asunnon ennen 90-luvun lamaa. Tuli takkiin, mutta siitä on selvitty. Talo vain jäi vähän pienemmäksi kuin monella nyt rakentavalla.
Vähän harmittaa tämä Suomen onneton asuntopolitiikka. Suhdanteet pääsevät liikaa vaikuttamaan yksityisten ihmisten kodin hankitaan ja pääkaupunkiseudun keinotekoisella tonttipulalla estetään todellista kilpailua.
Haravassa on kyllä ihmiset, jotka ovat onnistuneet
noin rahastamaan arvonnousun. Vieläpä kahdella asunnolla ja noilla prosenteilla n.70/100. Tuskin paremmin onnistuisi edes teoriassa.
Kateeksi käy. Itse olen opiskellut kauan ja aloitin työuraani vuonna 2000 26-vuotiaana. Nyt 31-vuotiaana ostimme juuri vaimon kanssa ensimmäisen omistusasunnon. Kaksio Helsingistä 150.000 euroa. Eli tasan ei käy onnenlahjat... Eipä sitä käynyt opiskeluaikoina mielessäkään, että alkaisi omistusasuntoa ostamaan. Rahaa ei penninhilua ja opintolainalla hankittiin leipää pöytään.
Meillä nuorilla ensiasunnon ostajilla se huonoin tilanne on, kun ei ole mitään pää omaa. Varsinkin kun tekisi mieli rakentaa samantien kunnon talo, tulevan perheen tarpeisiin.
Nykyisestä hinta politiikasta seuraa se, että lapsiperheet tulevat asumaan ahtaasti ja mummot ja papat asuu isoissa omakotitaloissa.
Osittais ratkaisu ongelmaan olisi säätää jonkinlaisia kattoja asuntovälittäjien palkkioihin. Hehän näitä hintoja pikkuhiljaa ylöspäin hilanneet. Katto voisi olla esim. 4000€.
Esim. 3% 300t€ = 9000€ ;P
Emme ole ajoituksen mestareita. Myimme kaksion vuonna 90 jolloin hinat olivat tippuneet ehkä 10 % huipusta. Jos olisimme odottaneet pari vuotta olisi välirahaksi tullut huomattavasti pienempi. Ostamamme rivitalo putosi melkein puoleen muutamassa vuodessa. Lisäksi myimme sen liian aikaisin, emme halunneet otta riskiä että hinnat olisivat tulleet alas rakentamisen aikana, joten myimme vuosi sitten ja olemme asuneet vuokralla. Olisi kannattanut olla myymättä, olisi vuokrarahat säästyneet ja olisimme saaneet paremman hinnan.
Kyllä meidän tarinamme on aika tyypillinen. Emme sitä paitsi ole kolmekymppisiä, vaan nelikymppisiä. Koko 90-luku meni rivaria maksaessa kovilla koroilla.
No, näitä Hannu Hanhia on tosi harvassa,joilla tuuri on käynyt.
Aina on ollut niin, että nuoret asuu ahtaasti, venyttää penniä hankkiessaan asunnon ja myöhemmin kenties omakotitalon.
Voi kuulostaa hullulta, mutta 80- lopulla maksettiin korkoa noin 8-11%, 90-luvun alussa jopa 15%.
Lainanhoitokulut muuhun elämään ja palkkoihin suhteutettuna eivät ole nousseet, laina-ajat kylläkin selvästi pidentyneet.
käy niin että moni ei uskalla ostaa/rakentaa silloin kun pitäisi. Kun joku uskaltaa ottaa riskiä ja onnistuu, niin toiset ovat kateellisia.
mahtaako sitten hinnat laskea, kun tätä keinotekoista pulaa rukataan todellisuuden suuntaan...
en toki, ihan kylmäpäinen nero vaan!
Eika yksio: 120 00 mk -> 330 000 mk
Eka rivari: 880 000 mk -> 650 000 mk
Toka rivari: 720 000 mk -> 250 000 €
Itse rakennettu omakotitalo, arvopaikka, 240 m2 : 350 000 € -> ei vielä myyty/vaihdettu
Sen kummemmin ottamatta kantaa kenellä on varaa mihinkin ja mikä järkevää ja mikä ei, niin totta puhutte noista korkohommista. Kyllä sitä aika paljon isompia lainoja pystyy maksamaan kuin ostaessani ensimmäisen asunnon 80-luvun lopussa korko oli hurjasti tingittynä 11,25% ja nyt tämän hetkinen on euribor 12kk + 0,3% marginaali. Totta tietysti on, että jossain vaiheessa nousevat, mutta onneksi tulotasokin nousee kiitettävästi.
