Oletteko osallistuneet puolitoista kuukautta kestävään kävelykilometrikilpailuun?
Melkoisia suorituksia ovat ihmiset tehneen yksin ja joukkueina nyt 22 päivän aikana.
Olen merkannut joka päivä oman kävelylenkkini pituuden kalenteriin. Sijoitukseni on liikkunut parinkymmenen paikan välillä. Katsotaanpa saanko säilytetyksi sijaintiini kuun loppuun asti. - Palkinnoista ei kannata edes uneksia, ellen itse anna sellaista itselleni.
Monennellako sijalla sinä olet?
Melkoisia suorituksia ovat ihmiset tehneen yksin ja joukkueina nyt 22 päivän aikana.
Olen merkannut joka päivä oman kävelylenkkini pituuden kalenteriin. Sijoitukseni on liikkunut parinkymmenen paikan välillä. Katsotaanpa saanko säilytetyksi sijaintiini kuun loppuun asti. - Palkinnoista ei kannata edes uneksia, ellen itse anna sellaista itselleni.
Monennellako sijalla sinä olet?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Minun ei tarvitse.
Minulla on iki-oma auto.
Sekä iki-oma sähkö-polku-pyörä.
H.
Minullakin ikioma auto, ja ihan oikea Crescent vaihdepyörä. En tarvitse vielä sähköpyörää, rollaattoria, tai sähkömopoa. Niiden aika tulee paljon myöhemmin.
Ei kuulu pakkoneurooseihin joita minulla on nolla prosenttia.
Henkisesti vajaat luovat itselleen ihmeellisiä lukujärjestyksiä ja rutiineja joista vaikea poiketa elämään normaalia elämää.
Itse teen miltä milloinkin tuntuu. Olen paikallani viikon jos siltä tuntuu. Kyllä sitä liikuntaa ilmenee jo luonnostaan, ei siihen tarvitse etukäteissuunnitelmaa. Esimerkiksi kohta hyppään fillarin satulalle kun muistui mieleen yksi unohtunut asia, joka pitää käydä hakemassa. Liikuntaa noin 4 kilometriä jota en merkkaa mihinkään.
Vuosikymmeniä sitten, koiria ulkoiluttaessani, ajattelin, etten koskaan viitsisi tyhjää kävellä. Liikunta sinänsä kai jossain mielessä on ideaalia, mutten todellakaan saa aikaiseksi lähteä yksi johonkin "lenkille". En saa siitä mitään!
Miten paljon liikut muuten?
Millainen lihaskuntosi on?
Miten saat pidettyä kehosi toimintakunnossa?
Vai toimiiko?
Ei hajuakaan! Kai rapistuu ihan itsestään ja luonnostaan!
Normaalit kotihommat jaksamisen puitteissa teen ja lapsenlapsien kanssa joskus puuhastelen.
Työni oli aikoinaan jatkuvaa ”lenkkeilyä” ja sain siitä niin tarpeekseni!
Minä joka aamupäivä samalla lenkillä kun edesmenneitten koirien ka, syötän ja juttelen sorsien ka .- Jos väsyttää istun puolimatkassa kaatuneen pyökin rungolle fundeeraamaan :) Mielenrauhan mä siitä saan !
Minä menetin tasapainoni, enkä voi enää pyöräillä, enkä uskalla kiivetä tikkaille. Pitäisi vaihtaa palohälytyslaitteiden paristot.
Vanhuus ei tule yksin, nyyh.
Hei on olemassa sellaisia palovaroittimia joissa se patterikotelo on pitkän piuhan päässä niin että sen patterikotelon saa seinälle eikä tarvitse kiivetä patteria vaihtamaan…….myöskin Tamrexillä on ollut myytävänä sellaisia pitkällä piuhalla olevia patterikoteloita jotka saa kytkettyä siihen katossa olevaan vanhaan palovaroittimeen , mulla on sellainen ollut jo vuosia....
vanhanaakka
Pois minusta tuollaiset pakkomielteiset kilpailut. Kävelen minkä kävelen, en mittaa aikaa enkä matkaa.
Leikki- vai pakkomielle, kumpi on sinulle luonteenomaista.
