Olin Ranskassa au pairina 10 v. sitten, ja perheeni kanssa kävimme viikonloppukylässä yhden maalla asuvan perheen luona. Se perhe asui semmoisessa kivisessä maalaistalossa, joka oli ainakin osittain peräisin 1700-luvulta.
Minä ja kaikki aikuiset oltiin perjantai-iltana olohuoneessa juomassa aperitiiveja, ja lapset olivat ulkona leikkimässä. Keittiössä ei ollut ketään, kun yhtäkkiä sieltä kuului rikkoutuvan lasin helinää. Menimme katsomaan, ja lattialle oli rikkoutunut viinilasi. Olimme kaikki varmoja siitä, että yksikään laseista ei ollut pöydän reunalla tai muuten putoamisvaarassa. Olin itse nähnyt, että ne olivat keskellä isoa pöytää.
Aikuisten puhe kääntyi kummitteluun, ja ai pahus sentään, että harmitti, kun en pysynyt siinä keskustelussa mukana. Eli en tajunnut, mitä sanottiin. Sen tajusin, että talossa asuvat vastasivat jotenkin kiusaantuneesti muiden uteluihin kummituksista.
Yön nukuin yhden lapsen kanssa samassa huoneessa. Keskellä yötä se lapsi, 5-vuotias tyttö, alkoi kirkua ihan järkyttävän kovaa, ja sanoi, että "täällä huoneessa on joku". Lapset eivät tietääkseni olleet kuulleet mitään mistään kummituksista. Perheessä oltiin tarkkoja siitä, ettei heitä saa pelotella millään. En tainnut kovin paljon nukkua enää, tiirailin vain pimeässä omituisia kattohirsiä ja seinänrakoja.
Minä ja kaikki aikuiset oltiin perjantai-iltana olohuoneessa juomassa aperitiiveja, ja lapset olivat ulkona leikkimässä. Keittiössä ei ollut ketään, kun yhtäkkiä sieltä kuului rikkoutuvan lasin helinää. Menimme katsomaan, ja lattialle oli rikkoutunut viinilasi. Olimme kaikki varmoja siitä, että yksikään laseista ei ollut pöydän reunalla tai muuten putoamisvaarassa. Olin itse nähnyt, että ne olivat keskellä isoa pöytää.
Aikuisten puhe kääntyi kummitteluun, ja ai pahus sentään, että harmitti, kun en pysynyt siinä keskustelussa mukana. Eli en tajunnut, mitä sanottiin. Sen tajusin, että talossa asuvat vastasivat jotenkin kiusaantuneesti muiden uteluihin kummituksista.
Yön nukuin yhden lapsen kanssa samassa huoneessa. Keskellä yötä se lapsi, 5-vuotias tyttö, alkoi kirkua ihan järkyttävän kovaa, ja sanoi, että "täällä huoneessa on joku". Lapset eivät tietääkseni olleet kuulleet mitään mistään kummituksista. Perheessä oltiin tarkkoja siitä, ettei heitä saa pelotella millään. En tainnut kovin paljon nukkua enää, tiirailin vain pimeässä omituisia kattohirsiä ja seinänrakoja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.