Vai että asuntojenvälittäjät nostavat hintoja? Kannattaa mennä ajatteluketjussa ihan juurille ja sieltä löytyy se oikea syyllinen: talojen rakentajat. Ne pitävät tahallaan rakentamismäärän minimissä, jolloin hinnat nousevat.
Lisäksi ovat vaikuttaneet korkojen alhaisuus mutta kyllä vika on rakentajissa. Ja mitä sillä rahalla saa? Taloja, joiden laatu on onneton. Tämä on sitä suomalaista laaturakentamista, hinnat pilvissä ja laatu alhaalla...
Tässä tavallisen nelikymppisen pariskunnan tarina. Nuo edelliset stoorit perustuvat oikeasti pappa betalar -maksutapaan sekä ennakkoperinnöihin ja muihin lahjoituksiin.
Opiskelimme opiskelut 1980-luvulla ja elimme kituuttaen opintolainalla. Omasta asunnosta ei puhettakaan, sillä eihän kämppää sentään opintolainalla lyhennetä.
Tuli lama eikä töitä saanut ei sitten millään. Vuokralla asuminen jatkui ja koulutuskin piti laittaa uusiksi, vaikka edellistä opintolainaa oli vielä jäljellä. Onneksi iltahommia löytyi sen verran, että opinnot oli mahdollista rahoittaa.
Valmistuminen 90-luvun loppupuolella toi sitten tärpin ja työpaikatkin löytyivät suht helposti. Laman kokemusten pelottamina emme kuitenkaan uskaltaneet ostaa halpaa asuntoa, vaan lyhentelimme ensin rauhassa opintolainan pois.
Nyt sitten harkitsemme kuplahintaisen kaksion ostoa Itä-Helsingin maahanmuuttajalähiöstä, sillä kahden työssäkäyvän rahat eivät muuhun riitä. Pankki tyrkyttää 60 vuoden lainaa, jotta hinnat nousisivat vielä entisestäänkin ja jotta pankeilla ei olisi hätäpäivää seuraavan sukupolvenkaan aikana.
On harmi, ettei meillä ole rikkaita vanhempia, kuten edellä kirjoittaneilla on.
Näin se menee. Unohtakaa tuhkimotarinat.
monille onkin tärkeintä raha eikä rakkaus ja se on ikävää katseltavaa,kun se on niin läpinäkyvää, aika monella on varmasti havaintoja aiheesta.
Tämähän se on todelllisuutta useiden kohdalla, niin myös ehkä paremmin koulutettujenkin. Ei sitä rahaa kuitenkaan puussa kasva ja vaikka bruttopalkka olisikin tonnin parempi, ei se muutama satanen nettona juurikaan auta tilanteeseen.
Palsta lukiessa lähes kaikki tuntuvat olevan rikkaita ja hyvätuloisia. Sikäli ihme, että tuollaisia ihmisiä ei kuitenkaan tapaa koskaan oikeassa elämässä. Kirjoittaminen hyvistä tuloista ja siitä miten hyvin pyyhkii auttaa ilmeisesti kirjoittajaa jollakin tavalla, vaikka kirjoitus olisikin tarua.
Ei raha tee onnelliseksi. Kyllä se onnellisuus on löydettävä jostain aivan muualta.
Eikä raha tuo onnea elämään, jos on mennyt ennenkin huonosti, niin se menee luultavasti jatkossakin, en uskokaan, että talon rakentaminen tuo uuden onnen, varsinkin jos mies juo illat soffalla kaljaa. Onneksi ei ole oma ongelma, vaan erään tuttavaperheen..... miten talosta tulevat lisätyöt???
Mieleeni tulee väkisinkin kun "asunnot" palstaa lukee seuraava Raamatun vertaus:
"Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen:"Mitä tekisin?" Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.
Hän päätti: "Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken mitä omistan.
Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!"
Mutta Jumala sanoi hänelle:"Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?"
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."
kannata maksaa kirkollisveroa, kun se menee pääasiassa tyhjinä olevien pytinkien ja hakkaajapappien ylläpitoon?
"Ei raha tee onnelliseksi. Kyllä se onnellisuus on löydettävä jostain aivan muualta."
Vain silloin kun rahaa ei ole. Kun finanssipuoli on kunnossa kaikki muu tulee automaattisesti.
Just noin meni meilläkin. Mutta pankin tarjoama 60 v. laina ei ole pahitteeksi mutta tulkitse se näin. Ota 30 v. laina ja muuta arvoalueelle Helsinkin keskustaan. Arvoasunnot eivät laman sattuessa halpene yhtä jyrkästi kuin pakolaiskeskuksessa josta kaikki pyrkii pois heti kun on mahdollista. Asu arvoasunnossa esim. kymmenen vuotta ja olet siinä ajassa lyhentänyt 33 % 30 vuotisesta lainasta ja asuntojen hinnat noudevat aina pitkällä tähtäimellä. Normaalissa tapauksessa myydessäsi tänään 300.000 € maksavan asunnon saat siitä 10 vuoden päästä 550.000 € ja velkaa on enää 200.000 joten maksat enää 250.000 myyntivoitosta verot ja olet 180.000 € rikkaampi.