Tuomitsetko kaiken, mikä tuottaa muille ihmisille iloa? Kiristääkö piposi? Onko mielesi ahdas ?
En minäkään mittaa. Kännykkäni alkoi joskus vaan laskea askeleitani. On ihan kiva tietää, kuinka pitkä matka on tullut kävelyksi. En kuitenkaan kirjaa matkoja mihinkään.
On minullakin ollut askelmittari, mutta kun siitä loppui patteri, niin huomasin että uutta ei tarvitse hankkia, koska en tee mitään tiedolla askeleista.
Kävelen jonkin verran, onpas ympäri pyöreesti kirjoitettu...
Kun aikoinaan koira asui samassa huushollissa kanssani totuin tiettyyn koirankusetuslenkkiin ja se jäi päälle, eli sitä lenkkiä kierrän ilman koiraa kerran jos ei ole muuta menoa ja kaksi kertaa jos jokin asia oikein sieppaa. Kävely antaa aikaa ajatuksille ja rauhoittaa.
Toisaalta siitä on myös helppo luistaa, olen mestari keksimään tekosyitä, miksi tänään jätän lenkin pois...
Kiva tuommoinen kilpailu, olen kilpailuhenkinen ja jos olisin tuon kisan huomannut, tiedä vaikka kiertäisin lenkkiäni päämäärähakuisemmin.
tuo muistiin merkitseminen kannustaa omalta osaltaan myös jatkamaan ja miettimään omia rajojaan...
Tunnen ihmisiä, jotka keväällä ilmaisevat kuinka monta kilometriä tuli hiihdettyä talvella, miksei voisi myös kehaista kuinka paljon tulee vuoden aikana käveltyä!!!
Onnea vaan, ja palkitse itsesi ruhtinaallisesti kun kisa aikanaan päättyy, olet joka tapauksessa voittaja.
Aloittajalle. Jos kilpailu motivoi ja saa liikkeelle ahkeramminkin, niin eihän siinä mitään.
Olisin varmasti hännän huippu.
Ensinnäkään en ole kilpailuhenkinen.
Kipuileva jalka jarruttaa. Harmittaa ihan valtavasti.
Fascia, gore, jooga, pilates ovat pannassa.
Siinä meni ryhmäilo.
Pyöräilyllä korvaan edes vähän.
Kuten sanottua, onneksi vasen jalka on keksitty.
Beng
Kysyit jossain ketjussa kuntopyöristä. En ehtinyt silloin vastaamaan.
Minulla on Kettler-merkkinen. Saa säädettyä korkeutta, ohjaustangon asentoa ja on mittarit. En tiedä hintaa, koska sain tuon pyörän.
Itselläni on epäilty lonkkanivelen kulumaa, ei ole kuvattu.
Pyöräily helpottaa. Kävelyn jälkeen kipuilee, vaan ei kävellessä.
Lääkäri ei kyllä kieltänyt mitään, antoi vaan jumppaohjeita.
Tsemppiä sulle!
P-H
Kiitos vastauksesta ja tsemppaamisesta.
Täytyypä tutkia merkkiä ja käydä urheiluliikkeessä.
Mua patittaa, kun otettiin vain rtg-kuva. Jalassa on lihaksia ja jänteitä ja kalvoja moneen suuntaan. Säästöä. Säästöä.
Joku ulkolainen kommentoi iltiksessä suomalaisista kummallisuuksista: kävely. Siitä minäkin olen paapattanut.
Olin shoppailemassa viime viikolla ja kävelin kolmisen tuntia. Tuntui. Juu. Ihan kuin jalka olisi palasista tehty. Jälkikipua tuli. Ensi kuussa menen kuntoutukseen. Jospa siitä helpottuu.
Kummillisuus on, että pyöräily ei juurikaan aiheuta jälkikaikuja.
Vain se taiteellinen liike, kun tulen pyörältä.🚲🏊
Vesijumppa (ei juoksu) on toinen hyvä juttu.
Beng
Voi olla, että saan pyörän testattavaksi.
En ole kilpailijaluonne missään muussakaan asiassa.
Kävelen silloin kun kävelyttää. Joskus silloinkin kun ei millään kävelyttäisi, mutta pitäisi lähteä jonnekin, niinkuin kauppaan.
