Mihin hänen kirjojensa suosio perustuu?
Niitä on käännetty kahdellekymmenelle kielelle, mutta ulkomaisia tunnustuksia ei ole tullut.
Muutaman olen lukenut, enkä pitänyt niitä erikoisen hyvinä. Siksi kyselen.
Onko aika kulkenut hänen kirjojensa ohi?
Niitä on käännetty kahdellekymmenelle kielelle, mutta ulkomaisia tunnustuksia ei ole tullut.
Muutaman olen lukenut, enkä pitänyt niitä erikoisen hyvinä. Siksi kyselen.
Onko aika kulkenut hänen kirjojensa ohi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joensuu on saanut johtolanka palkinnon kolme kertaa.
Mutta ei saanut ulkomaista menestystä eikä ulkomaisia palkintoja.
Suomen dekkariseuran johtolanka palkintotilaisuus pidetään jossakin teatterin aulassa.
Palkinnon onnelliselle saajalle ripustetaan "palkinto" eli moottorisahan teräketju kaulaan. Aika koomista! : ) : )
Matti Yrjänä Joensuun kirjat ovat kyllä edelleen hyvin aikaa kestäviä. Aidon inhimillisiä ja ihmiset toden tuntuisia. Ei pelkkää toimintaa ja räiskettä vaan niissä on myös psykologista syvyyttä ja yhteiskunnallista tarkkanäköisyyttä.
Kuka kirjoittaisi vastaavanlaisia?
Joensuun kirjat eivät ole vain perinteisiä dekkareita. Niissä on kiinnitetty huomioita hahmojen syvälliseen luomiseen, tunnelmaan ja kieleen. Hahmot ovat usein tavallisen ihmisen oloisia ja samaistuttavia. Sellainen kestää aikaa paremmin kuin pelkkä pinnallinen rikosjuonella kikkailu.
Mielestäni Joensuun hahmot olivat aika kliseisiä.
Hänellä ei ollut syvällistä tuntumaa kuvaamiinsa ihmisiin.
Niin,Matti Yrjänä Joensuun kirjoille on leimallista syvä humanistinen pohjavire.
Hänen romaaniensa rakenne vertautuu kreikkalaiseen tragediaan,jossa kohtalon voimat ohjaavat ihmisten tekoja,vähät välittäen heidän toiveistaan ja pyrkimyksistään.
En tosiaankaan tiedä suosion syitä Luin joskus lähes kaikki Joensuun romaanit ,jotenkin jäin koukkuun, vaikka ne olivat mielestäni todella masentavia, ei huumorin pilkahdustakaan.
Murharyhmän työn kuvaus sinänsä oli todella realistista ,olihan kirjoittaja ihan oikea rikostutkija. Mutta liika realistisuus romaaneissa ei ainakaan minua viehätä.Mielikuvitukselle pitää antaa enemmän tilaa, sama juttu kuvataiteessakin, ei ne valokuvan tarkat maalaukset aiheuta sellaista tunne elömystä kuin persoonallisella tyylillä tehdyt ei niin absoluuttisen tarkat todellisuuden toistot.
Minusta ne kaksi viimeistä, jotka on kirjoitettu paljon myöhemmin, eivät ole enää niin hyviä kuin aiemmat. Ovat niin yliampuvia ja "toimintaelokuvamaisia", eivät enää arkirealistisia kuvauksia.