Pappa betalar!
Oikeesti persaukiset kehuskelee, että rahaa on. No jos sitä velkaa on tehty oikein kunnolla, niin pakkohan se on itselle uskotella, että on tehnyt oikean ratkaisun. Muutenhan pää hajoo, jos ajattelee että mulla 2000000mk asuntolainaa. Muuten 1% koronnousu tekee kivan lisäsumman lyhennyksiin. kaikki tuijottaa kuukausierää, vaan ei kokonaislainamäärää. Mutta kaikille sekin joskus tulee ajankohtaseksi, valitettavasti. Mu no hätä, tehän kaikki ootte niin v...tun rikkaita
Nyt kehuskellaan, kuinka on joku 350 000 euron talo, josta suurin osa velkarahalla kustannettu. Mites sitten suu pannaan, jos korot nousevat vaikkapa muutaman prosenttiyksikön ja/tai asuntojen hinnat laskevat reippaasti? Se riski on kyllä olemassa, etenkin jos laina-aika on pitkä.
Tätähän kauhukuvaa on maalailtu jopa mediassa, kun nykynuoret ottavat halpojen korkojen, pitkien laina-aikojen ja pienten kuukausierien yllyttämänä reippaasti velkaa - satoja tuhansia euroja. Vaikka eivät ole kuin ns. keskituloisia. Missä on maalaisjärki? Moni selittää, että laina-aika joustaa. Joustaako tarpeeksi, jos korot pompsahtavat samalle tasolle kuin 80-90-luvun taitteessa? Tai mitäpä jos puoliso sairastuu pitkäaikaisesti tai jää työttömäksi? Osataanko näihin elämän epämiellyttäviin ylläreihin varautua mitenkään? Minusta lainaa otettaessa pitäisi ottaa tällaisetkin asiat huomioon, eli sopiva lainamäärä on sellainen, jonka pystyy hoitamaan tällaisissakin erikoistilanteissa.
Siitä olen samaa mieltä, että ihmiset tuijottavat liikaa kuukausierään. Nykyisillä alhaisillakin koroilla lainasta joutuu maksamaan hirvittävästi pankille, mikäli laina-aika on joku 20-25 vuotta. Laskekaapa huviksenne, mitä esim. 150 000 euron velasta menee pankille 25 vuoden aikana... pyysin pankista laskelman ja kun ynnäsin summaan muut asumiskulut, tulin siihen tulokseen, että taidankin pysyä vuokralla...
Ollaan nyt tontin hankinnassa.
Tontti pitäisi irrota 70 000:lla. Tontin jälkeen rakentaminen aloitetaan 100 000 euron säästöillä. Oma myydään jossain vaiheessa (n. 200 ke lisää). Lisäksi on varaa ottaa max. 100 000 euroa lainaa... Kokonaisbudjetti max. 470 000 tontin kanssa. Joten omaa työtä ei pitäisi tarvita paljon tehdä, mutta kivitalo kyllä saada...
Akateemisiä ollaan. Rahaa saatu säästöön pitkäaikaisella osakesijoittamisella...
Miksi molempien pitäisi opiskella samaan aikaan? Meillä tehtiin "vuorotyönä" opiskelut. Meille tämä ratkaisu oli itsestään selvä, koska kumpikaan ei halunnut alkaa kituuttaa pelkillä opintorahoilla. Toinen teki vielä opiskelujen ohella osa-aikaduunia. Näin pystyttiin jo opiskeluaikana ostaa omaa, ja satuttiin vielä hyville markkinoille, koska saimme myynnin jälkeen hyvän pesämunan seuraavaan.
Sen lisäksi omistusasuntoakin pitäisi vaihtaa, koko ajan pienemmästä suurempaan, niin aina saa pikkasen enemmän sukanvarteen seuraavaa hankintaa varten. Nyt molemmat meillä koulutusta vastaavassa työssä, ja se viimeisen kodin rakentaminen alkanut. ja omaa rahaa kertynyt ed.mainituilla tavoilla alun pesämunasta 5000€ -> 110000€:oon. Toki raskasta jatkuva muuttorumba on ollut ja pennin venytystä, mutta se on ollut sen arvosta. Työllä kun suomessa ei rikastu.
Millä kustannatte 360 000e talon?!
- Kaivan perstaskusta käteistä
Pankkikortti sen olla pitää. Rengit hoitaa maksun.