Puhelin mittaa automaattisesti matkan, askeleet ja kuinka monta kerrosta on kiivennyt ylös rappuja. Sitä en seuraile muuten kuin silloin, kun muisti heittää, että mikäs päivä se olikaan kun kävin ... Siitä matkasta pystyy arvioimaan missä olen milloinkin pyörinyt.
Joskus pidin Runkeeperiäkin, joka piirsi kartan perääni, missä olin kulkenut.
Nyt osaan jo pelkästä matkasta arvata kulkemiseni.
Ei noille kilpakävelijöille pärjää, itse asiassa en usko noita tuloksia todeksi heillä jotka muka ovat kävelleet joka päivä noin 40km ja jo viikkojen ajan.
Mulla tulee mikä tulee, joskus vähemmän ja toisinaan vähän enemmän.
Ei voi olla hyväksi enää vanhalle ihmiselle kuluttaa niveliään sellaisella määrällä kävelyä, jos haluaa pysyä liikuntakykyisenä loppuunsa asti.
Kyllä se käveleminen pitäisi pitää oman terveellisyytensä rajoissa.
Ei sellainen pysy kauimmin terveenä, joka kävelee eniten. Sanovat, että sellainen parinkymmenen minutin yhtäjaksoinen reipas liikkuminen päivittäin on silleen sopivaa tämän ikäryhmän ikäisille ihmisille.
No tuohon kisaan osallistuvat nuoretkin, en usko vanhojen ihmisten kymmeniä kilometrejä edes yrittävän kävellä.
Epäilyttää ilmoitukset joissa on reilussa kolmessa viikossa kävelty lähes 500km.
Huijaukseksi luulen.
Vielä pahempi, että jo nuorena kuluttaa nivelensä siihen kuntoon, että viiskymppisenä sitten lynkkää menemään rollaattorin kanssa.
Lihaskuntoaan voi pitää yllä sellaisinkin keinoin, ettei se rasita niveliä.
Kyllähän joku Lapin patikkaretkeilijä tuon 500km kolmessa viikossa kävelee hyvinkin, mutta että sitä samaa kävelymäärää pitäisi jatkuvasti kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen, niin ei voi olla enää terveellistä.
Perus mummon perus papan päiväretki lienee postilaatikolle ja takaisin.
Kaupunkiasunnoissa sekin etu viety pois kun posti tulee luukusta.
Elämää seuranneena en näe kovin aktiivista liikkuvaa porukkaa vanhemmassa väestössä. Muutamia, harvakseltaan, poikkeus tapauksia.
Viime kevään ja kesän ilahduttavin näky on ollut varmaan 90 vuotias ellei vanhempi mummeli rollaattoria työntäen. Hitaasti kuin etana, selkä köyryssä noin kilometrin tunti vauhtia mutta menee. Ei varmaan paljon mitään hyötyä mutta se näkyy olevan hänen oma tiukka määre, että liikkuu.
Kyllä se taitaa maksimissa jäädä n.7000 askeleeseen....lenkkipäivänäkin....eikä se kovin tarkka ole tuo puhelimen mittari...
Tuli mieleen että kuinkas paljon jalkapallopelissä tulee "tepasteltua" yhdessä pelissä .....lapsenlapseni on tuomaroinut pelejä ja sanoi että kyllä sekin työ kuntoa vaatii...liikuntaa tulee mukavasti ....jos vielä kaksi peliä samana päivänä...
Tänään Suomi pelaa Italiaa vastaan....Pukki teki maalin Kreikkaa vasraan....Nyt on Pukilla paineet...Armenialainen sanoi mitä pukki on heidän kielellä.....saa punan nousemaan kasvoille ...kun mainitaan Pukki....
mimmimum-..mi
No, sano! Punastutaan yhessä.
Naisen vaginaa....tai niinkuin meillä yleisesti vee...alkuisella sanalla.
mimmimum-..mi
Jalkapalleilija, tuomari juoksee, lönkyttää, kävelee jopa 10 - 11 km yhden ottelun aikana.
Se lienee noin 100 metriä minuutissa?
