Olen ns. Normaali: Nätinnäköinen nainen, iloinen, humoristi,puhelias, herkkä, musikaalinen, eläinrakas, suvaitsevainen...miksi olen yksin...?
Asun uudella paikkakunnalla enkä tunne vielä ketään. Olen yrittänyt työpaikkani kautta jutustella mutta ei näköjään vain kiinnosta. Olen kysynyt muutamalta työpaikkani naiselta (tuntui, että kemiat kohtasivat kun nauroimme kaikelle..)josko he lähtisivät vaikka käymään 'paikallisessa' ottamassa parit huurteiset joku päivä. Vastaus on aina ollut "No, mikä ettei" mutta siihen se aina jää.
Olen usein täällä kotona yksin vaikka olen hirveän seurallinen (en silti mikään papupata-tyyppi).
Asun uudella paikkakunnalla enkä tunne vielä ketään. Olen yrittänyt työpaikkani kautta jutustella mutta ei näköjään vain kiinnosta. Olen kysynyt muutamalta työpaikkani naiselta (tuntui, että kemiat kohtasivat kun nauroimme kaikelle..)josko he lähtisivät vaikka käymään 'paikallisessa' ottamassa parit huurteiset joku päivä. Vastaus on aina ollut "No, mikä ettei" mutta siihen se aina jää.
Olen usein täällä kotona yksin vaikka olen hirveän seurallinen (en silti mikään papupata-tyyppi).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi!
Ole itse aloitteellinen solmiessasi uusia ihmissuhteita. Kun kysyit työtovereitasi huurteiselle niin olisit ehdottanut myös aikaa...
Ota siis härkää sarvista ja mene työtovereittesi luo ja sanot vaan esim.: -Et sinä haluaisi lähteä minun kanssani esim kaljalle tänään töitten jälkeen? Tai jotain muuta? Eihän sen nyt luulisi olevan ongelma jos olet kerran seurallinenkin...
Ei kai ne kaikki aina haluu kaljalle, miks ei ikinä kysytä kahville tai jotain muuta...
ainakin minä nyt tarkoitin esimerkkinä... Voihan sitä mennä juomaan vaikka lasin vettä, jos siltä tuntuu?! ;)