Kun oli pitkät opinnot takana niin oli ikään kuin sen palkkana ajatus olla varaa autoon ja taloon. Suomessa se olisi juuri ja juuri ollut mahdollista jos olisi rakentanut itse ja työmatka olisi ollut 50km suuntaansa.
No, tein sitten sen ratkaisun, että lähdin ulkomaille. Kolmen kuukauden päästä muutosta oli talo ja auto ja nyt pohdin rakennanko pihalle saunan vai hankinko maasturin. Suomessa akateemiset ihmiset myy työtään vähän liian halvalla.
mihinpäin muuten muutit? Suomessa pari asiaa pielessä: matalat palkat ja sikamainen verotus
kuin Ruotsiin. Siinä maassa verotus on vähintään yhtä pielessä kuin Suomessa mutta saan ulkomaalaisena asiantuntijana erityiskohtelun verottajalta eli siinä suhteessa ei oikeastaan ole valittamista.
No sulla pitää alkaa byggaamaan se sauna kohtalaisen vilkkaasti, kun tuolla avainhenkilöverotuksella ei saa olla Ruotsissa kuin 3 vuotta.
Muutin itse 3 vuoden Tanskassa asumisen jälkeen Ruotsiin ja kestin Ruotsalaista meininkiä tasan vuoden. Ihan järkyttävä holhousyhteikunta ihme lässytyskulttureineen. Myös maahanmuuttajaongelma ja rikollisuus on niin pahalla mallilla, että ei tule ikävä takaisin. Toivottavasti muistit bygata myös tallin maasturille. Itseä ei ainakaan naurattanut viidennen automurron jälkeen. Teveisiä vaan blattesvenkoille.
Toivottavasti viihdyt Älsbytalossasi. Ha det bra...
Aika huono tuuri on käynyt jos autoon on murtauduttu 5 kertaa vuoden sisällä. Tavallaan ymmärtää, että sen jälkeen koko maa alkaa helposti tympimään. Itselläni on Ruotsista oikeastaan vain positiivista sanottavaa: ihmiset on ystävällisiä, sää on hiukan parempi kuin Suomessa, ainakin täällä etelässä, ja yleinen ilmapiiri on, miten sen nyt sanoisi, stressitön. Tietysti ruotsalaiset keskustelevat enemmän kuin suomalaiset mutta työpaikalla kaikki ymmärtävät, että ulkomaalaisten kanssa ei puhuta samalla nyanssitasolla kuin alkuasukkaat keskenään ja jos haluaa tehdä iltaisin muutakin kuin katsoa televisiota niin ei se keskustelukulttuuri häiritse.
Palkka on tietysti aina neuvottelun tulos mutta kai jokainen on omaansa tyytyväinen, muutenhan sitä on syytä alkaa katsella muita mahdollisuuksia. Itselle tuli tuo verohelpotus ikään kuin ylimääräisenä bonuksena mutta sen seurauksena maksan taloa nyt aika agressiivisesti, 7-8 vuoden pääästä sen pitäisi olla velaton, 5 vuottakin on mahdollisuuksien rajoissa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa lähteä maailmalle, saa kokemusta ja näkee ihmisiä. Itse asettelen pikku hiljaa verkkoja jo seuraavaa muuttoa silmällä pitäen. Maan täytyy kyllä olla Skandinavian ulkopuolella, vähän lämpimämpi.
360000eur talo ostetaan n. 2 vuoden kuluttua, jolloin korot ovat nousseet n. 6% ja asuntojen hinnat laskeneet 30% eli hinta 252000eur, jolloin 152 teur omarahoitus ja 100teur pankkilainaa.
Älkää hyvät ihmiset uskoko, että on paljon ihmisiä jotka pystyvät maksamaa 200000eur lainoja 60v maksuajalla ja 6% korolla. Lapsiperheitähän omakotitaloon muuttajat enimmäkseen ovat.
Tuntuu se niin erikoiselta, että saisin asunnostani 3 kertaa niin paljon kuin maksoin 7 vuotta sitten.
Maksoihan Sonerakin 90euro, joten kaikki on suhteellista.
Ihanaa, että nuorina "ei akateemisinä" ostettiin ihan oma kämppä. Lapsikin syntyi.
Siirryttiin ihan rivarissa vaiheeseen kaksi. Ja suht hyvältä alueelta. Ja toinen lapsi syntyi.
Nyt ollaan ihan suht upealla rivaripaikalla, tosin pois pitää päästä kohta. Vanhin jo muutti...
Lainaa oli max koskaan noin 60.000-70.000 euroa. Ja hyvin pääsi omakotitalosta eroon, jota ei edes ollut. Itse oli pakko maksaa kaikki!
Sitä velkaa vain ei enempää koskaan edes tarvinnut.
Kts etuovi.com
Kohdenumero 930273
1241 m2 Espoo Mankkaa
Sitten pitäisi vielä talo rakentaa