On se aikapaljon....nuorten otteluissa ehkä vielä enemmänkin...
mimmimum-..mi
"Anonyymi"
Huomioi kuitenkin, kuinka Teini-tyttö-hallituksemme äänestäjä-tyttösten avulla alkaa pyrkiä elämään sillä, minkä me, vanhempansa olemme elämämme aika ansainneet.
Korottavat maksuja ja veroja, joilla sitten elättävät itsensä.
Ja sitten syyttävät vanhusten huonoa hoitoa rahan puutteella.
Lapsemme eivät tähtää työn-täyteiseen tulevaisuuteen.
Huomasit varmaan tänään että järjestöille "luotiin" uusia "työ-paikkoja".
H.
Hunksz..tarkoitatko sitä palkkatuki -juttua vai jotain muuta kenties...
mimmimum-..mi
Mitenkähän tuo aloitukseen liittyy....vai kävelee Kulmuni Kouvolasta stadiin.
"Anonyymi"
Sitähän minä.
Palkka-tuki on veroja.
Hyvin ja oikein elävien/eläneitten ihmisten rahaa.
H.
Ei mitenkään, ukko sekoilee ja m-mummi hölkkää perässä.
Päivittäin kävelen, joskus paljon ja sit taas vähemmän. Juoksenkin muutamia satoja metrejä siinä välillä kuunnellen elimistöni ääntä. Teen niin ,että on hyvä fiilis.
Kilpailen vain itseni kanssa, ja olen siinäkin kisassa tällä hetkellä häviöllä.
Kun asuin vanhassa kodissani, tein kolme kertaa viikossa seitsemän kilometrin pituisen sauvakävelylenkin. Se oli oikeaoppista sauvakävelyä, ei mitään "sauvojen ulkoilutusta". Opin olin saanut Vierumäeltä lajin oppi-isältä. Kävelin ympäri vuoden, satoi tai paistoi.
Lisäksi oli hyötyliikuntaa seitsemän päivää viikossa. Talvella lumityöt, keväällä ja syksyllä haravointia ja kärräystä. Kesällä nurmikon leikkausta ja kaivamista.
Olin omasta mielestäni erinomaisessa kunnossa.
Sitten sattui tapaturma, oikea käsi murtui. Näillä kymmenillä sen paraneminen kesti kauan, ja kuntoni laski.
Nykyisin kävelen sellaista "näyteikkunakävelyvauhtia", jota inhoan. Tarvitsisin kunnon sparrarin, joka pysyisi siinä vauhdissa, jota kävelyltä odotan.
Askelia en mittaa, kello ja kilometrit ovat hyvä mittari. 45 minuuttia ja 7 km, minulle sopiva vauhti.
Aika ripeästi meet! Oon joskus katsonu matkan ja ajan, en tarkkoja muista, tasamaata n. 4,5 km, aika vähintään 45 minuuttia.. eikä ihan löntystelyvauhtia ollut.
Aikanaan, kun eräs opiskelutoverini sanoi: "Menetät arvokkuutesi, kun juokset!", oli niin hupaisaa, (olin monesti viime tipassa paikalla), että olen sen jälkeen yrittänyt välttää juoksemista.
Sen sijaan olen harrastanut luistelua ja palloilulajeja.
Kukin taaplaa tyylillään
kylät elää kyylillään.
Enpä ole moisesta kilpailusta kuullutkaan. Kävelylenkit aloitan aina syksyllä viimeistään kun alkaa liukkaat, siihen asti lenkkeilen pyörällä keväästä kun pyöräilyväylät pysyy sulana.
Pyörässä mittari mutta kävelyn kilometrejä en laske, kävelen fiiliksistä ja kelistä riippuen 0,5 - 2 tuntia mutta en välttämättä joka päivä.
vn
liikuntaa harrastan edelleenkin, - lähinnä reipasta kävelyä luonnossa muutaman kerran viikossa, uinti/uimahalli, pyöräilyä.
Myös lähes kaikki muutkin lähtemiset menen kävellen, - en käytä juurikaan bussia.
en saisi pelkästään kotona ollessa riittävästi liikuntaa.
liikuntaa jonkin verran joka päivä. jonkin verran.
Useinkin tulee juostua tai ripeästi käveltyä, että ehtisi vielä viinakauppaan iltaisin, ennenkuin pistävät ovet kiinni.